Pelastustieto blogi 21.8.2019

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee kyetä toimimaan kriisitilanteissa!

Kriisillä tarkoitetaan tilannetta, joka vaatii tehostettuja toimia, joka on vaarallinen, vaikea, sekava tai poikkeuksellinen (Kokonaisturvallisuuden sanasto TSK 50, 2017). Kriisistä voidaan käyttää myös termiä häiriötilanne. Häiriötilanteita ovat sellaiset tapahtumat, jotka vaarantavat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toteutumisen. Valtioneuvoston laatimassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa keskeiset koulutuspalvelut varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle on määritelty osaksi elintärkeitä toimintoja, jotka tulee kyetä järjestämään häiriöttömästi kaikissa eri tilanteissa.

Muutaman tunnin mittainen lyhyt sähkö- tai tietoliikenneyhteyksien katko tai vedenjakelun häiriö on pieni murhe koulun arjessa. Työhöni liittyen olen kuluvan vuoden aikana seurannut lehdistöstä erilaisia perusopetukseen liittyviä häiriötilanteita, kuten muun muassa koulujen kattoja on romahtanut rakennusvirheistä johtuen, kouluissa on sattunut vesivahinkoja ja viimeisimpänä Tuppuralan koulun tulipalo Mikkelissä. Lisäksi Tuppuralan koulun tutkinnassa on selvinnyt, että palo on mahdollisesti syttynyt lasten tulenkäsittelystä. Yhteistä näissä kaikissa uutisissa on se, että ensimmäisenä mieleeni on tullut ajatus ”kuinkahan kouluissa oli varauduttu tällaiseen häiriötilanteeseen?”

Koulutuspalvelujen tulee kyetä jatkumaan kaikenlaisissa häiriötilanteissa! Tällaisissa häiriötilanteissa on usein hyvin monia ulottuvuuksia ja kerrannaisvaikutuksia. Ensimmäisenä tietenkin se, että kuinka koulutuspalveluja kyetään jatkamaan väistötiloissa ja mistä sopivat tilat ja opetusvälineet ylipäätään löytyvät? Kuinka asiasta tiedotetaan oppilaille, vanhemmille ja medialle? Kuinka mahdollisesti vahingonaiheuttajana toiminut lapsi voi jatkaa koulutyötään turvallisessa, yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa ympäristössä aiheuttamansa vahingonteon jälkeen? Kuinka oppilaat ruokailevat, jos keskuskeittiö sijaitsi juuri tässä tuhoutuneessa osassa? Tässä vain muutama ajatus mietittäväksi, jotka itselleni heräsi näiden uutisten jälkeen. Entä mitä sitten ovat ne kerrannaisvaikutukset? Esimerkiksi myös me pelastuslaitoksella olemme tunnistaneet nämä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sattuvat häiriötilanteet. Mitä jos esimerkiksi pienen kunnan päiväkoti vaurioituu vesivahingossa siten, että se joudutaan sulkemaan ja työntekijöidemme lapset eivät pääsekään hoitoon? Näin ollen on mahdollista, että eivät myöskään paloautot, ambulanssit ja terveyskeskukset ole normaalissa valmiudessa, koska osa työntekijöistämme ovat luonnollisesti kotona hoitamassa lapsiaan. Toisin sanoen kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yksi vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin on varautuminen. Varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa (Kokonaisturvallisuuden sanasto TSK 50, 2017). Varautumisella voidaan käsittää myös toimia, joilla jo ennaltaehkäistään ei toivottujen tapahtumien syntyminen. Varautuminen vaatii siis kaukoviisautta, jonka Konsta Pylkkänen on määritellyt seuraavasti: Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Mutta on kaukoviisaudessa Pylkkäsen mukaan ongelmansakin: Asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Mutta yhtä kaikki, kun asioita on etukäteen mietitty, on tapahtumien hallinta häiriötilanteessa huomattavasti helpompaa ja häiriötilanteesta toipuminen voi alkaa välittömästi ei toivotun tapahtuman jälkeen.

Perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa on siis syytä miettiä, kuinka pärjäämme häiriötilanteissa. Yksi hyvä keino kehittää ja parantaa resilienssia eli kriisinkestävyyttä on ennakkosuunnittelu. Esimerkiksi laadukas ja dynaaminen pelastussuunnitelma antaa hyvät avaimet selvitä häiriötilanteesta. Hyvässä pelastussuunnitelmassa on monipuolisesti ja rehellisesti arvioitu toimintaympäristön riskit ja toiminnan nykytila, selvitetty tarpeelliset turvallisuusjärjestelyt ja annettu riittävät toimintaohjeet erilaisten tilanteiden varalle sekä varauduttu muun muassa edellä mainittuihin häiriötilanteisiin. Tosin on muistettava, että pelkkä suunnitelma ei tee autuaaksi, vaan on myös muistettava toimia suunnitellusti. Perusopetukselta ja varhaiskasvatukselta on siis syytä odottaa hyvää turvallisuuskulttuuria, jossa organisaation arvot, tietotaito ja käytännön todellisuus kohtaavat, jotta yhteiskunnan koulutuspalveluiden toteutuminen ja jatkuminen on turvattu myös erilaisissa häiriötilanteissa.

***
Kirjoittaja Jani Nevalainen toimii Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella päivystävän palomestarin tehtävässä. Hän on tehnyt yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston kanssa jotta opettajakoulutuksessa huomioitaisiin turvallisuusasiat ja siten koulujen turvallisuuskulttuuri paranisi opettajalähtöisesti.

Kirjoitus kuuluu varautumisen teemapäivän – Astanpäivä -sarjaan, jolla pyritään tuomaan esille häiriötilanteisiin varautumisen asioita pelastusalan ammattilaisten näkökulmasta.