Johtava asiantuntija Kari Telaranta on Pelastustietoa julkaisevan Palo- ja pelastustieto ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja edustaa Suomen Paloinsinööriyhdistys ry:tä.
Pelastusviranomaisen työssä keskeinen kysymys on harkintavallan käyttö. Harkintavalta antaa viranomaiselle mahdollisuuden soveltaa lakia tilanteen vaatimusten mukaan, huomioiden olosuhteet ja riskit. Pelastuslaissa harkintavalta perustuu hyvän hallinnon periaatteisiin: oikeudenmukaisuuteen, tarkoituksenmukaisuuteen ja suhteellisuuteen. Näiden periaatteiden mukaan viranomaisen toimenpiteet tulee suhteuttaa havaittuun riskiin ja tilanteen erityispiirteisiin.
Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että viranomainen toimii läpinäkyvästi, ennakoitavasti ja oikeudenmukaisesti. Tämä tarkoittaa, että viranomainen voi käyttää neuvontaa tai kehotusta puutteiden korjaamiseen, jos ne riittävät turvallisuuden kannalta. Kun viranomainen valitsee toimenpiteet harkiten ja suhteellisesti, se vahvistaa kansalaisten luottamusta viranomaistoiminnan oikeudenmukaisuuteen ja lisää toiminnan hyväksyttävyyttä.
Pelastuslaki antaa viranomaiselle laajat valtuudet puuttua puutteisiin, mutta niiden käyttö edellyttää harkintaa. Valitettavasti juhannuskokkojupakassa monet pelastusviranomaiset toimivat kaavamaisesti, noudattaen ohjeita ilman tapauskohtaista harkintaa. Tämä johti kokkojen perumiseen silloinkin, kun turvallisuus olisi voitu taata turvatoimilla. Tällainen harkintavallan alitus johti asiakkaiden kannalta kohtuuttomiin lopputuloksiin, ja paikallisia perinteitä rajoitettiin tarpeettomasti. Seurauksena oli, että kansalaisten luottamus pelastusviranomaisten toimintaan heikkeni.
”Sääntöjen valvoja vai turvallisuuden edistäjä?”
Viimeaikaisissa analyyseissaan Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Sebastian De Caro on esittänyt, että pelastuslain sanamuoto ”on määrättävä” tarkoittaisi viranomaisen velvollisuutta antaa määräys kaikissa tapauksissa, joissa havaitaan puutteita. Tämä tiukka sanamuodon tulkinta rajoittaa harkintavallan käyttöä ja estää yksilöllisen tilanteen arviointia. Jos harkintavalta kavennetaan pelkkään määräysten antamiseen, viranomainen menettää kyvyn sopeuttaa toimintaansa eri tilanteisiin, ja mahdollisuus toimia oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti heikkenee.
Juhannuskokkojupakassa viranomaisen olisi tullut arvioida turvallisuutta ja paikallisia perinteitä tasapuolisesti. Tämä olisi ollut hyvän hallinnon mukaista harkintavallan käyttöä, jossa turvallisuustavoitteet saavutetaan ilman tarpeettomia rajoituksia. Tällöin turvallisuus ja yhteisölliset arvot voidaan sovittaa yhteen, mikä tukee kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaan.
Keskustelu viranomaisen harkintavallasta heijastaa laajempaa kysymystä pelastuslaitoksen roolista ja identiteetistä: haluaako se näyttäytyä tiukkojen sääntöjen valvojana vai turvallisuuden edistäjänä, joka toimii oikeudenmukaisuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti? Pelastuslaitoksen rooli turvallisuuden takaajana on kiistaton, mutta sen toimintatapa vaikuttaa merkittävästi sen imagoon ja kansalaisten luottamukseen.
Varapuheenjohtajalta-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 7/2024.
