Pelastusjohtaja Jarmo Haapasella on korkeat odotukset hankkeelle. "Nyt pitäisi pystyä menemään aivan ruohonjuuritasolle", hän sanoo.
Jokilaaksojen pelastuslaitos sai Palosuojelurahastolta avustusta 185 766 euroa sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseen.
Tavoitteena on luoda kehittämisohjelma, jonka avulla ylläpidetään sekä kehitetään sopimuspalokuntien suorituskykyä etenkin Pohjois- ja Itä-Suomelle tyypillisessä toimintaympäristössä.
”Jos rehellisiä ollaan, hanke olisi pitänyt panna liikkeelle jo viitisen vuotta sitten”, Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen myöntää.
Hän kertoo, että tulevassa hankkeessa pyritään etsimään konkreettisia, ruohonjuuritason keinoja palokuntien elinvoimaisuuden kehittämiseen.
”Niiden pitää olla paloasema- ja kuntakohtaisia keinoja, ja mahdollisimman konkreettisia. Ei sellaisia, joissa ideat kulkevat tuolla yläpilvissä.”
Tärkeät sopimuspalokunnat
Jokilaaksojen alueella sopimuspalokuntien merkitys on suuri. Paloasemia on yhteensä 23, joista ympärivuorokautisesti päätoimisella henkilöstöllä miehitettyjä on kaksi. Neljällä asemalla ei ole yhtään päätoimista töissä, muilla asemilla heitä on yhdestä neljään. Muuten paloasemaverkostoa hoitavat sopimuspalokunnat.
Jokilaaksojen alue on väestötappioaluetta, jolta katoaa noin tuhat asukasta vuodessa.
”Alue on heterogeeninen. Tietyt alueet porskuttavat kohtuullisen hyvin pinnalla, mutta sitten on kuntia, joissa väestö vähenee jopa pari prosenttia vuosittain”, Haapanen kertoo.
Tällaisilla alueilla sopimuspalokuntatoiminnan ylläpito saattaa olla vaikeaa. Pienistä kunnista käydään töissä kaukana, ja esimerkiksi palokuntien päivälähtövahvuudet saattavat olla erittäin heikkoja.
”Kun sopimuspalokuntatoiminta ei ole päätyö, on hyvin monista asioista kiinni, miten kaverit pystyvät jatkamaan sitä. Se riippuu päätyöstä ja henkilökohtaisesta tilanteesta.”
Hälytysosaston vahvuus putosi yhtäkkiä
Haapanen peräänkuuluttaa sitä, että palokuntien elinvoimaisuuden suhteen toimittaisiin ennakoivasti, ei reaktiivisesti.
”Eräälläkin paloasemalla hälytysosaston vahvuus putosi yhtäkkiä viidellä-kuudella. Jotkut lähtivät armeijaan, toiset opiskelemaan. Nämä muutokset pitäisi pystyä ennakoimaan.”
”Pitäisi pystyä menemään aivan ruohonjuuritasolle. Se saattaa poikia uudelleenvastuutuksia päätoimisen henkilöstön tehtävänkuvissa, tai uusien sovittujen käytäntöjen rakentamista pelastuslaitoksen ja palokuntayhdistyksen toimintaan.”
Yksi konkreettinen keino elinvoimaisuuden kehittämiseen ja ylläpitoon voisi olla työhyvinvointikysely.
”Sopimuspalokuntien liitto on tehnyt hyvää työtä sopimuspalokuntabarometreissä, mutta ne ovat kansallisella, yleisellä tasolla. Jos jossain palokunnassa on työhyvinvointi pielessä, kansallisilla selvityksillä ei päästä kiinni sen palokunnan ongelmiin.”
”Todella korkeat odotukset”
Hanke käynnistyy virallisesti huhtikuussa. Sille on nimetty jo muutamia työryhmiä. Niissä muun muassa kartoitetaan sopimuspalokuntien tehtävää ja profiilia, vetovoimaa ja imagoa, vahvuuksia ja heikkouksia sekä urapolkuja ja tulevaisuutta.
Hanke päättyy tammikuussa 2023. Sen kokonaiskustannus on noin 230 000 euroa, josta omarahoitusosuus on noin 44 000 euroa.
”Meillä on ainakin todella kovat odotukset. Toivotaan, että mennään konkretian tasolle, keinoihin, joilla on aitoa vaikuttavuutta. Ei juhlapuheita eikä ylätason juttuja”, Haapanen sanoo.
Yhteistyökumppaneina hankkeessa on Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Kainuun, Oulu-Koillismaan ja Lapin pelastuslaitokset, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK sekä Suomen Palopäällystöliitto SPPL. Mukaan on kutsuttu myös Suomen Sopimuspalokuntien liitto SSPL. Sisäministeriölle ja Suomen pelastuslaitosten kumppanuusverkostolle esitetään myös pyyntö asettaa hankkeen ohjausryhmään edustajat.
Hankkeen ohjausryhmään ja eri työryhmiin kootaan sopimuspalokuntien edustusta Jokilaaksojen alueelta ja myös muiden pelastuslaitosten alueilta.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Kimmo Kaisto
