”Jaaha, se olis taas joulukuu”, toteaa Lepsu Leijona.
”Ai niin, niin-niin, noinnin. Totta. Kohta on jo joulu ja saadaan taas hyvää sapuskaa”, Aasi Aargh vastaa.
”Totta. Mutta sitä ennen meidän pitäisi varmaankin perustaa jokajouluinen Apu-Asema”, Lepsu Leijona ehdottaa.
”Ai niin, niin-niin, noinnin. Totta. Mehän olemme aina perustaneet sen Apu-Aseman”, Aasi Argh myötäilee.
Lepsu Leijona oli toiminut Takametsän Apu-Aseman päällikkönä jo norsunmuistin ajan, sillä hän tietää auttamisesta lähes kaiken. Yhtä usein Lepsu Leijona on valinnut apulaispäälliköksi Aasi Aarghin, koska hän tietää auttamisesta melkein puolet.
”Mitä, jos sinä, Lepsu, olisit taas päällikkö niin kuin aina ennenkin”, Aasi Aargh ehdottaa.
”Kiitoksia luottamuksesta. Totta kai olen. Mitäs, jos sinä, Aargh, olisit taas apulaispäällikkö niin kuin aina ennenkin”, Lepsu ehdottaa Aasi Aarghille.
”Ai niin, niin-niin, noinnin tottakai. Minähän olen ollut apulaispäällikkö aina ennenkin. Sittenhän se on sovittu”, Aasi Aargh vastaa.
artikkeli jatkuu
Niin perustettiin Takametsän Apu-Asema jo ties kuinka monennen kerran. Apu-Aseman toimintaan osallistuu koko Takametsän väki, ja tehtäviä riittää sen jokaiselle asukkaalle. Aseman ajatuksena on auttaa toinen toistaan ja rakentaa Takametsään yhteinen joulu.
Päällikkö Lepsu karjaisee kolme kertaa niin että Takametsä tärisee, ja apulaispäällikkö Aargh kopsuttelee innoissaan edestakaisin niin että kaviot kopisevat. Kukaan ei pelkää karjaisuja, sillä kaikki tietävät, että joulunaika on niillä julistettu avatuksi. Samalla jokainen Takametsän asukas siirtyy äärimmäiseen hälytysvalmiuteen, sillä kenen tahansa apua saatetaan tarvita koska tahansa. Joku voi tarvita apua lahjojen käärimisessä tai jollekin voi sattua puuhastelussa jokin vahinko, kaikki saavat viivytyksettä tarvitsemansa avun.
”Nythän me, apulaispäällikkö Aargh olemme varautuneet vuoden hektisimpään aikaan oikein huolella” päällikkö Lepsu murahtaa tyytyväisenä.
Apulaispäällikkö Aasi Aargh on taas samaa mieltä, hän ei ole koskaan ollut Lepsun kanssa asioista eri mieltä.
Takametsän varastohamsteri Rohmu painelee heti hyllyjensä väliin. Hänelle Lepsun joulukarjaisu tarkoittaa sitä, että hänen on kaivettava esiin jouluvalot ja aseteltava ne Takametsän toriaukiolle. Rohmu ottaa valot aina sinnikkäästi esiin, vaikka tietää, että jotkut ovat sitä mieltä, ettei koko tuikkurivistöä tarvittaisi ollenkaan, ja ilmankin pärjättäisiin aivan hyvin, jopa paremmin.
”Mutta toiset tykkäävät valoista. Sitä paitsi eiväthän kaikki voit tykätä kaikesta. Minäkään en tykkää klimppisopasta”, Rohmu mutisi ja alkoi penkoa hyllystöään
Jouluvalot olivat varastoituina Rohmun ylimmälle hyllylle, taaimpaan nurkkaan, koska niitä tarvittiin vain joskus ja jouluna. Koska Rohmu ei pienen kokonsa vuoksi millään olisi ylettynyt kaivamaan valoja ylähyllyn perimmäisestä nurkasta, hän oli hälyttänyt apuun Läiskä-kirahvin. Se pystyi helposti kurottamaan jouluvalot ylimmältä hyllyltä. Odotellessaan Läiskää Rohmu-hamsteri on kuitenkin malttamaton. Hän haluaa saada valot nopeasti alas hyllyltä ja asennetuksi. Rohmu alkaa kavuta hyllyjä pitkin ylös. Päästyään neljännelle hyllylle hänen otteensa lipeää ja hän pudota mätkähtää selälleen varaston lattialle. Hamsterin selkä tulee niin kipeäksi, ettei se pääse itse ylös.
Läiskä tulee paikalle ja löytää Rohmun lattialta.
”Miksi sinä siellä pötköttelet?” Läiskä kysyy.
”Nokun tipuin tuolta neljänneltä hyllyltä ja selkä tuli kipeäksi.”
”Mitä sinä siellä teit?”
”Nokun en malttanut odottaa ja yritin itse saada lamput ylähyllyltä.”
”Voi sinua hölmöä. Olisit odottanut, kun tiesit, että minä olen tulossa. Pysy siinä selälläsi. Älä yritä liikkua, minä hälytän apua”, Läiskä sanoo.
Se menee ulos ja kirkaisee pitkän henkitorvensa täydeltä SOS-merkin; kolme lyhyttä, kolme pitkää ja kolme lyhyttä kirkaisua. Lähistöllä olevat linnut nousevat lentoon hälytyksen merkiksi. Korkeimman kuusen latvassa istuu Häly-pöllö, hän on Takametsän ylipäivystäjä. Sen tehtävänä on hälyttää liikkeelle ne apuvoivat, jotka pystyvät parhaiten auttamaan sattuneessa tapauksessa. Kun Häly-pöllö kääntää tomerasti päänsä lintuparvea kohti, sen niskat narahtavat. Viesti-Varis on lentänyt Läiskä-kirahvin luokse ottamaan selvää mitä on tapahtunut. Häly-pöllö odottelee kuusenlatvassa hälytyksen antamiseen tarvittavia tietoja. Pian Viesti-Vares tuo hänelle järkyttävät uutiset. Saman tien ylipäivystäjä Häly-pöllö lähettää paikalle oikeanlaisen avun.
”Huu-hu-huu-hu-huu”, Häly-pöllö huhuilee. Akuuttiapinat tietävät, että nyt on kiire. Ne laittavat hoitovälinereput selkiinsä ja nousevat ambulanssiratsun selkään. Heidän tehtävänsä on ratsastaa onnettomuuspaikalle ja aloittaa hoitaminen heti, ja jos tarve vaatii, on potilas kuljetettava Takametsän päivystävään lasarettiin.
Ambulanssiratsu kiihdyttää täyteen laukkaansa. Paarirattaat kalkattavat perässä. Kun akuuttiapinat ratsastavat Häly-pöllön kuusen alta, ne huutavat:
”Onko onnettomuudesta lisätietoja?”
”Lisätietoja ei ole. Kerron heti, jos niitä tulee”, Häly-pöllö vastaa.
Nopeasti akuuttiapinat saapuvat Rohmu-hamsterin varastolle. Ne nousevat ratsailta ja kiiruhtavat potilaan luokse.
”Hop, hop, ja minkälaista vaivaa?” kysäisee toinen apinoista, ja toinen ryhtyy heti tutkimaan potilasta.
”Nokun putosin tuolta neljänneltä lavalta lattialle”, Rohmu vastaa.
”Hop, hop, jopas on kimurantti tapaus”, haastattelija-apina toteaa.
”Mutta eikös tämä ole kolauksen saanut traumapotilas?” tutkija-apina kysyy.
”Hop, hop, totta töriset. Hyvänen aika, sillähän on kiire. Ei kun rattaille. Kyytiin vaan ja menoksi. Hop-hop”, haastattelija-apina sanoo. Akuuttiapinat paketoivat Rohmu-hamsterin jämäkästi tukipatjalle.
”No, no, älkäähän paketoiko minua niin kuin joulukinkkua”, Rohmu toteaa.
”Paketoimme sinut tällaiseen potilaspakettiin ja viemme ison lahjan lasaretin tohtorille. Paketeistahan kaikki aina tykkäävät”, haastattelija-apina sanoo.
Rohmua ihmetyttää mikä on ”lasaretti”. Akuuttiapina kertoo, että se on sama kuin sairaala mutta sille oli keksitty kaikkien metsien toipilaanhoitoalueita koskevassa uudistuksessa ihan uusi nimi. Itse toiminnot eivät olleet muuttuneet mitenkään, mutta nimi on hieno.
”On sentään hyvä, että meille jäi uudistuksessa lasaretti, puoskariministeri nimittäin yritti lakkauttaa sen säästösyistä. Jos näin olisi käynyt, joutuisimme viemään sinut isonmetsän keskuslasarettiin. Sinne on pitkä ja töyssyinen matka”, Akuuttiapina sanoo.
”Olipas tässä sitten onni onnettomuudessa”, Rohmu kiittelee.
”Äläkä sitten huolehdi niistä jouluvaloista. Minä hoidan, että ne tulevat laitetuksi. Koita sinä vaan parantua”, Läiskä-kirahvi sanoo.
”Kiitos sinulle avusta, Läiskä. Minä tervehdyn varmasti, viimeistään pikkujouluun mennessä”, Rohmu-hamsteri sanoo.
”Ja nyt kiidätetään potilas lasarettiin, menepäs nyt äkkiä sinne peräkonttiin”, intoilee ajovuorossa oleva akuuttiapina.
”Perä valmis”, peränvalvontavuorossa oleva akuuttiapina huutaa. Hän on asettautunut paarirattaille valvomaan Rohmu-potilaan vointia.
Sitten ambulanssiratsu karauttaa liikkeelle ja ajovuorossa oleva akuuttiapina kannustaa ratsua entistä kovempaan laukkaan. Paarirattaat töyssyttävät kuin Linnanmäen laite.
”Älä sillä tavalla kohella, täällä tärisee niin, että lähtevät paikat hampaista”, perällä oleva akuuttiapina sanoo kuskille.
”Kyllä nyt on potilaalla kiire”, perustelee kuski.
”Mutta eipä ole niin kiire. Jos vielä ajat näin kovaa, niin saatamme pudota potilaan kanssa rattailta”, peränvalvontavuorossa oleva akuuttiapina sanoo.
Viimeinkin akuuttiapinat ovat Rohmu-hamsterin kanssa perillä Takametsän lasarettissa. Päivystysvuorossa on konitohtori Otti.
”Tervetuloa Otille”, hän sanoo.
Konitohtori Otti tutkii ja pian selviää, että Rohmu oli saanut putoamisen yhteydessä vain noidannuolen. Se ei ole vaarallista.
”Olipas se nopea noita, kun se siinä silmänräpäyksessä ehti ampua ja vielä osuakin. No ottakaa se halvatun nuoli pois, niin minä pääsen kotiin”, Rohmu ehdottaa.
”Otetaan, otetaan mutta kipu jää vielä vähäksi aikaa, se vaatii hieman lepoa ja lääkkeitä”, Otti sanoo.
Rohmu-hamsteri jää lasarettiin yöksi parantelemaan selkäänsä, mutta sillä ei ole mitään hätää. Otti on sitä mieltä, että Rohmun selkäkipu olisi ollut hyvin voitu hoitaa hänen kotonaankin, jos vain keskuslasaretin ylitohtori olisi valtuuttanut akuuttiapinat antamaan tarvittavan hoidon kotona.
”Niin levätähän sinä olisit voinut samalla tavalla omassa sängyssäsi kuin täällä lasaretin sängyssä. Mutta nyt sinä olet täällä ja hyvä niin”, Otti sanoo.
Rohmua vähän harmitti, että jouluvalot jäivät nyt laittamatta mutta häntä rauhoitti se, että Läiskä-kirahvi oli luvannut hoitaa asian. Kaikki oli siltä osin kunnossa ja Rohmu-hamsteri saattoi rauhassa parannella selkäänsä.
Teksti Marko Partanen
Piirrokset Marjut Makkonen
Siirry tästä Takametsän auttajat -tarinan seuraavaan osaan (2).
Lataa tästä värityskuva 1
Lataa tästä värityskuva 2
