Aamu-tv lopettaa hyvinvointialueesta kertovan uutisklippinsä.
”Miten mahtaa tulipalokunnan käydä hyvinvointialueella, jossa valkotakkiset jyrää. Miettikää nyt, me ollaan vaan kaks prossaa koko paketista”, ylipalomies tuhahtaa ja asettelee kahvikupin pohjaa pöytälevylle.
”Joku sanoo, että te pärjäätte puolet paremmin kuin kuntaorganisaatossa, jossa osuutenne oli vain yks prossa. Ojalan laskuopin mukaan asioiden pitäs teillä olla sata prossaa paremmin kuin ennen”, ensihoitaja sanoo.
”Kahvipöytäämme on laskeutunut sosterin desantti. Kyllä musta tuntuu, että nyt olis vanhan vakanssin neuvot kalliit”, ylipalomies sanoo.
Tuore virkamies muistaa vanhan vakanssin neuvoista yhden. Sen takia hänen on keskeytettävä puuronkauhontansa heti. Viesti ylipalomiehelle alkaa:
”Mä muistan, kun tulin kesämieheksi, ja tein säiliöauton tsekkausta sun kanssa. Saimme puolessa tunnissa hommat hoidettua. Mä olin kiikuttamassa tsekkilistaa innoissani esimiehelle, niin sä huusit väkevästi: Seis! Listaa ei missään tapauksessa saanut viedä sille ennen iltapäiväkolmea, sillä silloin kun tsekkaus on kesken, ei voi antaa muita hommia. Se on ollu muuten hyvä neuvo.”
”Muista vaan noudattaa niitä kaikkia, niin mikään ei muutu hyvinvointialueellakaan”, ylipalomies hehkuttaa.”
”Eiks ookkin. Säkin oot päässy jo virkamieheksi asti”, ylipalomies innostuu.
”Kyllä, kyllä. Arvostan hiljaista tietoasi, jota sä ymmärrät estoitta jakaa.”
”Muista vaan noudattaa niitä kaikkia, niin mikään ei muutu hyvinvointialueellakaan”, ylipalomies hehkuttaa.
”Kerro äkkiä lisää niitä neuvoja”, ensihoitaja pyytää.
”No mikäs sun kelkan nyt on kääntänyt?”
”Jos on neuvoja, jotka pitävät kenttäduunit ennallaan, niin niitä tarvitaan oikeesti.”
”Miten niin?”
”Ne meinaavat, että hyvinvointialue tuo palkanmaksuun epävarmuutta ja työaikajärjestelyihin muutoksia. Mitkä teidän mielestä on kenttätyössä tärkeämpiä asioita? Sekö, että vakioasiakkaat pysyvät ennallaan”, ensihoitaja vuodattaa ja liikkuu epäonnekseen tyhjälle kahvipannulle. Pöytäkunta ei sano mitään. Väkevä argumentti on hiljentänyt sen.
”Mikäs olikaan se teidän strukturoitu kahvinkeittomalli, että mä en munaa tätäkin”, ensihoitaja kysyy.
”Mikä se on, joku paskasateen manaustanssi vai? Ei ylipalomies härmästä ymmärrä noin hienoja sanoja.”
”Ai strukturoitu vai? Se on sitä, että opetellaan tekemään kaikki työtoiminnot samalla kaavalla, jolloin lopputulos olis tasalaatuisempaa. Eli montako kauhaa kahvia ja kastellaanko suodatinpaperit?”
”Rauhoitu kaveri, vanha vakanssi opetti joskus tämänkin”, ylipalomies sanoo.
”No, kerro jo, miten se tapahtuu?”
”Älä ikinä mittaa kahvia, vaan ravista pussin suusta tunteella. Siinä sulle strukturoitua mokkaa.”
”Tiätkö mitä toi oikeesti on?” ensihoitaja kysyy.
”No?”
”Laiskuutta, kun ei viitsitä edes kahvia mitata.”
”Mä taas näkisin, että se on loppuun saakka vietyä valmiuden ylläpitoa.”
”Miten niin?”
”Keikkavara pitää jättää, ei saa vetää itseään piippuun punttisalilla, harjoituksissa tai asemapalveluksessa.”
”Oliks sekin vanhan vakanssin oppi?”
”Oli.”
”Ne osaa kyllä kaiken.”
Teksti: Marko Partanen
