Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
”Kuka sitä näitä hommia palkan vuoksi tekee, kyllä se työ itsessään palkitsee”, on toteamus useamman esimiehen suusta, kun palkan pelastustoimen työstä ottaa puheeksi. Tutkimukset kertovat, että palkan merkitys on nuoremmille sukupolville vähäisempi kuin aiemmin, mutta palkka ei ole kenellekään täysin merkityksetön asia. Palkan on oltava oikeudenmukainen ja sillä on tultava toimeen. Palkkaus on kuitenkin alan keskusteluissa se osa-alue, mikä usein sivuutetaan kuittauksella: ”mutta ei puhuta nyt palkasta”.
Pelastusalan sanotaan olevan kutsumusala, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että kutsumuksella ei makseta laskuja. Alamme palkkauksesta olisi syytä käydä avoimesti ja rakentavasti keskustelua, aivan kuten mistä tahansa muusta vaikeasta asiasta ja löytää ratkaisukeinoja erilaisiin palkkauksestamme johtuviin ongelmiin. Lähtökohta kuitenkin on, että julkisen sektorin työllä harvoin pääsee rikastumaan.
Suomalainen keskimääräinen palkansaaja saa 3386 euroa kuukaudessa. Tähän keskiarvoon nähden pelastustoimen palkkataso on verrattain alhainen. Alhainen palkkataso ajaa myös siihen, että elääkseen, elättääkseen perheen ja pitääkseen välillä lomaakin merkittävä osa pelastustoimen työntekijöistä tekee sivutyötä. Useimmilla pelastuslaitoksilla on käytössä edelleen haittalisät peruspalkan lisäksi, jotka muodostavat keskimäärin 41 prosenttia kokonaisansioista. Näin merkittävä haittalisien osuus tutkitusti ajaa useimmin aiempaan eläköitymiseen ja vaikkapa viikonloppuisin työskennellään lisien takia vaikka sairaana.
Eri työtehtävien välillä palkka ei myöskään ole kovin kannustava: päivätyössä työsidonnaisuus arjessa on kovempi kuin vuorotyössä ollessa, mutta palkasta puuttuvat ne haittalisät. Päivätyössä usein työnkuva vaatii monipuolista osaamista pelastustoiminnan lisäksi myös hallinnollisista asioista, onnettomuuksien ehkäisystä ja turvallisuusviestinnästä. Palkkaus voi muodostua pelastuslaitoksen sisälläkin ongelmalliseksi: henkilö kouluttautuu esimerkiksi palopäällystöön, mutta pysyttäytyy palkan takia osaamistasoaan vaatimattomammissa tehtävissä ja syykin on luonnollinen – miksi hakisit paljon huonommalla palkkatasolla itsellesi enemmän velvoitteita ja vastuita?
Muodostuuko alan palkkauksesta tulevaisuuden rekrytoinnin kannalta meille keskeinen ongelma? Palkasta keskusteleminen ei tulisi alallamme olla vain ammattiliittojen asia, vaan meidän yhteinen asia. Palkkauksesta keskustelemista ei ole syytä pelätä, mutta meidän tulisi toimialana huolehtia myös siitä, että alan palkkaus on asiallisella tasolla ja palkkausjärjestelmä on oikeudenmukainen sekä kannustava.
Mira Leinonen
