Väsynyt lanssari -kolumnin kirjoittaja Mats Stenström on isä, poika, veli ja vanhan liiton Florence. Hän kieltää olevansa väsynyt työhönsä, mutta myöntää toisinaan olevansa työvuoronsa jälkeen uupunut.
Monella riskialttiilla alalla on viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut myönteistä kehitystä työturvallisuusasioissa. Työtapaturmat lienevät tänä päivänä huomattavasti harvinaisempia kuin vaikkapa teollisen vallankumouksen alkuaikoina 1800-luvulla. Ikävä kyllä monen asian kehitys on ollut tarveperäinen – jonkun on ensin käynyt huonosti. Jossain vaiheessa kehitystä ihmishenki on ollut jo sen verran arvokas, että on kysytty: Voisiko asialle tehdä jotain? Tästä lienee syntynyt lausahdus: ”Pitääkö jonkun kuolla, ennen kuin asialle tehdään jotain?”
Ensihoito ei ole ollut Suomessa koskaan riskitöntä. Trendi näyttäisi olevan vääränsuuntainen, ja Alfa-PVP näyttää kiihdyttävän sitä. Ensihoitajiin kohdistuu melko usein verbaalista uhkailua, fyysistä väkivaltaa tai sen yrittämistä. Tämä ei onneksi ole jäänyt työnantajilta huomaamatta, ja Väsyneen lanssarin uran aikana on tapahtunut paljonkin parannuksia. Kysymys kuuluukin: Onko kaikki tarvittava tehty ja voidaanko heittää yläfemmat ja kehua itseämme hyvästä työstä? Väitän että ei, mutta voisin kysyä: Pitääkö jonkun kuolla ennen kuin tapahtuu enemmän?
artikkeli jatkuu
Kuulimme suru-uutisia länsinaapurista, ensihoitaja menehtyi työtehtävällä väkivallan seurauksena. Kolumnia kirjoitettaessa ei vielä ollut tarkempia tietoja tapahtumista, mutta lopputulos on hyvin tiedossa – se on pahin mahdollinen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta toivon, että meillä Suomessa otetaan tästä opiksi.
Eduskunta työstää lakimuutosta, jonka myötä ensihoitajien kimppuun käyminen johtaa kovempiin rangaistuksiin. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta toivon, ettei se vie suunnitelmista liikaa palstatilaa. On epätodennäköistä, että ihminen, joka kohdistaa väkivaltaa ensihoitajaa kohtaan, luopuisi aikeistaan, koska rangaistus on kovempi kuin Tokmannin myyjien kohdalla. Tutkimusten mukaan kuolemanrangaistuksellakaan ei ole merkittävää merkitystä ihmisten kykyyn ja kynnykseen ottaa kanssaihmisiä hengiltä. Muutakin pitäisi tehdä, mutta mitä?
Olen melko kypsä kuuntelemaan radiosta, miten vapaita poliisipartioita ei löydy. Samalla jonkun tason poliisinpäivystäjä päättää että: ”ensihoito menee ensin katsomaan ja pyytää tarvittaessa lisäapua”. Poliisin resurssipula ei muuta varokohdetta vähemmän vaaralliseksi. Jos tilanne puoltaa poliisin läsnäoloa, niin kohteeseen mennään vasta sitten, kun vapaa partio löytyy.
On järjestettävä useammin ja säännöllisesti laadukasta koulutusta. Kaikilla ensihoitajilla tulisi olla rutinoidut ja yhtenäiset toimintamallit selkäytimessä, kun uhkaava tilanne tulee syliin.
On tapahduttava asennemuutos ensihoitajien suojaliivin käytössä – kynnystä on madallettava. Suotavaa olisi, että ainakin vakituisessa työsuhteessa olevilla ensihoitajilla olisi henkilökohtaiset ja samalla sopivan kokoiset suojaliivit.
Lisääkin tarpeita löytyy, mutta ei keskitytä liikaa lakitekstiin.
Teksti Mats Stenström
