Pelastajista on pian huutava pula, ellei koulutusmääriä saada nostettua. Kesäsijaisistakin alkaa jo nyt olla joissain laitoksissa pulaa.

Tarve työvoimalle on monin paikoin tunnustettu, mutta vielä joiltain alueilta puuttuvat päätökset siitä, että rahat työpaikkojen perustamiseksi löytyvät.

Helsingin pelastuskomentaja Jani Pitkänen muistuttaa, että kilpailu työvoimasta tulee olemaan kovaa laajemminkin kuin pelkästään pelastustoimessa.

”Alan houkuttelevuuteen ja työnantajakuvaan on keskityttävä.”

”Koulutusuudistuksella ja eri urapolkujen moninaisilla vaihtoehdoilla on vastattava sisäisen turvallisuuden pariin hakeutuvaan työvoiman houkuttelemiseen pelastustoimen alalle. Kilpailu tulee olemaan kovaa, joten sen suhteen on oltava valppaana ja tehtävä kansallisesti hyvää yhteistyötä. Vetovoimatekijöitä on kartoitettava laajasti.

 Alan työvoimatilanne näyttää Pitkäsen mielestä nyt erittäin huolestuttavalta.

”Akuutti pelastajapula pamahtaa syliimme näillä hetkillä, ja riittäviä konkreettisia toimenpiteitä ei ole suunniteltu, saati tehty. Pelastajapula ei ole vain Helsingin tai Uudenmaan ongelma vaan kansallinen haaste. Tästä on julkisesti varoitettu jo Helsingin uhkasakon langettamisen jälkeen, jossa on todettu, että pelastusasemiin ja kalustoon liittyvät investoinnit eivät ole ongelma vaan sitä käyttävät resurssit ovat.”

Pelastuslaitokset eivät voi hänen mielestään ratkaista tätä ongelmaa vaan se on sisäministeriön vastuulla.

”On kestämätöntä, että valtion taholta vaaditaan toimintavalmiuden parantamista, ja kun siihen osoitetaan kymmeniä miljoonia investointirahaa ja kasvatetaan miljoonilla käyttömenoja, ei tarvittavaa työvoimaa olekaan saatavilla. Päinvastoin ollaan lakkauttamassa pelastajatuotantoa Pelastuskoulussa, joka tukee erityisesti Helsingin toimia toimintavalmiuden kehittämisessä. Jo tiedossa oleva kansallinen lähes 1000 henkilötyövuoden pula vuoteen 2030 mennessä ei ole aiheuttanut kuin lisäselvityksiä, kun pitäisi keksittyä aidosti ratkaisuun, miten asia hoidetaan.”

”Työvoimatarpeesta pitää huolehtia ensinnäkin pitämällä kiinni jo olemassa olevasta työvoimasta. Helsingin kaupungin ja pelastuslaitoksen välinen vuoropuhelu on oltava jatkuvaa, jotta tilannekuva työvoiman saatavuudesta ja rekrytointihaasteista on kaikilla sama. Samoin välttämätöntä on aktiivinen keskustelu sisäministeriön kanssa haasteen ratkaisemiseksi. Käytännön tasolla tärkeää on pro-aktiivinen rekrytointi ja oman pelastuslaitoksen työnantajakuvan parantaminen sekä kilpailukykyisten työsuhde-etujen ja palkkauksen avulla.

”Kesäsijaisia Helsinkiin saadaan hyvin niin kauan kun Pelastuskoulumme tuottaa kesäsijaiset, mutta jos se loppuu, uhkana on palvelutason lasku.”

Itä-Uudenmaan pelastusjohtaja Peter Johansson sanoo varallaolon päättymisen vaikuttavan erityisesti tarpeeseen palkata uusia pelastajia.

”Meille on toki tärkeää saada myös kaksikielisiä pelastajia. Myös tällaiselle koulutukselle on tarvetta, sillä edellisestä kurssista on jo aikaa.”

Ratkaisuna hän näkee sen, että Helsingin koulutuksesta tehdään koko Uudenmaan koulutuspaikka ja samalla siellä voidaan kouluttaa ruotsinkielisiä pelastajia esimerkiksi joka kolmas vuosi.

”Uskon, että hallinnollinen muutos ei vaikuta alan houkuttelevuuteen. Kun koulutusuudistus saadaan maalin, niin voidaan arvioida miten se vaikuttaa, vai vaikuttaako mitenkään alan houkuttelevuuteen.”

Itä-Uudellemaalle on tänä kesänä saatu tarvittavat sijaiset, mutta Uudellamaalla on ollut yleisesti pulaa kesälomasijaisista.

Alan oltava ketterä

Pelastuspäällikkö Kari Alanko Pirkanmaan pelastuslaitokselta pitää välttämättömänä, että ala on ketterä ja muutoskykyinen taistellakseen hyvästä ja motivoituneesta henkilöstöstä.

Pirkanmaalla työvoimatilanne on toistaiseksi hyvä. Päivystysjärjestelmien lopettaminen, kaupunkirakenteen muuttuminen ja harva-alueen valmiuden takaaminen vaativat tulevaisuudessa isojakin määriä vakinaista henkilöstöä.

Pirkanmaalla tarve on noin sadalle henkilölle seuraavan viiden vuoden aikana.

”Pelastusalan koulutusuudistuksessa ja hallintouudistuksessa tärkein asia on, että huomioidaan toimintaympäristön muutos. Toimintaympäristön muutos on ollut yhteiskunnassa ennenäkemättömän nopea ja se koskettaa myös pelastustoimea ja koko pelastusalaa.

”Nykypäivän nuoret uravalintaansa tehdessään eivät välttämättä katso tulevaisuuteen niin pitkälle kuin aiemmin. Jotta opiskelu ja työ olisi motivoivaa, pitää keskittyä koulutuksen laadullisuuteen, sisältöön ja ennen kaikkea jatkumoon siinä. Työn pitää tarjota etenemisvaihtoehtoja ja haasteita, jotta se pysyy mielenkiintoisena. Tähän pelastusalalla on mahdollisuus huomioimalla se peruskoulutuksen laadullisuudessa. Myös tarjoamalla ja kertomalla lisäkoulutusmahdollisuuksista, joita alalla on tarjota. Urapolun näkökulmasta koulutus voisi olla moduulikoulutusta, jolloin henkilöllä itsellään on työnantajan tukemana mahdollisuus kouluttaa itseään jopa ”varastoon” tulevaisuutta varten. Uran aikana hankittu lisäkoulutus esimerkiksi moduulien avulla ei varmasti mene hukkaan, sen avulla alalla on osaavampaa väkeä.”

”Työvoimapula näkyy jo pelastusalalla selkeästi. Nykyiset varallaolojärjestelmät näyttävät olevan mennyttä elämää. Tästä johtuen pelastuslaitokset ovat joutuneet muuttamaan omaa organisaatiotaan ja henkilöstörakennettaan. Sellaisille alueille, joissa on voitu tukeutua esimerkiksi sopimuspalokunnan ja sivutoimisten järjestelmiin, joudutaan tulevaisuudessa panostamaan vakinaiseen henkilöstöön.”

”Nykyinen toimintavalmiuden suunnitteluohje ohjaa järjestelmiä siihen, että vahvuudet on nostettava määrävahvuisiksi (1+3), jotta toimintavalmiusaikojen ja yksikön saavutettavuuden tavoitteet täyttyvät. Tähän alalla varmasti halutaan muutosta. Ohje on aika vanha eikä enää vastaa toimintaympäristöä.”

”Nämä myös lisäävät pelastuslaitosten kustannuksia voimakkaasti ja samalla työvoimapula uhkaa.”

Pirkanmaan pelastuslaitos on Alangon mukaan ollut haluttu työpaikka ja on sitä edelleen.

”Pelastuslaitoksella on tarjota uudelle työntekijälle monipuolinen työura pelastus- ja ensihoidon työtehtävien muodossa. Tällä hetkellä meillä on hyvä tilanne ja saamme henkilöstöä hyvin avoinna oleviin tehtäviin niin vakinaisiin virkoihin kuin sijaisuuksiinkin.”

”Nykyinen kaupunkirakenteen kehitys ja samalla harva-alueen väestörakenteen kehittyminen negatiiviseen suuntaan on pakottanut kuitenkin pelastuslaitoksen jo reagoimaan asiaan.”

”Kaupunkialueella joudutaan rakentamaan paloasemia tiheämpään tai muuttamaan päivittäistoimintaa satelliittiyksiköiden muotoon, jotta voimme toteuttaa nykyiset toimintavalmiusajat ja henkilöstövaatimukset.”

”Toisaalta harva-alueella pitää miettiä erilaisia motivointikeinoja, jotta sinne saadaan vakinaista henkilöstöä sopimuspalokuntien ja sivutoimisten henkilöiden tueksi. Sopimuspalokunnissa ja sivutoimisissa henkilöissä on myös huomattavaa muutosta. Tämä johtuu siitä, että työpaikat siirtyvät kasvukeskuksiin. Päivällä alueella ei ole ketään, ilta, -yö ja viikonloppuisin henkilöitä vielä löytyy hyvin. Kuitenkin pelastustoimen näkökulmasta alueella pitää pystyä toimimaan arkena ja pyhänä.”

”Jotta työvoiman saatavuus on jatkossakin turvattu, pitää työntekijöistä huolehtia. Työhyvinvointi, asioiden sujuvuus, työnvakaus ja hyvä henkilöstöjohtaminen ovat siinä avainasemassa. Näkisin, että jo tulevalla koulutusuudistuksella meillä on siihen hyvä mahdollisuus, kunhan seuraamme aikaa ja panostamme sellaisiin asioihin, joilla on suora vaikutus henkilöstön arkeen perusasioita ja käden taitoja unohtamatta”, Kari Alanko toteaa.

Vuorotöihin löytyy tekijöitä

Etelä-Karjalan pelastusjohtaja Erkki Hokkanen huomauttaa, että pelastusalan vuorotöihin löytyy hyvin tekijöitä.

Hän kehittäisi koulutusta moduulityyppiseksi tai jopa oppisopimuskoulutuksen kaltaiseksi.

”Esimerkkiä voitaisiin ottaa myös Virosta, jossa ensimmäisenä hakeudutaan paloasemalle töihin ja tämän jälkeen siirrytään koulutuspolulla eteenpäin. Valmistumisen jälkeen palataan sitten takaisin töihin sinne toimipisteeseen mistä on hakeuduttu eteenpäin.”

”Yleisesti ottaen pelastusalan vetovoima on ollut vuosikymmeniä tasaisen hyvää. Vetovoimaisuuden takana on ollut se, että pelastajan ammattitutkinnon on voinut suorittaa varsin nopeassa tahdissa, 1,5 vuodessa. Lisäksi vetovoimaisuutta on tukenut se, että itse koulutus on keskitetty kahteen paikkaan, jolloin opetuksen laatu ja harjoitusolosuhteet ovat olleet hyviä. Lisäksi pelastusalan vetovoimaisuuden puolesta puhuu myös se, että varsinaisen ammattiin valmistumisen jälkeen itsensä kehittäminen työn ohessa esimerkiksi oppissopimus-periaatteella tai muulla tavoin tukemalla on ollut alalla hyvin perinteikästä. Pelastusalalle hakeutuvien puolesta puhujana on toiminut myös se, että alalla on voinut hakeutua vapaasti töihin eri puolelle Suomea.”

”Toisaalta pelastusalan yleiseen hyvään vetovoimaisuuteen ei ole syytä tuudittautua, koska haasteitakin on tiedossa. Kun henkilöstöä haetaan eri tehtäviin yleistyöajan puitteissa, monella eri alueilla on alkanut nousta seinä vastaan eikä päteviä hakijoita välttämättä saada tehtäviin riippumatta avoimena olevien tehtävien sisällöistä. Pelastusalan koulutusjärjestelmän kehittäminen on jäänyt jalkoihin moneen muuhun eri toimialaan verrattaessa. Lisäksi pelastusalan palkkaus on jäänyt jalkoihin sekä osin vääristynyt. Se on myös osaltaan asettanut vastakkain vuorotyötä ja päivätyötä tekevät.”

”Pelastustoiminnan näkökulmasta katsottuna työvoimatilanne on vuorotyötä tekevien toimipisteiden osalta kunnossa ja halukkaita on ainakin tähän asti saatu hyvin. Sen sijaan yleistyöaikaa tekevien osalta työvoiman saatavuudessa on hetkittäin ollut haasteita. Toistaiseksi on pärjätty, mutta tulevaisuuden osalta on haasteita.”

”Kesä näyttää sijaistyövoiman osalta aika normaalilta. Odottamattomat pitempiaikaiset poissaolot voivat toki muuttaa tilannetta.”

Etelä-Savossa on pelastusjohtaja Seppo Lokan mukaan uudessa palvelutasopäätöksessä päätetty kehittää toimintaa siten, että jatkossa on yhdeksän ympärivuorokautista paloasemaa. Henkilöstön määrä kasvaa noin 10 henkilötyövuodella.

Pelastusalan vetovoima on Seppo Lokan mielestä hyvä, mutta henkilöstön koulutusmäärää olisi saatava kasvatettua.

”Pelastushenkilöstön tarve näyttää kasvavan lähitulevaisuudessa muun muassa siksi, että henkilöstöä on palkattu lisää myös pienemmille paikkakunnille. Työvoimaa on vielä saatu, mutta kilpailu osaavasta henkilöstöstä kiristyy lähivuosina koko valtakunnassa.”

”Työvoimatarpeesta huolehditaan koulutusmääriä lisäämällä. Lisäksi on selvitettävä erilaisia mahdollisuuksia pätevöityä pelastajan ammattiin.”

”Etelä-Savon pelastuslaitoksella on ollut kohtuullinen tilanne määräaikaisen henkilöstön osalta. Olisimme tosin voineet palkata henkilöstöä lisää, jos sitä olisi ollut saatavilla.”

Reuna-alueille vaikea rekrytoida

Etelä-Pohjanmaalla haasteena on pelastusjohtaja Harri Setälän mukaan virkojen täyttäminen haja-asutusalueilla. ”Näihin hakijoita on ollut vähän.”

”Työvoimatarpeen paikkaaminen lähtee siitä, että avoimen viran täyttämiseksi pitää saada täyttölupa. Tähän asti niitä on saatu.”

Sijaistyövoiman saatavuutta Setälä pitää tällä hetkellä kohtuullisena.

Pohjanmaalla tarve on pelastusjohtaja Tero Mäen mukaan myös kaksikielisellä koulutuksella. Nykyinen koulutusuudistus ei välttämättä tuo muutoksia tähän.

Hän ei osaa arvioida, miten muutokset vaikuttavat pelastustoimen vetovoimaan työmarkkinoilla.

”Nuoremman sukupolven käyttäytyminen työmarkkinoilla on muuttunut ja sen vaikutukset osittain näkyvät myös pelastustoimessa.”

”Käsitykseni mukaan opiskelu Pelastusopistossa kiinnostaa edelleen nuoria. Työelämän haasteiden todellisuus ja monenlainen uudelleen suuntautumisen herkkyys luo työvoiman pysyvyydelle omat haasteet. Pelastajan ammatti voi olla ensimmäinen ponnistus työelämään ja sen jälkeen mietitään ehkä jotain muuta.”

”Toistaiseksi olemme saaneet hakijoita avoimiin virkoihin. Toki määrät ovat vähentyneet etenkin päällystö- ja asiantuntijatason virkoihin. Työvoiman saantiin on vaikuttanut jonkin verran alueen yleinen työtilanne. Kaksikielisen päällystön rekrytointi on muuttunut haasteellisemmaksi.”

”Ruotsinkielisen peruskoulutuksen merkitys korostuu meidän alueellamme ja sen järjestämistä kaivataan kentällä. Kaksikielisten pelastajien määrän kasvaessa on mahdollista, että osa heistä löytää polun AMK päällystökursseille ja ovat sen jälkeen rekrytoitavissa.”

”Toistaiseksi olemme onnistuneet saamaan sijaisia. Viime vuosina suurempien laitosten vetovoima on hieman näkynyt, mutta tilanne saattaa muuttua nopeasti lyhyessäkin ajassa. Siihen vaikuttaa suuremmat rekrytointimäärät muutamissa pelastuslaitoksissa. Tämän kesän osalta muutamat sijaisiksi palkatut ovat peruneet tulonsa. Myös ensihoitopuolella on ollut nihkeämpää kuin aiemmin. Tämän kesän osalta uskomme vielä pärjäävämme.”

Työtyytyväisyydestä huolehdittava

Keski-Suomen pelastuslaitoksella on tällä hetkellä varsin hyvä tilanne. Työaikaratkaisut, osaamisenhallinnan mahdollistaminen, mahdollisuudet erikoisosaamisen kehittämiseen ja hyvä henkilöstöjohtaminen ovat pelastusjohtaja Ville Mensalan mukaan auttaneet asiassa.

”Pelastustoimen vetovoima on pysynyt hyvänä. Näkemykseni mukaan pelastajien monipuolinen ja käytännönläheinen koulutus sekä työtehtävät ovat pitäneet pelastusalan vetovoimaisena. Koulutusuudistuksessa käytännönläheisyys ja työelämän toimintaympäristöjen tarpeiden huomioiminen ovat turvattavia asioita, joiden uskon olevan myös tulevaisuudessa vetovoimatekijöitä alalle hakeutumisessa. Yksi tärkeä tekijä on pelastajien ensihoitopätevyyden tulevaisuuden ratkaiseminen.”

”Nykymuotoisen pelastusalan päällystötutkinnon (amk) kehittämisessä tärkeää on mahdollistaa urapolut vaativampiin asiantuntija- ja johtotehtäviin. Jatkotutkinnot ylempiin korkeakoulututkintoihin ovat ottaneet ensiaskeleita, mutta selkeää koulutusjatkumoa ylempiin korkeakoulututkintoihin tarvitaan. Monitieteisyys sopii toimialan luonteeseen, joten oma ylempi korkeakoulututkinto tai yhteistyö laajasti eri korkeakoulujen kanssa ovat mahdollisuuksia. Urapolkujen mahdollistaminen on mielestäni tärkeä vetovoimatekijä toimialan tulevaisuudessa.”

”Panostamme edelleen Keski-Suomessa työtyytyväisyyteen vaikuttaviin asioihin, samoin kuin sopimushenkilöstön riittävyyden ja toiminnan tukemiseen. Toteutetun operatiivisen johtamisjärjestelmäuudistuksemme myötä pystymme paremmin tarjoamaan monipuolisia tehtäväkuvia ja toivottavasti houkuttelemaan jatkossakin uusia päällystötutkinnon suorittaneita laitoksen palvelukseen. Työnantajamaine korostuu, joten suunnitelmallisesti on kehitettävä laitoksen toimintaa työntekijämarkkinoilla pärjäämiseksi.”

”Työvoimatarpeen huolehtimisessa pelastajakoulutuksen aloittamispaikkojen lisäys on avainasemassa. Molempia koulujamme tarvitaan. Toimialan rahoituksen turvaaminen on tulevaisuuden perusta ja edellytys.”

”Työvoimatilanteen tulevaisuus puhututtaa kaikissa laitoksissa. Valtakunnallisesti tilanne näyttää huolestuttavalta. Kasvukeskukset laajenevat ja palvelutarve kasvaa. Harva-alueiden turvallisuudesta on huolehdittava. Sopimushenkilöstössä monilla alueilla henkilöstö ikääntyy ja vähenee. Pelastuslaitosten varallaolojärjestelmiä puretaan suunnitelmallisesti, joten työvoimapula on jo nyt käsillä. Keski-Suomessa työvoimatilanteen uskon olevan hyvä suurempien kuntiemme toimipisteiden osalta, mutta pienemmillä paikkakunnilla olemme varmasti kovien haasteiden edessä.”

”Tämän kesän sijaistyövoiman tilanteemme on suhteellisen hyvä. Saimme valmistuvia ja vielä opiskelevia pelastajia vuosilomasijaisiksi kohtuullisesti pidempiaikaisten sijaisuuksien lisäksi. Ensihoitajia on runsaasti saatavilla sijaisiksi. Nyt tilanne on vähintäänkin kohtuullinen, mutta tulevat vuodet herättävät kysymyksiä.”

Yleistyöaika ei houkuttele

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella työvoimaa saadaan hyvin vuorokautista työaikaa tekeville asemille.

”Pienemmille maakunnan pelastusasemille, joissa tehdään yleistyöaikaa, Pelastusopiston käyneitä kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita on ollut hyvin vähän. Sama pelastustoimen virka on ollut usein haettavana useamman kerran tai virka on täytetty muiden sisäisten järjestelyiden kautta”, henkilöstö- ja hallintopäällikkö Laura Natunen kertoo.

”Yleisesti ottaen pelastusala on vetovoimainen ja arvostettu toimiala. Valtakunnallisissa asiakaspalautevastauksissa sekä toimialoihin liittyvissä arviointikyselyiden vastauksissa, pelastusalalla on erinomaiset arvosanat. Pelastusala nähdään turvallisena, ihmisläheisenä, inhimillisenä sekä vahvan ammattitaidon omaavana toimialana. Valtakunnalliseen Pelastusopistoon on runsaasti hakijoita opintoihin liittyviin aloituspaikkoihin nähden. Pelastusalan vetovoima työmarkkinoilla on siis hyvä ja alalle hakeutuu uusia opiskelijoita, jotka tähtäävät erityyppisiin, monipuolisiin pelastustoimen tehtäviin tulevaisuuden työurallaan.”

”Pohjois-Savon pelastuslaitos tekee yhteistyötä kuntien viranomaisten kanssa muun muassa rekrytointiin liittyvissä asioissa, jotta myös maakunnan pienempien pelastusasemien virat saataisiin täytettyä. Virkoihin, joissa työaikamuotona on yleistyöaika, on kuitenkin suuri rekrytointihaaste. Tulevaisuudessa, mikäli valtakunnallisesti perustetaan useita uusia ympärivuorokautisesti miehitettäviä pelastusasemia, työvoiman tarve tulee kasvamaan merkittävästi ja näin ollen Pelastusopiston eri koulutuksiin liittyvien aloituspaikkojen lukumäärää tulisi tarkastella. Pelastaja -tutkinnon omaavat henkilöt työllistyvät hyvin Suomessa eri pelastuslaitoksille.”

”Työvoimantarpeen saatavuuteen liittyy positiivinen, hyvä imago ja työnantajamielikuva. Myös vetovoimainen ala sekä hyvä työilmapiiri- ja työhyvinvoinnin näkökulmat vaikuttavat myönteisesti. Selkeä keskitetty rekrytointi, niin vakituisten virkojen kuin sijaisrekrytointien osalta, on tärkeää, että työvoimatarve, työnantaja ja työnhakija kohtaavat.”

”Pohjois-Savon pelastuslaitoksen sijaisrekrytointia organisoi koulutus- ja resurssikeskus. Tällä hetkellä sijaistyövoiman saatavuus niin pelastustoimen tehtäviin kuin ensihoitopalveluihin on melko hyvä. Etenkin kesälomakaudella äkillisiä poissaloja varten sijaistyövoiman saanti voi olla vaikeaa. Kesälomakauden pitkät sijaisuudet pyritään suunnittelemaan ja vahvistamaan mahdollisimman aikaisin alkuvuoden aikana tulevaa kesälomakautta ajatellen. Pohjois-Savon pelastuslaitoksella henkilöstöresurssia tarkastellaan koulutus- ja resurssikeskuksen toimesta koko maakunnan alueella. Halukkaat henkilöt ovat voineet hakeutua sisäisen liikkuvuuden pankkiin, ja resurssikeskus toteuttaa sisäistä liikkuvuutta ja työnkiertoa. Henkilöstöä siirretään pelastusasemilta toisille tarpeen ja tilanteen mukaisesti.”

Yhdessä tehdään

Pohjois-Karjalan pelastusjohtajan Markus Viitaniemen mukaan tilanne on jo huolestuttava, sillä henkilöstön riittävyys on suurin tulevaisuuden toiminnallinen riski. Harvaan asutuissa maakunnissa kuten Pohjois-Karjalassa on jo nyt orastavaa pulaa pelastustoimen ammattilaisista. Siksi koulutusmääriä pitää lisätä ja arvioida uudelleen myös pelastajakoulutuksen kelpoisuus- ja toimintakykyvaatimuksia.

”Itä-Suomen alueella lähdemme myös siitä, että emme kilpailisi työvoimasta, vaan lisäisimme yhdessä harva-alueiden vetovoimaa kiinnostavana alueena ja työnantajana. Yhteinen viestintäpäällikkö ja työn alla oleva rekrytointiviestintä tukee tätä tavoitetta.”

”Suorituskykyä ja kelpoisuutta ei pitäisi mitata liikaa fyysistä voimaa painottaen ja pelkästään vaativan savusukellustyön kautta kuten tällä hetkellä, vaan huomioida tässä toimintaympäristön ja tehtäväkentän muutokset sekä teknologian kehittymisen tuomat mahdollisuudet. Alan hakijajoukkoa pitäisi ehdottomasti saada laajennettua nykyistä monimuotoisemmaksi, missä muilla turvallisuussektorin aloilla on jo aiemmin hyvin onnistuttu.”

”Pelastusalan vetovoimasta pitää huolehtia kansallisesti ja alueellisesti. Myös omasta maakunnasta on saatava enemmän hakijoita Pelastusopistoon ja kaikki omalta alueelta valmistuvat pitäisi onnistua rekrytoimaan ”kotipelastuslaitokselle”.”

”Pelastustoimen ammattilaisia ei ole saatu tänä kesänä riittävästi sijaisiksi, joten tilannetta on jouduttu paikkaamaan osittain ensihoitajilla”, Viitaniemi toteaa.

”Pelastustoimen virkoihin hakijoita on sen sijaan saatu vallitsevaan työvoimapulatilanteeseen verraten yllättävän hyvin. Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen uusi palvelutasopäätös on mahdollistanut 22 uuden pelastajaa palkkaamisen. Uusia pelastajia saatiinkin alkuvuoden aikana rekrytoitua Heinävedelle ja Ilomantsiin. Myös Kiteellä oli avoinna neljä uutta palomies-ensihoitajan virkaa, joista kolme saatiin täytettyä. Lisäksi Nurmeksessa oli haettavana neljää uutta paloesimiehen virkaa, joihin hakemuksia saatiin yhdeksän ja virkavalinnat tehdään lähiviikkoina. Olemme positiivisesti yllättyneitä Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen vetovoimasta työnantajana ja siitä, että lähes kaikki haussa olleet virat on saatu täytettyä, sillä palvelutason toimeenpanon suurimpana riskinä on tunnistettu juuri rekrytointihaasteet.”

Koulutusta lisättävä

Päijät-Hämeen pelastusjohtaja Jari Hyvärisen mielestä ratkaisu pitää löytyä koulutusmäärien lisäämisestä ja pelastuslaitosten on luotava ikääntyville palomiehille urapolkuja oman laitoksen sisällä ja näin pidentää henkilöstön työuraa. Samalla voidaan siirtää henkilöstön rekrytointitarvetta tuonnemmaksi.

”Pelastustoimen päätoimiseen koulutukseen on vetovoimaa ja kiinnostavuutta, mutta Pelastusopistossa on liian vähän aloituspaikkoja tällä hetkellä kysyntään nähden. Nykyiset koulutusmäärät eivät tule riittämään tulevaisuudessa kaikkien virkojen eikä sijaisuuksien täyttöön. Suurin haaste tulevaisuudessa on palomiesten rekrytoinnissa. Muihin tehtäviin saadaan vielä riittävästi hakijoita ja uskon, että myös tulevaisuudessa.”

”Sopimuspalokuntien varallaoloon liittyvät ongelmat ovat lisänneet tarpeita miehittää myös pienempiä asemia vakinaisella henkilöstöllä. Se lisää vakinaisen henkilöstön määrää niiden pelastuslaitosten alueella, joissa varallaoloa on tehty paljon. Tämä lisää jatkossa jossain määrin työvoimapulaa, mikäli pelastajatutkinnon aloituspaikkoja ei lisätä.”

”Sivutoimisen henkilöstön määrää vähentää nuorten ikäluokkien pieneneminen harvaan asutuilla alueilla, sopimuspalokuntalaisten koulutuksen piteneminen sekä vaatimuksien kasvaminen. Pätevyyden yläpitäminen vaatii aiempaa enemmän aikaa, sitoutuminen sopimuspalokuntatoimintaan on myös laskenut. Äskettäin julkaistun sopimuspalokuntabarometri 2020 mukaan useampi kuin joka neljäs (30,9 %) vastaajista oli harkinnut palokuntatoiminnasta luopumista viimeisen vuoden aikana. Merkittävimpiä syitä olivat kuppikuntaisuus, pelastuslaitoksen toiminta sekä vaikeus sovittaa palokuntatoimintaa yhteen muun elämän kanssa.”

”Työvoimatarpeesta huolehditaan parhaiten saamalla Pelastusopistoon tulevien vuosien tarpeen mukainen määrä pelastusalan opiskelupaikkoja, nimenomaan pelastajatutkintoon tähtäävälle kurssille.

”Sopimuspalokuntalaisten määrää pitää kyetä lisäämään yhteistyössä alueen sopimuspalokuntien kanssa Samanaikaisesti tulee varmistaa se, että pelastuslaitos pystyy tarjoamaan lain vaatimaa koulutusta riittävässä määrin sopimuspalokuntalaisille.”

”Päijät-Hämeessä olemme saaneet suhteellisen hyvin sijaisia kaikille osastoille pelastustoiminnan osasto mukaan lukien. Kesän ajan ensihoitajat paikkaavat osaa ensihoidossa toimivien palomiesten sijaispaikoista.”

Lyhyt koulutusaika vetovoimana

Oulu-Koillismaan pelastuspäällikkö Mika Haverinen pitää alan yhtenä vetovoimana kohtuullisen lyhyttä koulutusaikaa ja siitä on pidettävä kiinni jatkossakin.

”Vetovoimaa ja arvostusta alallamme on, mutta työmarkkinoiden kilpailussa vetovoimaa on vaikea arvioida kokonaisuutena. Osa tehtävistä vetää paremmin kuin toiset. Toivottavasti koulutusuudistuksessa pelastajalle mahdollistetaan väylä perustason ensihoitajaksi ja siten terveydenhuoltoalan ammattilaiseksi, mutta missään tapauksessa ei tule jatkaa pelastajan tutkintoa ammattikorkeakoulututkinnoksi. En näe mielekkääksi, että haaveiltu amk-pelastaja suorittaa toisen amk-tutkinnon saadakseen päällystön kelpoisuuden. Palkkaus on tietysti luotaantyöntävä tekijä pääasiassa kautta linjan, mutta sitä kompensoi monimutkaiset lisät, mutta peruspalkkaahan se ei miksikään muuta. Aikaisemmin vetovoimana oli alhainen eläkeikä ja nyt sitä on vuorotyöhön perustuva työaika. Tämäkin on murenemassa, kun 24 tunnin työvuoroon liittyvät lepoajat muuttavat vakiintuneita käytäntöjä.”

”Ylipäätään vuorotyöhön perustuviin tehtäviin on paremmin hakijoita. Kaikki paikat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella on saatu täytettyä. Myös uudet, jotka perustettiin kuluvan vuoden alussa varallaolon päättymisen ja vuorotyöhön siirtymisen johdosta. Jonkin verran tapahtuu aiempaa enemmän liikehdintää pelastuslaitosten välillä. Pelastuslaitoksiin on tulossa paljon palomiesten virkoja ja tämä tulee nähtävästi aiheuttamaan työvoimapulaa lähivuosina”

”Henkilöstömäärän ja henkilöstön erikoisammattitaitovaatimusten ennakkosuunnittelulla huolehditaan työvoimatarpeesta. Sijaisille tehdään myös mahdollisimman pitkiä sopimuksia. Jossain määrin tulee arvioida tulevaa poistumaa eri tehtävätasoilta ja ainakin tarjota mahdollisuuksia vaativien tehtävien sijaisuuksiin ja varautua rekrytoinneissa siihen, että valittavilla henkilöillä olisi tutkintojen puolesta mahdollisuus työskennellä eri tasoisissa tehtävissä. Henkilöstöstä ja työssä jaksamisesta pitää myös huolehtia.”

”Päteviä sijaisia ei ole saatu riittävästi. Olemme palkanneet muutaman sivutoimisen ja kaksi ensimmäisen lukukauden suorittanutta pelastajaopiskelijaa uusien, ympärivuorokautisesti miehitettävien paloasemien vahvuuteen. Olemme palkanneet myös kaksi lukukautta suorittaneita pelastajaopiskelijoita.”

Varsinais-Suomen pelastusjohtaja Jari Sainio pitää välttämättömänä, että opiston resurssit vastaavat kentän tarvetta. Oppilaspaikkojen suunnittelun pitää olla myös pitkäjänteistä.

Kanta-Hämeen pelastusjohtaja Esa Pulkkinen katsoo myös, että pelastajien koulutusmääriä pitää lisätä ja opetussuunnitelmaa tulisi muuttaa siten, että ensihoidon jakso olisi vasta kolmannella vuosikurssilla, jolloin toisen vuosikurssin pelastajat olisivat valmiimpia tulemaan töihin.

”Pelastustoimen uudistus, yhdenmukaiset palvelut koko maassa, luovat hyvät edellytykset vaihtoehtoisille urapoluille. Pelastustoimen erityistehtävien mahdollinen kokoaminen yhden tai useamman hyvinvointialueen hoidettavaksi antaa mahdollisuuden pelastustoimen henkilöstölle erikoistua entistä monipuolisempiin ja haastavampiin tehtäviin. Entistä yhdenmukaisempien ja siten yhdenvertaisempien pelastustoimen palveluiden järjestäminen mahdollistaa työpaikan vaihtamisen nykyistä matalammalla kynnyksellä. Kokonaisuudessaan uudistus lisää pelastusalan vetovoimaa työmarkkinoilla entisestään.”

”Vakinaisiin virkasuhteisiin hakijoita on riittänyt kaikissa ammattiryhmissä. Kesäajalle ei määräaikaisia henkilöitä saada riittävästi.”

”Sijaistyövoiman saatavuus on tällä hetkellä heikko. Lisätyövoiman tarve kesäajalle olisi 25 pelastajaa. Viisi on saatu rekrytoitua, loput sijaisuudet täytetään ensihoidon henkilöstöllä.”

Kainuun pelastusjohtaja Anssi Parviainen painottaa, että jo tämän vuoden aikana pitäisi saada alueelliset pelastajakurssit käyntiin, koska työvoimatarve on huutava. Kainuussa tarvitaan parisenkymmentä uutta pelastajaa.

Työvoimapula yllätti

Erityisesti pelastajia koskeva työvoimatarve on noussut nopeasti esille. Vielä pari vuotta sitten Pelastusopiston säännöllisesti tekemässä työvoimatarvekyselyssä laitokset ilmoittivat tarpeen syntyvät ainoastaan luonnollisen poistuman seurauksena. Aluehallintoviraston toteamien palvelutasopuutteiden korjaaminen ja varallaolosta luopuminen muuttivat tilannetta nopeasti. Nyt pitää löytää voimavarat niin, että pelastuslaitokset pystyvät myös jatkossa huolehtimaan lakisääteisestä tehtävästään.

Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakan mielestä alan olisi pitänyt hallita tilanne paremmin tässäkin tilanteessa.

”Tulevaisuudessa pitää kansallisissa ohjausprosesseissa asiat ottaa ennakoidummin haltuun. Tähän auttaa myös se, että valtiovalta paitsi rahoittaa myös ohjaa järjestäjää hyvinvointialueilla.”

Äskettäin julkistetussa sisäisen turvallisuuden selonteossa todetaan, että työvoimatarve vuoteen 2030 mennessä on 750 henkilötyövuotta. Pian valmistuu lopullinen tarvekartoitus, jonka perusteella lähdetään hakemaan voimavaroja alan koulutuksen lisäämiseksi.

”Valtio vastaa koulutuksesta, joten jos meillä on lakisääteiseen palvelutasoon liittyviä puutteita, niihin on vastattava. Esitykset tilanteen korjaamiseksi on tehtävä pikaisesti. Joko valtion ensi vuoden talousarviossa tai mahdollisesti jopa lisätalousarviossa. Myös julkisen talouden suunnitelmaan voidaan tehdä esityksiä”.

Useammassa laitoksessa on jo tehty päätöksiä henkilöstöresurssien vahvistamisesta. Hankalaksi arvioinnin tulevaisuuden henkilöstötarpeista tekee Kohvakan mukaan se, että joissakin laitoksissa on tarve osoitettu, mutta päätöksiä resursoinneista ei ole tehty.

”Lisäksi on arvioitava myös valtakunnallinen tarve suuronnettomuus- tai poikkeusolojen valmiuden takia.”

Ylijohtaja pitää tervetulleina tietoja siitä, että kunnissa on alettu satsaamaan pelastustoimeen.

”Rahoituslaskelmissa kokonaissumma oli viime vuoden lopulla vuoden 2020 tilinpäätösarvion ja vuoden 2021 talousarvion perusteella 458 miljoonaa euroa. Tämän vuoden huhtikuussa laskelma oli noussut 15,6 miljoonalla eurolla. Erityisesti Helsingin kaupungin tekemät satsaukset näkyvät tässä.

Kohvakka kiittelee, että kunnat ovat olleet oikeaan aikaan liikkeellä, koska rahoitustaso vaikuttaa suoraan hyvinvointialueiden rahoituslaskentaan. Näin kunnat ovat vastanneet siihen huutoon, mitä valtiovalta on hyvinvointialueita perustaessaan kunnilta edellyttänyt.

Teksti: Esa Aalto Kuvat: Kimmo Kaisto