Sisäministeriö sai 1.12.2015 Palosuojelurahaston hallituksen myönteisen rahoituspäätöksen Pelastustoimen kehittämishankkeelle vuoden 2016 loppuun saakka ja 28.2.2017 Pelastustoimen uudistushankkeelle vuoden 2018 loppuun saakka. Hanke on ollut käynnissä marraskuusta 2015 lähtien.
Googlettamalla ensimmäinen osuma on sivulle, joka on otsikoitu Pelastustoimen kehittämishanke – Sisäministeriö, mutta itse sivulla otsikko on Pelastustoimen uudistus. Herää kysymys: Missä vaiheessa ja miksi joku keksi tiputtaa kehittämisen hankkeen nimestä (ja hankkeesta) pois?
Kun Pelastustoimen kehittämishanketta esiteltiin vuoden 2016 alussa, Henkilöstö, talous ja tietojärjestelmät –osahankkeen alla mainittiin yhtenä aiheena tutkimus. Kun sisäministeriö asetti heinäkuussa 2016 uudistushankkeen 14 työryhmää, minkään työryhmän asialistalle ei kuulunut tutkimus. Myöhemmin 15. työryhmäksi on lisätty viestintä, mutta sekään ei sisällä tutkimusta.
Sisäministeri Paula Risikko puhui tammikuussa 2017 Tieteen päivillä, että ”tutkittua tietoa tarvitaan päätöksenteon perustaksi kaikilla hallinnonaloilla” ja ”sisäistä turvallisuutta ei tämän päivän monimutkaistuvassa, nopeiden muutosten maailmassa ole mahdollista ylläpitää ilman tutkittua tietoa”.
Pelastustoimen strategian neljännessä kansallisessa tavoitteessa lukee: ”Pelastustoimi hyödyntää toiminnassaan tehokkaasti aktiivista yhteistyötä ja tutkittua tietoa” ja ”Tuloksekkaan toiminnan taustalla on riittävä ja laadukas tutkimus- ja kehittämistoiminta”.
Näyttää siltä, että meneillään olevan uudistushankkeen muskelit eivät riitä edes tarkastelemaan ministerin peräänkuuluttaman ja toimialan strategiseksi tavoitteeksi kirjaaman tutkimuksen asemaa pelastustoimessa. Heikkohermoisempi voisi kyseenalaistaa, että miten muskelit riittävät tutkimuksen hyödyntämiseen – oman tutkimuksen tekemisestä puhumattakaan.
Suihkuputken varrestakaan ei voi huudella, etteikö lainsäädännön, rakenteiden, ohjaus- ja valvontajärjestelyjen uudistaminen olisi aikaa vievää ja ensisijaisen tärkeää. Mutta. Olisiko pelastustoimella ollut varaa investoida edes valtakunnan keskimääräistä osuutta vastaava kolmen (3) prosentin siivu tutkimus- ja kehittämistoiminnalle uudistushankkeessa?
Johtuuko tutkimuksen tipahtaminen asialistalta siitä, ettei se ole pelastuslaitosten, maakuntien eikä ministeriön vastuulla? Pelastusopisto yrittää parhaansa mukaan (5 htv) koordinoida toimialan tutkimustoimintaa. Olisiko aluehallintovirastoista vapautuvia resursseja mahdollista hyödyntää pelastusalan tutkimuksen vahvistamisessa? Nyt olisi paikka iskeä.
Suihkuputki
