Sampsa Lintunen on pelastusylitarkastaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.
Julkisella sektorilla on aina hankalaa, eikä sillä ole ollut koskaan tarpeeksi rahaa. Aina säästetään jostain. Näin se on ollut, ja tuskinpa se siitä miksikään Suomessa koskaan muuttuu. Tämäkin ikitotuus huomioiden alamme on ajautunut tuskaiseen altavastaajan asemaan. Pelastustoimi taistelee rahoituksesta sekä valtio- että hyvinvointialuetasolla selkeästi isompien organisaatioiden rinnalla. Suomessa on käynnistynyt julkisten palveluiden kujanjuoksu, jossa kaikki eivät pääse erästä jatkoon. Samaan aikaan turvallisuustilanteen muutos edellyttää, että pelastustoimen perustehtävien hoitamiseen on varauduttava ihan oikeasti. Myös sotilaallisen konfliktin uhka ja väestönsuojeluun varautuminen on pakko ottaa tosissaan.
Poliisin, Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien ja Tullin hallintolankojen päät ovat yksissä käsissä. Toiminnan kehittäminen ja kulujen säästäminen voidaan viedä läpi suoraa hallintomallia pitkin. Näihin verrattuna pelastustoimen järjestelmä on Suomessa monimutkainen. Rahakirstun päällä istuu valtiovarainministeriö, toimintaa johtaa ja ohjaa valtakunnallisesti sisäministeriö, valvontaa ja arviointia hoitaa vielä ensi vuoden loppuun asti kuusi aluehallintovirastoa ja varsinaiset työt tehdään 21 pelastuslaitoksessa. Koneistossa muutosten läpivienti yhtä kampea pyörittämällä on mahdotonta, kun kitkaa ja kapuloita on rattaissa. On helppo vetää johtopäätös, että menestymisen edellytys on hyvä organisaatioiden välinen yhteistyö, jossa jokainen osapuoli pitää oman rattaansa vauhtia yllä ja voitelun kunnossa.
”Kaikki eivät pääse erästä jatkoon.”
Yhteistyön perusedellytys on, että jokainen osallistuja kokee saavansa omalle työpanokselleen voittoa. Ilman tätä motivaatiota osa on mukana vain pakosta ja liike laahaava. Ilmiö on helppo huomata videopalavereissa, joissa tietyt osallistujat ovat kerta toisensa jälkeen pelkkänä kuvakkeena Teamsin osallistujalistassa. Kuulostaako tutulta?
Tekoälysovellus kirjaa kymmenen asiaa, jotka ovat yhteistyön perusedellytyksen taustalla. Näistä kolme nousee sellaiseksi, joissa meillä on pelastustoimessa paljon kehittämistä. Luottamus, toisten kunnioittaminen sekä yhteishenki ovat kaikki asioita, jotka eivät parane somessa piikittelyllä, takinkääntötempuilla tai kiertotien kautta tehtävällä poliittisella vaikuttamisella. Ne paranevat rehellisyydellä, avoimuudella ja uskolla siihen, että jokainen tekee omassa tehtävässään tärkeää ja merkityksellistä työtä. Helppo sanoa ja vaikea tehdä, mutta jokainen voi edistää sitä omalta osaltaan. Onhan meille kaikille kuitenkin tärkeämpää turvata pelastustoimen palvelut kansalaisille kuin kerätä rintapieleen kunniamerkkirivistöä. Onhan.
Lintusperspektiivistä-kolumni on julkaistu myös Pelastustiedossa 5/2024.
