Palotarkastaja Helena Metsä tuli tutuksi pelastusalalla muun muassa ”Punaisen kirjan” eli Palo- ja rakennuslainsäädännön toimittajana.
Lahden Paavolan pelastusasemalla päättyi yksi historianluku, kun aseman johtava palotarkastaja Helena Metsä jäi eläkkeelle 30-vuotiselta työuralta. Hän on Suomen ensimmäisiä palotarkastajanaisia ja naispalomestareita.
Metsä kertoo ehtineensä jo totutella kolmen kuukauden ajan ”tähän eläkejuttuun”.
”Jouluaaton aattona oli viimeinen työpäivä. Kun pojat toivat minut kotiin, tuntui haikealta. Muuten on ollut ihan kivaa.”
Metsä kertoo lähinnä ottaneensa rennosti kuluneet kuukaudet, mutta kunhan aika koittaa, tekemistä varmasti löytyy.
”Ei minulla ongelmaa tule, miten aikani täytän. Ikävä töihin ei ole. Samassa talossa 30 vuotta on ihan riittävästi.”
Metsä näkee, että pelastusala on muuttunut paljon siitä, kun hän tuli töihin vuonna 1984 toisen palotarkastajan, Markku Frimanin kanssa. He työskentelivät asemalla vuoteen 2000 saakka kahdestaan. Sen jälkeen työntekijöiden määrä on lisääntynyt roimasti. Lisäksi työn tahti ja määrä ovat muuttuneet.
”Työtahti on muuttunut ihan älyttömäksi. Se on hektistä, ei enää tässä iässä jaksa sellaista. Aluksi teimme kahdestaan sen minkä ehdimme. Ehkä vaatimukset olivat toisenlaisia. Nyt on koulutusta ja valistusta.”
Metsä kertoo, että moni muukin asia on muuttunut. Esimerkiksi omakotitalojen palotarkastukset tehdään nykyisin omavalvontana.
Metsä tuli tutuksi koko pelastusalalle muun muassa ”Punaisen kirjan” eli Palo- ja rakennuslainsäädännön toimittajana.
”Mitenköhän se pärjää?”
Kun Metsä aloitti työt pelastusalalla 1980-luvulla, nainen miesvaltaisella alalla herätti toisinaan kummastusta.
”Kyllä sitä alkuun joku aina kysyi, että mitenkähän se pärjää, tai olenko päässyt töihin jollain tasa-arvokiintiöllä.”
Metsä huomauttaa, että hän on alun perinkin kouluttautunut miesvaltaiselle alalle, rakennusinsinööriksi. Miesvaltainen ala ei ole vaikuttanut hänen pärjäämiseensä, ja hän kokee, että hänet on otettu hyvin vastaan Lahden paloasemalla.
”Jotkut nuorehkot alan ihmiset ovat teititelleet. Ehkä se kertoo, että täti on jotain saanut aikaan.”
Alun perin Metsä ajautui sattumalta pelastusalalle.
”Silloin oli huono työtilanne, ja sain määräaikaisuuden Lappeenrannan paloasemalla. Siitä puoli vuotta, ja minulla oli virka Lahdessa.”
Aluksi Metsällä ei ollut ajokorttia, joten palomiehet kuskasivat häntä tarkastuksille.
Metsä uskoo kirjoittavansa vielä kokemuksistaan jotakin, vähintään pöytälaatikkoon.
”Tämä on niin moninainen asia, että saattaa olla, että jonain päivänä lapsenlapsia varten kirjoittelen, mitä mamma on tehnyt 30 vuotta.”
Metsän lähtökahvit juotiin Paavolan paloasemalla 31. maaliskuuta. Hänet palkittiin juhlassa Kuntaliiton kultaisella ansiomitalilla.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Marjo Oksanen
