Moccamaster hörähtää kuin kiimainen oripoika. Se työntää viimeiset vetensä säiliöstä kohti suodatinsuppiloa. Hyvä niin, sillä ensimmäinen pannu on jo kumottu.
”Pelastuslaitokset huolissaan ensihoitajiin kohdistuvista uhka- ja väkivaltatilanteista, sanotaan täällä”, kuuluu sujuvasormisen älylaitteen pyyhkijän suusta.
”Sananhelinää ja lauseiden lätinää”, kollega kuittaa ja tukkii suunsa kaurapuurolusikalla.
”Äläs sano! Laitoksissa on reagoitu asiaan lisäämällä tilanteisiin liittyvää ennalta ehkäisevää koulutusta, parannettu henkilöstön suojavarustusta ja tarkennettu työsuojelullisia ohjeistuksia ja toimintamalleja, kerrotaan täällä”, älylaitteen pyyhkijä tarkentaa.
”No mä en oo ainakaan saanu yhtään koulutusta mutta uhkatilanteita on kyllä ollu”, ensihoitaja puuttuu asiaan.
”No mitä sulla muka on ollu?” ylipalomies vähättelee.
”Sellasta tönimistä on aika usein ja pari kertaa on heitelty esineillä.”
”No eihän noi oo mitään uhkatilanteita. Mielenosoitusta korkeintaan. Ennen vanhaan veitset viilsivät ja pyssyt paukkuivat.”
”Sä oot kattonu liikaa elokuvia. Tykkäätkö enemmän Rambosta vai Commandosta?” ensihoitaja kysyy.
”Äläs sä nöösi ala vähättelemään. Väitätkö, että se sirran ajaminen on nykyään jotain haarniskahommaa?”
”Sä oot tainnut jo unohtaa. Sun ambulanssiajasta on sitä vanhaa hyvää aikaa.”
”Kyllä ne on tuoreessa muistissa. Kerrankin oltiin Penan kanssa sirrassa ja kun potilas otti veitsen esiin, niin Pena löi sitä päähän ja puukko putos lattialle. Se oli sitä entisajan uhkatilanteisiin varautumista. Mitään varsinaisia uhkauksia ei ehtinyt tulla. Tuli nukkumatti.”
”Toi on toi sama juttu, mikä me ollaan kuultu jo kymmenen kertaa.”
”On niitä muitakin mutta ei niistä tolla tavalla vouhkattu eikä kirjoitettu tarinoita kun nykyään.”
”Kyllä koskemattomuus on meidän oikeus ja meidän tulee lähteä nollatoleranssista”, ensihoitaja sanoo.
”Sähän puhut koskemattomuudesta kuin joku Selviytyjien juontaja. Taidat itse tykätä leffoista?” ylipalomies piikittää takaisin.
”Eihän tästä ole kovinkaan kauan aikaa, kun kyytimiestä puukotettiin tosielämässä. Onko se sitten sun mielestä sellaista, mikä pitäisi hyväksyä?”
”Yksittäistapaus.”
”Nyt sä kuulostat jo ihan pakolaispolitiikalta.”
”Älä kuule kloppi sotke pakolaispolitiikkaa tähän. Minä olen isänmaan miehiä ja jos sä jatkat noita vihjailuita, niin saat oikeasti varautua uhkatilanteeseen.”
”Tuleeko iso jytky?”
Ylipalomies nousee pöydästä ylös. Vatsa raapaisee kahvikupin nurin ja pupillit laajenevat kahvitassin kokoisiksi.
”Saatanan poika! Nyt tuli lähtö.”
Esimies puuttuu peliin.
”Nyt tehdään niin, että keskustelu tästä aiheesta loppuu tähän. Omasta puolestani totean, että uhka- ja vaaratilanteet eivät näytä alallamme olevan kokonaan ohi. Niihin on syytä jatkossakin varautua. Ammattiauttajille kautta linjan voisi tämän perusteella sanoa, että joskus kannattaa katsoa peiliinkin ja pohtia miksi se vastapuoli provosoituu.”
Tunnelma rauhoittuu. Ensihoitaja paiskaa ylipalomiehen kanssa kättä.
”Hyvä jätkät. Terveenä kotiin!” Esimies kiteyttää.
Pieni purenta jäi silti itämään.
Teksti: Marko Partanen
