Savusukelluskyky on yksi esille nostetuista asioista aluehallintoviranomaisen asiantuntija-arviossa.
Pelastustoimen henkilöstön saatavuuden lisäksi aluehallintoviranomaisen valtakunnallisessa asiantuntija-arviossa pelastustoimen palvelutasosta ja investointien riittävyydestä nousevat esille myös toiminnalliset ja kalustoon liittyvät puutteet.
Aluehallintoviraston arvio vuodelta osoittaa, että merkittäviä parannuksia edellisen vuoden ongelmakohtiin ei ole saatu aikaan, ja tilanne on monin paikoin heikentynyt. Vakavimmat haasteet liittyvät henkilöstön saatavuuteen, vanhenevaan kalustoon sekä pelastustoimen suorituskyvyn laskuun eri onnettomuustyyppien osalta.
Pelastustoimen henkilöstön saatavuus on valtakunnallisesti kriittinen haaste. Rekrytointeja on onnistuttu tekemään vain rajallisesti, ja sijaisresursseista on pulaa erityisesti pienillä alueilla. Eläköitymiset uhkaavat pahentaa tilannetta, sillä selvitysten mukaan jopa 20–30 prosenttia henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana. Henkilöstöpula koskee niin päätoimista kuin sivutoimista henkilöstöä sekä sopimuspalokuntien hälytysosastoja.
”Tilanne ei ole juurikaan parantunut viime vuodesta. Henkilöstöpula ja investointien lykkäämiset rasittavat pelastustoimen suorituskykyä, erityisesti demografisesti kasvavilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla ja Tampereella,” toteaa valtakunnallisen asiantuntija-arvion laatinut pelastusylitarkastaja Mira Leinonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Savusukelluskyky heikkenee pienemmillä alueilla
Pelastustoimen suorituskyky vaihtelee merkittävästi eri hyvinvointialueiden välillä. Erityisesti savusukelluskyky on heikentynyt, ja muutamilla alueilla savusukelluskykyä löytyy vain suurimmista kaupungeista. Tilanne on erityisen huono esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Pelastuspäällikkö Harri Paldanius Lapin pelastuslaitokselta sanoo, että suorituskyky on hyvä maakunnan kaupungeissa, joissa ammattihenkilöstöstä koostuva valmius hoitaa tehtäviä ympärivuorokautisesti. Ongelmat löytyvätkin harvaan asutuilta alueilta.
”Siellä tehtäviä hoitavat sopimuspalokunnat, joissa tarvittavaa suorituskykyä ei ole aina saatavissa.”
Tarpeen vaatimaa savusukelluskykyä lähteekin tällaisissa tilanteissa kauempaa. Paldanius kertoo, että palvelutasopäätöksessä on lähdetty asiaa ratkomaan alueellisilla ratkaisuilla.
”Alueellisilta pelastusasemaryhmiltä kootaan 1+2 hengen vahvuudella toimivat yksiköt. Matkaa tehtäväpaikalle kertyy silloin enemmän, jopa satoja kilometrejä. Meillä on myös alueita, joilla suorituskyky on parempi kuin toisilla alueilla.”
Savusukellustehtäviä on hänen mukaansa kuitenkin harvoin eikä pelastustehtävissä ole jouduttu tinkimään sen takia, ettei ole savusukelluskelpoisia.
”Ulkoapäin sammuttamisella tai täydentävillä sammutusmenetelmillä pärjätään ja paineilmalaitteita käytetään toki myös henkilösuojaimina näinkin toimiessa.”
Harri Paldanius pitää hyvänä, että aluehallintoviranomainen selvittää asioita ja erilaisia puutteita nostetaan esille.
”Näin voidaan herättää keskustelua pelastustoiminnan vaatimuksista ja osoittaa, että on paljon alueellisia eroja”, hän painottaa.
Myös vesipelastamisen, CBRNE-onnettomuuksien (kemialliset, biologiset, radiologiset, ydin- ja räjähdeonnettomuudet) sekä ympäristövahinkojen torjunnan suorituskyky on laskenut. Henkilöstöresurssien vähentyessä hyvinvointialueet eivät pysty täyttämään lakisääteisiä velvoitteitaan riittävän tehokkaasti.
Pelastustoimen kalusto ja paloasemaverkosto ovat merkittäviä investointikohteita, mutta selvitysten mukaan monet hyvinvointialueet, kuten Pohjois-Pohjanmaa, ovat siirtäneet tai poistaneet merkittäviä hankintoja säästö- ja sopeuttamistoimien vuoksi. Raskas kalusto on monilla alueilla vanhentunutta, mikä heikentää pelastustoimen toimintavalmiutta erityisesti kriittisillä alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa.
Ympäristövahinkojen torjuntaan tarvittava kalusto on erityisen huolestuttavassa kunnossa. Kalusto on ikääntynyt ja uusiutuvat polttoaineet tuovat kokonaan uudenlaiset kalustolliset tarpeet.
Onnettomuuksien ehkäisy ei puolita tulipalojen määrää
Onnettomuuksien ehkäisyyn on edelleen panostettu samalla tavalla kuin aiempana vuotena, mutta tämä on ristiriidassa valtakunnallisen tavoitteen kanssa, joka pyrkii puolittamaan tulipalojen määrän. Asiantuntija-arvion mukaan noin kuusi prosenttia pelastustoimen henkilöstöstä toimii onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvissä tehtävissä. Lisäksi onnettomuuksien kehityksen seuranta ei ole valtakunnallisesti tehokasta, minkä vuoksi alueelliset erityispiirteet jäävät tunnistamatta, ja resurssit eivät kohdennu riskiperusteisesti.
Positiivisena esimerkkinä onnettomuuksien ehkäisyn kehittämisestä mainitaan Pohjois-Karjalassa toteutettu turvallisuusviestinnän kohdentaminen, palontutkinnan hyödyntäminen turvallisuusviestinnän aineistossa Kanta-Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla sekä onnettomuuskehityksen seuranta Pohjois-Pohjanmaalla. Helsingin ja Kymenlaakson alueilla on puolestaan parannettu jälkivalvonnan dokumentointia, mikä toimii hyvänä esimerkkinä valvontaprosessin loppuun saattamisesta ja hyvästä hallinnosta.
Väestönsuojelusuunnitelmat ja -järjestelyt edelleen puutteellisia
Pelastustoimen vastuulla olevissa väestönsuojelutehtävissä on merkittäviä puutteita. Hyvinvointialueiden väestönsuojelusuunnitelmat eivät ole pääosin ajan tasalla, ja vain 19 prosenttia hyvinvointialueista on päivittänyt suunnitelmansa ajan tasalle. Osa hyvinvointialueista on osoittanut pelastuslaitoksen tehtäväksi huolehtia kokonaan hyvinvointialueen varautumiseen liittyvistä tehtävistä. Vain puoli prosenttia pelastustoimen henkilöstöstä toimii väestönsuojelutehtävissä, mikä on selkeä aliresursointi näinkin kriittiselle toiminnolle.
Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on tartuttu asiaa ja pyritään vahvistamaan varautumista.
”Olemme lisänneet varautumisen resursseja ja valmiussuunnittelija vakinaistetaan 2025 alusta. Alueellisessa HÄME24-valmiusharjoituksessa harjoiteltiin osin uusittua väestönsuojeluorganisaatiota ja tehtiin laajamittaista alueellista yhteistyötä evakuoinnit keskiössä”, valmiuspäällikkö Mika Nevalainen toteaa.
Sopimuspalokuntien ja vapaaehtoisten rooli kasvussa
Sopimuspalokunnat ja vapaaehtoistoimijat ovat keskeisessä asemassa erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella. Asiantuntija-arviossa kiinnitettiin huomiota siihen, että monilla sopimuspalokunnilla on haasteita henkilöstön saatavuudessa. Tämä johtuu osittain koulutuskustannusten noususta ja koulutusvaatimusten kiristymisestä, mikä rasittaa sopimuspalokuntalaisia entisestään. Lisäksi vapaaehtoisten terveystarkastuksiin liittyy edelleen puutteita, erityisesti ei-savusukeltajien osalta.
Positiivisia esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä löytyy kuitenkin Pohjois-Karjalasta, Päijät-Hämeestä ja Helsingistä, missä vapaaehtoisten toimintaedellytyksiä on parannettu taloudellisella ja koulutuksellisella tuella.
”Pelastustoimen on kiireellisesti kiinnitettävä huomiota henkilöstön saatavuuteen, investointien riittävyyteen ja pelastustoiminnan suorituskykyjen parantamiseen. Pelastustoimen strategisten tavoitteiden täytäntöönpano ei ole onnistunut toivotulla tavalla, ja suurimmat haasteet liittyvät tällä hetkellä pelastustoimen säästö- ja sopeuttamistoimiin”, Mira Leinonen korostaa.
Edellisen pelastustoimen asiantuntija-arvion pohjalta on tehty useita toimenpidesuosituksia, mutta niiden vaikutus käytännön toimintaan on ollut toistaiseksi vähäinen. Pelastustoimen resurssien on arvioitu olevan jo nyt niin tiukalla, että palvelut eivät monin paikoin täytä lakisääteisiä vaatimuksia. Tilanne vaatii pikaisia ratkaisuja, jotta pelastustoimi pystyy turvaamaan kansalaisten turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden koko maassa.
Täältä pääsee tutustumaan valtakunnalliseen asiantuntija-arvioon.
Teksti: Esa Aalto Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos
