Mira Leinonen työskentelee pelastusylitarkastajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa. mirafoni112@gmail.com
Lontoon pelastuslaitos huomasi ravinnolla olevan suuren merkityksen pelastajien terveyteen ja palkkasi palvelukseensa ravintoterapeutin muutama vuosi sitten. Ravintoterapeutti on tehnyt paitsi yksilöllisiä ravintosuunnitelmia pelastajille, mutta huolehtii myös Pelastusarmeijan kanssa yhteistyötä tehden, että pitkäkestoisilla pelastustehtävillä ravinnonsaanti on säännöllistä, järkevää ja riittävää.
Meillä Suomessa pelastuslaitoksen omat ravintoterapeutit ei ole vielä arkipäivää, mutta ravintoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Hälytysmuonitus on meillä keskeisin ravitsemukseen liittyvä asia ja se on olennainen osa pelastustoimintaan liittyvää huoltotoimintaa. Pitkäkestoisella pelastustehtävällä ravinnon merkitys kuitenkin nousee suureen arvoonsa. Sitä on tarkastellut myös Aku Heinonen alipäällystön koulutusohjelman opinnäytetyössään ”Pelastajan nestetasapainon ja energiansaannin järjestäminen pelastustoiminnan aikana” (2019) Hälytysmuonitus on kuitenkin varsin vaihtelevalla tavalla järjestetty eri pelastuslaitoksissa; jotkut tukeutuvat pizzaan, grilliruokaan ja kassilliseen huoltoasemalta ostettuja kolmioleipiä. Toisessa ääripäässä puolestaan pelastuslaitos on sopimuspalokuntien tukitoimintojen kanssa sopinut hälytysmuonituksen järjestämisestä ja osoittanut tähän resursseja. Tärkeää olisi kiinnittää myös huomiota, että ravinto on laadultaan pelastustoiminnan suoritusta edistävää ja että alkuvaiheen huoltoon ei tule pitkää viivettä.
Hälytysmuonitustehtäviä valtakunnassa on keskimäärin 150 tehtävää vuosittain. Tyypillisesti nämä hälytysmuonitukset liittyvät johonkin pitkäkestoiseen pelastustoimen tehtävään, kuten maasto- tai rakennuspaloon. Hälytysmuonitusta arvostetaan yleensä siinä vaiheessa, kun nälkä kurnii vatsassa ja eteen isketään kuin taikaiskusta lämmin ruoka-annos. Systeemi ei kuitenkaan ole syntynyt kuin taikaiskusta – sen takana on joukko erittäin sitoutuneita ja ammattitaitoisia henkilöitä, jotka ovat miettineet sen prosessin osan tarkkaan. Useassa paikassa tätä ei kuitenkaan arvosteta edes siinä määrin, että se sisällytettäisiin pelastustoiminnasta korvattavaan kokonaisuuteen, vaan huoltotoiminnasta katetaan vain kuittien mukaan kulut. Huoltotoiminta olisi tärkeää sisällyttää myös pelastustoiminnan työturvallisuusnäkökulmiin ja laatia ylipäätänsä selkeät toimintaohjeet tilannepaikoille huoltotoimijoille. Huoltotoiminta kaipaa valtakunnallista otetta ja ennen kaikkea sen aseman tunnustamista olennaisena osana koko pelastustoimintaa – yhteisenä nimittäjänä on se, että kaikkialla pelastustoimintaan osallistuvat marssivat vatsallaan.
Teksti: Mira Leinonen
