Olli Luukkola työskentelee pelastajana Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Hän kirjoittaa erityisesti käytännön työelämästä.
Pelastajana työskennellessä saa usein vastata kysymyksiin siitä ”mikä on urasi hurjin keikka?” tai ”mikä on paras tulipalokeikka, missä olet ollut?” Vaikka ylpeänä on kiva muistella onnistumisia keikoilta, on asia silti niin, että parhaat palot ovat niitä, jotka eivät koskaan syttyneet.
Paloturvallisuuden ja ennaltaehkäisyn arvo konkretisoituu yleensä vasta karulla tavalla siinä kohtaa, kun sen huomioiminen on jo liian myöhäistä. Mutta toisaalta, laittamalla paloturvallisuuden ratkaisut kerralla kuntoon, ovat ne pelastustoimen tehokkaimmat liittolaiset silloin, kun jotain sattuu. Ennaltaehkäisy ei herätä otsikoita, mutta sen vaikutus on mittaamattoman suuri.
artikkeli jatkuu
Pelastusalan operatiivisissa tehtävissä työskennellessä näkee, miten ratkaisevaa on, onko palontorjuntamenetelmät suunniteltu ja toteutettu oikein – ja miten tuhoisaa on, kun niitä ei ole. Kun saavun palopaikalle ja näen, että tuli on pysynyt yhdessä huoneessa tai sammutettu jo ennen pelastuslaitoksen saapumista paikalle, tiedän heti, että joku on tehnyt työnsä hyvin. Se työ on tehty jo vuosia aiemmin sekä suunnittelupöydällä että rakennushankkeen aikana.
Pelastuslaitokset, paloturvallisuuden toimijat ja mediat ympäri Suomen ovat onnistuneet yhdessä tuomaan paloturvallisuuden tärkeyden koko kansan tietoisuuteen. Olemme jo kaukana siitä ajattelutavasta, jolloin paloturvallisuus nähtiin vain pakollisena pahana. ”Eihän täällä mitään tapahdu” on kuitenkin fraasi, jota kuulee vielä usein. Ja toivottavasti se totta onkin; juuri siksi mitään ei tapahdu, koska Suomessa on jo tehty paljon oikein. Turvallisuudessa ei kuitenkaan saa pysyvää etumatkaa, vaan se vaatii jatkuvaa hereillä oloa ja laitteistojen sekä välineiden päivittämistä muuttuviin tarpeisiin.
”Turvallisuudessa ei saa pysyvää etumatkaa.”
Myös laitteiden huoltamisella ja niiden toiminnan varmistamisella on merkittävä ennaltaehkäisevä sekä seurauksia rajoittava vaikutus. Ei pidä myöskään väheksyä sitä, kuinka tärkeää on, että tiloissa toimiva henkilöstö on koulutettu toimimaan oikein tulipalon tai onnettomuuden sattuessa – ja he ovat saaneet riittävän perehdytyksen käytössä oleviin välineisiin.
Pikkuhiljaa aletaan ymmärtää, kuinka merkittävä arvo on toimivalla palokatkolla, joka pitää liekit huoneessa. Tai kuinka tärkeää on huolellinen palotekninen suunnittelu, jolla varmistetaan, että alkusammuttimet ovat kätevästi saatavilla ja palovaroittimet oikeissa paikoissaan. Näitä asioita saisi kuitenkin hehkuttaa vielä enemmän. Uutiskynnyksen tulisi rikkoutua ehdottomasti juuri silloin, kun katastrofimainen keikka kuivui kasaan ihmisten valveutuneisuuden ja toimivien palontorjuntaratkaisujen ansiosta.
Ääni kentältä -kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 5/2025.
