Pelastuslaitokset 30.9.2022
Facebook (17)

Millaista oli työskennellä Kreikassa pelastajana? – kaksi matkalla ollutta kertoo kokemuksistaan maastopalojen sammutustehtävissä

Sammuttajat yhteiskuvassa.

Sammuttajat yhteiskuvassa.

Suomen pelastustoimesta matkusti 50 pelastajaa elokuussa Kreikkaan sammuttamaan riehuvia maastopaloja, kun EU:n pelastuspalvelumekanismissa kokeiltiin ensimmäistä kertaa pelastustoimen henkilöstön valmiussiirtoa ennen varsinaista avunpyyntöä. Suomi on ollut aiemmin mukana pelastuspalvelumekanismin toiminnassa lähettämällä kriisialueille esimerkiksi materiaaliapua ja yksittäisiä asiantuntijoita avun koordinointiin.

Heistä kaksi, Petri Partanen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta ja Aki Laatikainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta kertovat kokemuksistaan.

”Olimme osana GFFF-V-maastopalomuodostelmaa ja menimme Kreikkaan toisessa ryhmässä. Ensimmäinen osa suomalaisia joukkoja oli siellä elokuun ensimmäiset kaksi viikkoa. Ennen reissuun lähtöä kävimme Pelastusopiston kansainvälisen pelastustoiminnan peruskursseja sekä osallistuimme yhteiseen kenttäharjoitukseen Pelastusopistolla molempien rotaatioiden kanssa”, Petri Partanen kertoo.

Vaikka kyse oli valmiussiirrosta, oli silti paljon uusia ja vielä selvittämättömiä asioita. Kaikki olivat kuitenkin innokkaana ja hyvillä mielin lähdössä mukaan.

”Ensimmäinen päivä reissussa meni puhtaasti matkustaessa ja saavuimmekin Kreikkaan vasta yömyöhään. Toisena päivänä oli tarkoitus tutustua ”tukikohtaan”, missä olisimme päivystämässä reissun ajan. Kyseessä oli vanha koulu, johon oli perustettu kausipaloasema. Kreikassa on tapana perustaa kesäkaudelle tällaisia kesäpaloasemia, koska maastopalojen riski on suurimmillaan kesäaikaan”.

”Päivän aikana tutustuimme asemaan sekä paikalliseen henkilöstöön ja katsoimme, että kaikilla henkilöillä on tarvittavat suojavarusteet ja olemme näin valmiita aloittamaan työvuoron heti seuraavana päivänä. Päivä sai kuitenkin lentävän lähdön, kun aseman hälytyskello pirahti. Hetken mietittyämme päätimme, että toinen puolisko suomalaisista joukoista lähtisi mukaan tehtävälle yhdessä norjalaisen sammutusryhmän mukana, joka oli jo muutamaa päivää aikaisemmin saapunut paikalle. Heti siis päästiin tositoimiin ja olikin todella hyvä, että pääsimme heti näkemään millaista, työskentely on paikallisten kanssa. Tehtävä saatiinkin hienosti maaliin vuoren huipulle, mistä todisteena on iloiset ilmeet yhteiskuvassa kreikkalaisten, norjalaisten sekä suomaisten kasvoilla.”

Paikan päällä tehtiin peräkkäin pari 12-tuntista työvuoroa. Sen jälkeen oli yksi lepopäivä.

Yhteistyössä oli voimaa.

”Toisen päivistä olimme norjalaisten kanssa, kun toisella suomalaisten puoliskolla oli vapaapäivä ja toisen päivän olimme sitten yhdessä suomalaisten kesken, kun norjalaisilla oli vapaapäivä. Mikäli tehtäviä ei ollut työvuoron aikana, paikalliset järjestivät meille koulutusta maasto- ja metsäpaloihin liittyen. Tutustutimme myös toisiimme niin norjalaisten kuin kreikkalaistenkin kanssa. Lisäksi pidimme myös paikallisille koulutusta Suomen pelastustoimesta ja kerroimme, kuinka Suomessa esimerkiksi pelastajakoulutus järjestetään”, Partanen kertoo.

Koulun vieressä oli myös pieni hiekkapohjainen urheilukenttä, jossa pystyi käymään urheilemassa ja jumppaamassa. Lisäksi ensimmäinen rotaatio oli ansiokkaasti tehnyt aseman pihalle lentopallokentän käyttäen letkuja. Lentopalloa pelattiinkin viikkojen aikana aina välillä ja nähtiinpä siellä jopa Norja-Suomi-Kreikka maaotteluitakin, eli oli myös mukavaa yhdessäoloa.

Lentopalloakin pelattiin.

”Ensimmäisen viikon loppupuolella tuli toinen isompi tehtävä, johon osallistuimme. Se tuli noin viiden aikaan illalla ja kahden tunnin bussimatkan päähän. Kun perille saavuttiin, alkoi iltakin jo hieman hämärtyä. Kyseessä oli hieman isompi palo edellisellä kerralla ja sitä olikin sammuttamassa parhaimmillaan noin kymmenen ilma-alusta. Muistaakseni ainakin neljä lentokonetta, neljä isompaa helikopteria sekä kaksi pienempää helikopteria.”

”Pimeä tuli todella äkkiä ja saimmekin hyvää kokemusta, kuinka toimia paikallisessa maastossa myös pimeän aikaan. Onneksi varusteisiimme kuuluivat myös henkilökohtaiset otsavalaisimet, jotka olivat ehdottomat yön pimeydessä kulkiessa. Yksi mistä täytyy antaa paikallisille kiitosta, on ehdottomasti ruokahuolto, samoin kuin muu huoltotoiminta”, hän kiittää.

”Molempien tehtävien jälkeen saimme paikallisilta muun muassa lämmintä ruokaa folioastioissa ja vettä. Yksi asia mihin he eivät olleet tottuneet tehtävien jälkeen oli likaisten sekä kontaminoituneiden varusteiden huolto. Suomalaiset huolsivat omat varusteensa ”puhdas paloasema” -teemalla ja likaiset varusteet huollettiin molempien tehtävien jälkeen yhteistoimin. Siellä ei varusteiden huoltamiskulttuuri ole ilmeisesti samalla tasolla kuin täällä meillä, mutta toivottavasti saimme pienen ajatuksen jyväsen kasvamaan kyseisestä ajattelumallista.”

Maastopalot riehuivat vuorilla.

Aki Laatikaisen mielestä reissu oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus

”Olosuhteet ovat hyvin erilaiset, kuin meillä. Olimme 650 metrin korkeudessa merenpinnasta ja kuivuus sekä kuumuus on aivan erilaista kuin meillä, eikä siellä ole esimerkiksi makean veden lampia tai järviä. Paikalliset pelastajat ovat kyllä todella kovia jätkiä”, hän sanoo.

”Olimme Petrin kanssa samaan aikaan Kreikassa, mutta eri joukkueissa. Meille osui jälkisammutustehtävä, joka tosin piti ukkosen takia jättää kesken. Korkeuserojen vuoksi ukkosella on liian vaarallista työskennellä. Sammuttaminen oli pitkälti käsityötä ainakin sillä alueella, missä olimme, mutta sammutuslentokalustoa käytettiin. Sain reissusta uusia kavereita ja yhteyttä on pidetty jälkikäteen”, hän kertoo.

Petri Partanen pitää myös reissua todella hyvänä ja opettavaisena kokemuksena.

”Vaikka toimintamallit hieman eroavat siitä, mitä meillä kotona on käytössä, saimme kaikki varmasti myös omaan reppuun jotain takaisin vietävää Suomeen. Ainakin ilma-alusten kanssa toimimisesta saimme todella paljon hyvää kokemusta ja näimme kuinka tehokkaita ne parhaimmillaan ovat. Suomessa ilma-alusten käyttö sammutustoiminnasta on todella harvinaista ja uskon, ettei monikaan ollut ennen ollut samalla tehtävällä, jossa myös ilmasta käsin sammutustoimintaa tehdään. Lisäksi tutustuimme paikalliseen kulttuuriin sekä saimme paljon uusia ystäviä niin norjalaisista kuin kreikkalaisistakin. Reissu oli myös varmasti opettavainen kokonaisuus koko muodostelman tasolla, ensimmäinen tehtävä saatiin hyvänä kokemuksena päätökseen ja saatiin varmasti loistavaa kokemusta siitä, miten tulevaisuudessa voidaan hyödyntää GFFF-V-muodostelmaa.”

Suomalaisten pelastusryhmien matkasta Kreikan maastopaloalueelle kerrotaan myös Pelastustiedossa 7/2022, joka ilmestyy ensi viikolla.

Tehtäviä oli myös yöaikaan.

Teksti: Petri Partanen ja Aki Laatikainen Kuvat: Petri Partanen

Lue lisää