Heikki Lampinen on vuoden ensihoitaja 2022.
Arvoisat ensihoitotyön ammattilaiset,
Sain suuren kunnian, ensimmäisenä satakuntalaisena ja porilaisena Vuoden ensihoitajana, kirjoittaa puheen Teille ensihoitotyön ammattilaisille.
Uskon ensihoitotyön antaneen meille kaikille jotain sellaista, mitä jokainen nöyränä, potilaan edessä työtään tehnyt ammattilainen, ei vaihtaisi mistään hinnasta. Uskon myös samaan aikaan löytyvän niitä hetkiä, jota kukaan meistä ei olisi halunnut työssään kokea.
Toivon meidän kaikkien saavan kokea työssään joukkueeseen kuulumisen tunnetta sekä myötä että vastamäessä. Ensihoitotyössä joukkueena menestyminen edellyttää perusasioissa onnistumista. Perusasioihin sisältyvät välittävät esihenkilöt, ymmärtävät työkaverit ja hyvä oman itsensä tunteminen. Joukkueen menestyminen ei voi koskaan perustua olettamiin ja pelkkään toivoon hyvästä. Menestymisen edellytyksenä on arvostus omaa työtä ja työyhteisöä kohtaan sekä yhteiset tavoitteet ja käsitys yhdessä sovitusta suunnasta. Paras tapa varautua pahimpaan on hyvä päivittäinen toiminta. Itsestään selvää ei ole lopulta mikään.
Koin syvää hengenheimolaisuutta, kun arvostamaani valmentajaa Jukka Jalosta haastateltiin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hän sanoi, että: ”Hyvä joukkue koostuu yksilöistä, joiden vahvuudet tiedetään ennalta, ja kovassa paikassa kaikki pelaavat samaan maaliin joukkueen eduksi”. Jokainen joka on kokenut ensihoitotyössä joukkueen onnistumisen ja epäonnistumisen tunteen, tietää sisimmässään jotain sellaista, mitä ei voi selittää joukkueen ulkopuolelle. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut kokea oman työni kautta, mikä merkitys on luottamuksella ja erityisesti sillä, mitä tarkoittaa, kun ”kaveria ei jätetä”. Mikään ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Ensihoidon joukkueella on myös aina oma valmentajansa, jota esihenkilöksikin kutsutaan. Esihenkilöiden tehtävänä on yksilöiden vahvuuksien esiin kaivaminen, tukeminen ja erityisesti kuulluksi tulemisen mahdollistaminen kaikissa tilanteissa. Kaikkien meidän on myös hyvä palauttaa mieleen perusasiat. Miksi olen tullut tänään töihin ja mikä on työni tarkoitus? Ja taas, olettaa ei saa mitään.
Haluan nostaa esiin pari asiaa, jotka mietityttävät. Otsikoissa on liian usein asioita, joita ei haluaisi lukea. Valitettavasti myös ensihoitotyö on saanut osansa erityisesti työhön liittyvän väkivallan ja sen uhan osalta. Kenenkään ei kuulu pelätä omassa työssään jatkuvaa väkivallan uhkaa. On tärkeää ymmärtää mitä ympärillämme tapahtuu, hyväksyminen on eri asia. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää. Asiasta pitää tehdä yhteinen kautta linjan. Tarvitsemme lainsäädännön muutoksia, toimintamalleja, välineitä ja koulutusta. Tämä asia ei muutu toivomalla parempaa, vaan tarvitaan tekoja. Uskon, että tässäkin pärjäämme joukkueena paremmin. Asia pitää ottaa työn alle kautta linjan. Nyt.
Toinen mielessä oleva asia on ensihoidon rooli terveydenhuollossa. Ensihoito on liian usein ainoa saatavilla oleva terveydenhuollon palvelu. Ensihoidon ammattilaiset näkevät elämänkaaren eri vaiheissa olevia yksilöitä mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa vuorokauden hetkestä riippumatta. Avun tarve on helppo tunnistaa, eri asia on, voiko ensihoito aidosti auttaa. Kohtaamme jatkuvasti yksilöitä, joiden ongelma ei ole kriittinen sairaskohtaus tai vammautuminen. Turhautumisen riski on jatkuvasti läsnä, jopa uupumisen riksi. Oman näkemykseni ja kokemukseni kautta luotan tässä haasteessa yhteistyön mahdollisuuksiin. Meidän tulee uskaltaa nähdä yhteistyö mahdollisuutena. Kohtaamme tilanteita, jotka eivät kuulu suoraan ensihoidon ydintehtäviin, niissä tapaamme ihmisiä, joiden ainoa toivo on me – ensihoitotyön ammattilaiset. Tilanteet sisältävät kuuntelemista ja ymmärtämistä. Meidän varaan jää, edistyykö yksilön asia vai ei.
Uskallan haastaa meidät kaikki näkemään putkinäön sijaan laajakuvaa silti ydintehtäväämme unohtamatta. Silläkin riskillä, että samojen kiireettömien tilanteiden toistuminen turhauttaa, meidän tulee hakea yhteistyötahoja ja keinoja ensihoitotyön kumppaneiksi. Ei pidä jäädä odottamaan jonkun muun aloitteellisuutta, vaan me voimme tehdä ne aloitteet. Meillä on siihen kykyä. Asenne ratkaisee ja meiltä ensihoitotyön ammattilaisilta sitä löytyy. Valmentajan tehtävä on kaivaa joukkueesta asenne esiin ja vastaavasti joukkueen tehtävä on antaa tukensa valmentajalle. Taaskaan ei saa olettaa mitään.
Lopuksi pari sanaa voimaan astuvasta historiallisesta Hyvinvointialuemuutoksesta. Uskon muutoksen olevan lopulta aina jossain määrin tarpeen. Toivon todella, että uusia palvelumalleja otetaan rohkeasti käyttöön. Kaikki kivet pitää kääntää rahoituksien varmistamiseksi. Panostus tuo tuotoksen. Uudistuksen myötä ei kuitenkaan saa tulla vauhtisokeutta. Ensihoidon potilaita eivät kiinnosta uudet organisaatiokaaviot, eikä heitä edes kuulu kiinnostaa se. Ammatillinen kohtaaminen ja hyvä hoito kiinnostavat. Se on meidän tehtävä.
Toivon vuodelle 2023 kaikille ensihoitotyön ammattilaisille työrauhaa ja ennen kaikkea jaksamista vaativassa tehtävässämme. Ylipäällikön sanoin: ”Pidetään pää kylmänä ja katse pallossa”.
Tehdään yhteistyötä potilaiden parhaaksi yhteisenä ensihoidon joukkueena nyt ja tulevaisuudessa.
Kunnioittavasti,
Heikki Lampinen
Vuoden ensihoitaja 2022
Kuva Henri Peltonen
