Takametsän jouluvalmistelut ovat edenneet siihen pisteeseen, että on aika alkaa valmistella purtavaa sekä pikkujoulua että varsinaista joulujuhlaa varten. Takametsän tavan mukaan paikallinen leipuri, Karhu Taikinakoura herätetään talviuniltaan hieman ennen pikkujoulua. Siihen mennessä hän on ehtinyt kerätä tarpeeksi voimia jouluista leivontaurakkaansa varten. Piparkakkujen ja pullien leipominen ei olekaan mikään pikku-urakka, varsinkaan, kun herkut pitää leipoa koko Takametsän väelle. Karhu Taikinakoura onkin joka joulu hoitanut kaikki pöperöt pöytään yhdellä ehdolla, nimittäin sellaisella, että hänen annetaan nukkua pikkujouluun asti ilman häiriöitä, ja joulun jälkeen niin kauan kuin kuin huvittaa.
Ylipäivystäjä Häly-Pöllö antaa Karhu Taikinakouran kotiluolassa kuulutuksen. Se hoituu samassa luolassa asustelevien Hämy-lepakoiden avulla. Ne alkavat kirkua kimeää herätysääntä ja tarvittaessa ne huutavat täyttä kurkkua kuorossa: ”Herätys, kello on jo liikaa.”
Joskus täyden kurkun huutokaan ei ole piisannut, vaan Hämy-lepakoiden on täytynyt läpsiä säämiskäsiivillään Karhu Taikinakouraa kuonolle. Jokaisella kerralla se kuitenkin on herännyt yhtä hyväntuulisena. Niin nytkin, vaikka se säpsähtääkin aluksi Hämy-lepakoiden kimakkaa ääntä. Karhu Taikinakoura alkaa venytellä käsiään, sillä kohta niitä tarvitaan. Nimittäin taikinoiden vaivaamiseen.
”Jaahas, jauhot pilveen ja kaulimet rullalle”, Karhu Taikinakoura sanoo, hieraisee silmiään ja lataa ensimmäisen sammiollisen piparkakkutaikinaa nousemaan. Sitten Taikinakoura menee luolan perällä olevan leivinuunin viereen ja täräyttää sen pesään kaksi sylillistä koivuhalkoja.
”Jaahas, halot palamaan ja kiviuuni kuumaksi.”
artikkeli jatkuu
Eikä kestänyt kuin minuutin verran, kun Karhu Taikinakouran luola täyttyi savusta.
”Jaahas, laittaapas se yskittämään ja kurkun karheaksi”, Taikinakoura rykii.
Hämy-lepakot alkavat kirkua heti kun yskältään tokenevat. Kyseessä on palohälytys, joka jouluherätyksen ohella kuuluu Häly-lepakoiden toimenkuvaan.
Hämy-lepakot kirkuvat, ne ilmoittavat havaitsemastaan savusta, minkä ehtivät. Se on merkki Taikinakouralle, että luolasta tulee poistua mahdollisimman pikaisesti. Myös Häly-pöllön vanhat höyhenkorvat kuulivat lepakoiden ääntelyn. Hälyn niska narahtaa, ja sitten sen sanoo: ”Hu, Huu, Hu Huu, Hu Huu”, ja samassa nokipalo-oravat syöksyvät matkaan. Ne hyppivät oksalta toiselle ja puiden latvoja pitkin kohti savua. Kun ne ohittavat Häly-pöllön kuusenlatvan, ne tiedustelevat, että ”Onko nokipalosta mitään lisätietoja?”
”Lisätietoja ei ole. Kerron niistä heti, jos niitä ilmaantuu”, Häly-pöllö vastaa.
Hyvin nopeasti nokipalo-oravat ovat Taikinakouran luolalla. Mitään kyselemättä nokipalo-oravat sujahtavat Taikinakouran savupiipuun ja alkavat rassata hännillään hormia puhtaaksi. Nokipalo-oravilla on kuumuutta kestävä nahka ja liekkiä pidättelevä häntä eikä niitä yskitä savu yhtään, koska niillä on käpynaamarit. Siksi ne saattoivat mennä keskelle paloa ja savua, sellaiseen paikkaan, mistä kaikkien muiden täytyy tulla ensitilassa ulos.
Nokipalo-oravat hoitavat homman ripeästi, ja Taikinakouran savupiippu tupruttaa taas tasaisesti savua ulospäin.
”Jaahas, sankkaa oli savu ja rankkaa oli oravan työ”, Karhu Taikinakoura mutisee ja alkaa jyristellä kaulimella taikinalaattaa sileäksi. Pian taikina onkin jo niin ohutta, että siihen saattaa painella tähtikuvioita. Hillot Taikinakoura nostelee kylmiöstä lämpimään ja kopauttaa nokareen jokaisen taikinatähden keskelle. Ihan pian Karhu Taikinakoura on valmis. Joulutorttuja ja piparkakkuja on niin paljon, että niitä voisi jakaa vaikka naapurimetsän asukkaille.
Kun Taikinakoura alkaa siivota jälkiään, se huomaa, että sen kaikki piparkakkumuotit ovat kadonneet. Taikinakoura etsii niitä kaikkialta mutta tuloksetta. Piparkakkumuotit eivät olleet tippuneet pöydän alle, niitä ei löytynyt komeroista ja kaapeista eikä hän ollut heittänyt niitä vahingossa leivinuuniinkaan – senkin Taikinakoura nimittäin tarkasti.
Hämy-Lepakot huomaavat Karhu Taikinakouran huolen ja ne alkavat taas kirkua. Nyt ne hälyttävät apua varkauden takia. Häly-pöllön ei auttanut muu kuin narauttaa niskojaan kuusenlatvassa ja tehdä asian hyväksi jotakin. Hän kyllä pohtii, että mahtaako tämä hälytys olla ollenkaan aiheellinen ja että pian ne piparkakkumuotit kyllä löytyisivät. Kuka muka varastaisi Taikinakouran vanhat muotit? Varsinkin kun tietää, että ilman muotteja Taikinakoura ei voi tehdä herkkuja ja ne jäävät kaikilta saamatta. Hälyt-pöllön velvollisuus on joka tapauksessa hälyttää apua ja niin se tekee.
Apu lähti matkaan mutta Hälyn niska narahti nyt vaivalloisemmin – äänestä oli kuultavissa liian rasittunut kaiku. Sen saattelemana Hälyn kuusen alle ehtii pian murtoryhmä vihikoirat. Ne kysyvät puun juurelta, että ”onko tilanteesta saatavilla mitään lisätietoja?”
Ylipäivystäjä Häly-pöllö kähisee viimeisillä voimillaan, että ”lisätietoja ei ole, kerron niistä heti, jos niistä jotakin saan tietää”.
Tämän jälkeen Häly-Pöllö päättää suorittaa käheä-äänisen erikoishälytyksen jäykällä niskalla. Siitä kaikki tietävät, että Takametsä on sillä hetkellä siirtynyt poikkeustilaan. Ylipäivystäjä oli niin uupunut, että se ei enää pysty valvomaan aluetta.
Häly-pöllön oli saatava huilata välillä, eihän kukaan jaksa koko ajan yötä päivää töitä paiskia. Päällikkö Lepsu määrää kuusenlatvaan heti kaksi nuorempaa huuhkajaa, niiden tulisi työskennellä kahdestaan Häly-pöllön sairausloman ajan. Ja kun Häly-Pöllö parantuu, huuhkajat jatkaisivat hälyttämistä vuoron perään Häly-pöllön kanssa.
”Tästä lukien kuusenlatvassa päivystetään kahden päivystäjän voimin”, päällikkö Lepsu Leijona määrää.
Häly-pöllön viimeisillä voimilla hälyttämä murtoryhmä vihikoirat saapuu Karhu Taikinakouran luokse. Nimestään huolimatta murtoryhmä selvittää murtoja eikä tee niitä. Ryhmään kuuluvat Kolvi, Ööra ja Linssi, samasta vihikoirapentueesta kaikki.
Karhu Taikinakoura on kovin suruissaan kadonneiden piparkakkumuottien takia. Kun murtoa tai varkautta epäillään, Kolvi, Ööra ja Linssi nuuskivat kolmeen koiraan kaikki paikat läpikotaisin. Tähän mennessä jokainen murto oli selvinnyt, sillä pitkäkyntinen oli aina tehnyt sellaisen virheen, joka paljasti hänet. Murrot ja varkaudet olivat Takametsässä äärimmäisen harvinaisia, sillä ketä nyt tutulta kaverilta haluaisi varastaa.
Parhaillaan Kolvin, Ööran ja Linssin nuuskintatyötä haittasi se, että Karhu Taikinakouran luola oli äskettäin täyttynyt leivinuunista tulleella savulla. Vaikka näkyvä savu oli jo tuuletettu pois, niin murtoryhmä vihikoirien nenät olivat niin tarkat, että niitä jäljellä oleva, vähäinenkin savu edelleen haisi. Murtoryhmä vihikoirat eivät millään onnistuneet päästä varkaan jäljille.
Karhu Taikinakouraa harmittaa eniten uusimman tonttumuotin katoaminen. Sillä hän oli ehtinyt leipoa vasta yhden pellillisen pipareita.
”Kuvaile vähän, minkälaisia ne kadonneet muotit ovat”, Ööra-vihikoira pyytää Karhu Taikinakouralta.
”Jaahas, sellaisia metallisia ja kirkkaita, hyviä ja tymäkkiä, joilla syntyy pipareita jämäkkiä”, Taikinakoura vastaa.
Ööra-vihikoira kirjoittaa piparkakkumuottien tuntomerkit muistiin ja sanoo Kolvi- ja Linssi-kavereilleen, että: ”Rikospaikkatutkinta riittää tällä erää, siirrytään toimistoon solmimaan johtolankoja yhteen. Katsotaan sitten, syntyykö niistä yhtenäinen ratkaisunyöri.” Sitten vihikoirat poistuvat Taikinakouran luolalta.
Taikinakoura päättää syödä lohdutuksekseen kolme tähtitorttua ja kuusi piparkakkua, joista kaksi oli tehty uudella tonttumuotilla, kolme vanhalla kuusimuotilla ja yksi ei vanhalla eikä niin uudellakaan poromuotilla. Kun maistiaisille tuli myös paljon kavereita, Karhu Taikinakoura huomasi, että muottien katoamisesta huolimatta hänellä ovat asiat kuitenkin aika hyvin.
Teksti Marko Partanen
Piirrokset Marjut Makkonen
Siirry tästä Takametsän auttajat -tarinan seuraavaan osaan (7).
