Pelastustieto blogi 20.5.2019

Paloasema, kaupungin sydän?

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Paloasema on merkittävä ja varsin pitkäikäinen investointi. Sen elinkaareksi lasketaan usein 30–50 vuotta. Paloasemaa suunniteltaessa ja rakentaessa tarvitsee ymmärtää paitsi nykyinen toimintaympäristö, myös katsoa tulevaisuuteen. Paloaseman rakentaminen tuntuu vaativan jopa meedion kykyjä, mutta vuosikymmenien aikana asemat ovat hakeutuneet varsin tarkoituksenmukaisille ja näkyville paikoille kaupunkien ja kylien ytimeen, sillä onnettomuuksia tapahtuu siellä, missä ihmisiäkin on.

Uusia paloasemia rakennetaan vuosittain noin kymmenkunta. Vanhoja paloasemia peruskorjataan saman verran. Paloasemien harjakaisissa kierreltyäni olen havainnut, että jokainen paloasema on sen rakentajalle ainutlaatuinen. Tosiasiallisesti niiden rakentamisessa on kuitenkin paljon samaa, ja uusien paloasemien sijoittelussa on havaittavissa jopa tiettyä trendiä.

Trendin hahmottamiseksi on otettava käteen paitsi pelastuslaitosten palvelutasopäätökset, mutta myös paikkakuntakohtaiset toimintavalmiustilastot. Niistä voi havaita, että useat 2010-luvulla rakennetut paloasemat sijaitsevat toimintavalmiuden kannalta epäedullisissa paikoissa. Paloasemien sijoittamista esimerkiksi erilaisten riskiruutujen väliin, kaupungin laitamille perustellaan monesti paremmalla liikenneonnettomuuksien tavoitettavuudella, meluhaitoilla, tonttipulalla ja kaupunkikehityksellä, mutta tilastot kertovat, että uudet sijoituspaikat ovat suorastaan romahduttaneet aiemmin hyvällä tasolla olleen toimintavalmiuden. Tämä trendi ei ole toivottava.

Myös henkilöstö on avainasemassa paloasemaa suunniteltaessa. Kun henkilöstön ottaa mukaan suunnitteluvaiheeseen, tulee toiminnot yhdessä rakentamisen ammattilaisten kanssa suunniteltua järkevästi ja jopa niin, että työvuorokohtainen askelmäärä laskee ja toisaalta hälytystehtäville päästään lähtemään viiveettä eikä koko taloa kiertäen. Henkilöstön osalta pitää pohtia myös työturvallisuutta ja rakentaa paloasema puhdas paloasema-konseptin periaattein. Henkilöstön kokoonpano pitää osata ottaa huomioon ja rakentaa fasiliteetit ajatellen eri sukupuolia, tässäkin valtakunnassa on tälläkin hetkellä aivan liian monta paloasemaa, missä vaikkapa naisten pukukoppina toimii siivouskomero. Ympäristöasioiden näkökulmasta paloaseman on oltava lisäksi järkevänkokoinen, sillä sen ei tule olla mikään ikiaikaisen palokaluston säilöntäpaikka.

Paloasema on turvallisuuden tunnetta tuova maamerkki meidän palveluistamme maksaville kuntalaisille. Ylpeydenaiheenamme on olla ainoita aitoja lähipalveluita tuottavia turvallisuusviranomaisia. Näistä syistä johtuen, paloasema ei saa olla mikään kaupungin laitamilla sijaitseva etäispesäke, vaan kaupungin sykkivä sydän.

Teksti: Mira Leinonen