Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka ja pelastusjohtajien puheenjohtaja Seppo Lokka.
Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttaa paitsi väestökehitys, myös riskit. Kehittämistarve on erityisesti siinä, millä mekanismilla rahoitus voi lisääntyä uusien riskien myötä tai vastaavasti laskea, jos riskit vähenevät. Mutta alueelliset erityiskohteet pitää ottaa huomioon.
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka ja pelastusjohtajien puheenjohtaja, Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka pohtivat pelastustoimen nykytilaa ja tulevaisuutta Pelastustiedon 75-vuotisjuhlanumeron haastattelussa. Tiistaina alkavien Palopäällystöpäivien ohjelmassa on keskiviikkona herrojen haastattelu heti päivän aluksi.
artikkeli jatkuu
Hyvinvointialueilla joudutaan säästämään. Vaikka rahoituksen jälkikäteistarkastus nostaa pelastustoimen rahoitusosuutta, muistuttaa Seppo Lokka, että alijäämien kattamistavoite koskettaa myös pelastustoimea. Muutoksia tarvitaan, vaikka toimintaa on jo viimeisen parinkymmenen vuoden aikana virtaviivaistettu.
Kimmo Kohvakka katsoo, että hyvinvointialueiden on pidettävä huolta pelastustoimen palvelutarpeesta ja riittävästä työvoimasta.
Vaikka jälkikäteistarkastuksella pelastustoimen laskennallinen rahoitusosuus kasvaa, on rahoitus yleiskatteellista, eikä sitä ole korvamerkitty pelastustoimelle.
”Rahoituslain mukaisesti sitä korjataan niin, että tälle vuodelle laskennalliseen rahoitukseen tuli noin 74 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2024. Koska viime vuosi oli alijäämainen, ensi vuodellekin jälkikäteistarkistus tuo lisää laskennallista rahoitusta. Alijäämä on osittain seurausta siitä, että kunnilta siirtyvä rahoitus ei ollut riittävä lakisääteisten palvelujen hoitamiseksi. Toki pelastustoimi pienempänä toimijana on helpompi hoitaa, mutta on alueilla jouduttu myös säästämään, kaikkiaan vuonna 2024 noin 15,8 miljoonan euron edestä”, Kohvakka sanoo.
”Jälkikäteistarkastus on korjannut rahoitusta, mutta yleiskatteellinen rahoitus voidaan jakaa myös erilaisin kriteerein eikä se välttämättä kata suoraan pelastustoimen rahoitusvajetta”, Seppo Lokka sanoo.
Kohvakka ja Lokka sanovat, että toimialajohtajilla eli pelastusjohtajilla on tässä ratkaisevan tärkeä rooli. Heidän tehtävänsä on huolehtia siitä, että oman toimialan talous toteutuu.
Yhteistyö petraantunut
Pelastuslaitokset ovat kolmatta vuotta soten kanssa hyvinvointialueilla. Valtio rahoittaa toimintaa ja valvoo sekä ohjaa toimintaa. Yhteistyötä tehdään, vaikka aika ajoin siinä voi olla kitkaakin.
Pelastusylijohtaja muistuttaa, että pelastusala koostuu vahvasta joukosta erilaisia toimijoita.
”Järjestelmässämme valtio antaa rahoituksen ja vaatimukset, joita hyvinvointialueet toteutettavat. On selvää, että hyvä ja tiivis yhteistyö on edellytys. Siihen auttaa myös yhteinen neuvonpito ja näkisin, että olemme menneet tässä eteenpäin. Toimialamme rakenne on myös vahva peruste yhteistyölle enkä näe, että yhteistyössä olisi tällä hetkellä paljonkaan ongelmia”, Kohvakka sanoo.
Seppo Lokka muistuttaa, että yhteistyö vaatii vähintään kaksi osapuolta ja vaikka parannettavaa onkin, yhteistyötä kuitenkin on ja sitä yritetään koko ajan parantaa.
”Hyvinvointialuejärjestelmän myötä yhteistyö on myös välttämätöntä. Se on laillakin säädettyä. Yhteisiä strategisia tavoitteita on toteutettava, mutta valtiovallan ohjausrooli hakee vielä muotoaan. Esimerkiksi valtiovarainministeriöllä on keskeinen merkitys rahoituksessa ja neuvotteluissa rahoittaja menee myös aivan yksityiskohtiin”, Lokka sanoo.
Valtion rahoittamilla pelastuslaitoksilla onkin saatu oppia, miten rahoittaja suhtautuu uuteen rahoittamaansa toimintaan. Lisälainaneuvotteluissa valtiovarainministeriön virkamiehet pyysivät Etelä-Savon pelastusjohtajaa perustelemaan, miksi Rantasalmelle pitää rakentaa uusi paloasema.
”Tämä kertoo siitä, että järjestelmä ohjaa perustelemaan pikkutarkasti”, Lokka sanoo.
Pelastusylijohtaja katsoo, että valtiovarainministeriössäkin opetellaan uutta aikaa, mutta on toisaalta hyvä, että rahakirstunvartijakin oppii tuntemaan pelastustoimen tarpeet. Siellä katsotaan kokonaisuutta ja sitä, miten joillakin alueilla pärjätään pienemmin voimavaroin.
”Jatkossa ymmärrämme toisiamme varmasti paremmin”, Kohvakka sanoo.
Seppo Lokka huomauttaa, että sisäministeriön kanssa tehtävässä yhteistyössä on myös petrattavaa ja pohtia kannattaa sitäkin, ovatko yhteiset resurssimme viisaasti käytetty.
”Yhteydenpitoa kumppanuusverkoston ja pelastusosaston välillä on parantanut osaston organisaatiouudistus, kun tulosyksikön päälliköt vierailevat säännöllisesti pelastusjohtajien kokouksissa”, hän sanoo.
Kimmo Kohvakan ja Seppo Lokan mielestä nyt on aika laittaa kuntoon pelastustoimen palvelut. Se vaatii uutta osaamista ja koulutusta. Kimmo Kohvakan mielestä esimerkiksi poikkeusolojen varautuminen ja väestönsuojelun kehittäminen ansaitsisivat tieteellistä tutkimusta.
”Pelastusopistossa annetaan tällaista koulutusta, mutta pitäisikö koulutusta antaa myös muille kuin pelastusalalla toimiville. Alusta on siis olemassa, mutta nyt tarvittaisiin kunnolliset voimavarat.”
Väestönsuojelujärjestelmät kuntoon
Kimmo Kohvakkaa huomauttaa myös, että pelastustoiminnan väestönsuojelun järjestelmien pitää olla kunnossa ja sen kuntoon laittamista tehdään nyt yhdessä.
”Haasteena on myös ilmastonmuutos, ei pelkästään sotilaallinen uhka, joten palvelutarve haastaa meitä”, hän sanoo.
Seppo Lokka korostaa, että väestö keskittyy edelleen keskuksiin ja pienillä paikkakunnilla on haasteena miehittää paloasemat.
”Onneksi meillä on toimiva sopimuspalokuntajärjestelmä, mutta joillain harvaan asutuilla alueilla palvelutuotanto valitettavasti jo horjuu.”
Kimmo Kohvakka huomauttaa myös kehittyvän teknologian hyödyntämistä. Demografiamuutoksen lisäksi kausiväestö, kuten matkailu on kasvava trendi.
”Meidän on myös tämä huomioitava ja se tarkoittaa rahoituksessa riskikertoimen nykyistä parempaa huomioimista. Mekanismin pitää olla sellainen, jossa rahoitus nousee, kun palvelutarve kasvaa. Esimerkiksi juuri kausiväestö on otettava paremmin huomioon. Toisaalta rahoitus voi laskeakin, jos riskitaso laskee.”
Kohvakka huomauttaa, että juuri väestöltään vähenevissä harvaan asutuilla alueille voi olla sellaista kriittistä infrastruktuuria, joka edellyttää pelastustoimen palvelutarvetta ja se kuuluu myös lakisääteisiin tehtäviimme.
Pelastustoimi eroaa lähipalvelutarpeen osalta sotesta. Seppo Lokka sanookin, että terveyskeskuksia voidaan siirtää toisaalle, mutta paloasemia ei voida samalla tavalla siirtää, koska se heikentää toimintavalmiutta. Sen jälkeen valvova aluehallintoviranomainen alkaa antaa huomautuksia.
Kimmo Kohvakka korostaa toimitilakonseptin merkitystä, jotta tarvittava paloasemaverkosto voidaan rakentaa kustannustehokkaasti ja tärkeistä lähipalveluista huolehtimalla.
Lillukanvarsiin puuttumista
Sisäministeriön puuttumista yksityiskohtiin on arvosteltu. Kimmo Kohvakka korostaa, että ohjaukseen on kirkas ja selkeä tarve.
”Meidän pitää tietää toimialamme tuotantorakenne ja talous. Pitää ottaa huomioon, että resurssit ovat alueilla erilaiset ja joillakin pyydettävät toimenpiteet työllistävät paljon. Menossa on vielä hyvinvointialuejärjestelmän sisäänajo ja julkisen talouden tiukka tilanne korostaa tarvetta tietää, millainen on järjestelmämme.”
Ylijohtaja korostaa sitä, että pelastusviranomaiset ovat samoja viranomaisia riippumatta siitä, missä toimitaan.
”Meillä ei ole erivärisiä univormuja ja meillä on oltava yhtenäinen johtamisjärjestelmä. Meidän on kyettävä toimimaan kansallisesti ja kansainvälisesti. Välillä pitää mennä yksityiskohtiinkin, vaikka alueilla on myös vapaus tehdä erilaisia asioita.”
Silti kokonaisedun ja kustannustehokkuuden takia tarvitaan valtakunnallisia järjestelmiä. Sellaisia ovat esimerkiksi toimitilakonseptit, logistiset järjestelmät, materiaaliset hankintakokonaisuudet sekä johtamis- ja tilannekuvajärjestelmät.
Lokka muistuttaa, että uudistus on ollut nyt suurempi kuin alueellisten kunnallisten laitosten aloittaessa ja valmistelussa on oltu lujilla. Tässä on myös kylvetty siemen kritiikille valtion viranomaista kohtaan.
”Tietoja kysytään, koska niitä ei valtionhallinnossa tiedetä. Pelastuslaitoksia ei aikaisemmin ohjattu yhdenmukaisempaan toimintaan. Siksi yksityiskohtiinkin pureutumisen voi ymmärtää.”
Silti Lokka ihmettelee, miten pitkään voidaan toimia niin, että jopa valtioneuvostotasolla päätetään paloautohankinnoistakin.
Kimmo Kohvakka muistuttaa, että toimintaa vaaditaan nyt ohjaamaan. Talous on tällä hetkellä tiukka hyvinvointialueilla ja talouden seurantaan haetaan uusia työkaluja. Siinäkin yhteistyö valtionvarainministeriön kanssa on keskeistä. Sote-kustannuksissa on parhaillaan käynnissä yksikkökustannushanke ja samanlaista vertailukelpoista kuvausta palvelujen hinnasta ja laadusta viritellään myös pelastustoimeen.
”Sen avulla saadaan tietoa, millaisella rahoitustasolla voidaan toteuttaa lakisääteiset pelastustoimen palvelut”, Kimmo Kohvakka sanoo.
Seppo Lokan mukaan esimerkiksi paloasemien vuokrakuluja nosti hyvinvointialueen kiinteistöjä säätelevä vuokra-asetus.
”Myös sairaanhoitopiireiltä hyvinvointialueille siirtyneet tukipalvelut ja tietohallinto ovat lisänneet kustannuksia. Huomiotta ei voi jättää sitäkään, että aloitusvuonna tehtiin kallis virka- ja työehtosopimus”, hän sanoo.
Hyvä kotipesä
Kimmo Kohvakka ja Seppo Lokka ovat kaikesta huolimatta samaa mieltä, että hyvinvointialueet ovat pelastuslaitoksille hyvä kotipesä.
”Kunhan päästään tästä talouden aallonpohjasta, pystytään rekrytoimaan myös uutta työvoimaa. Seppo Lokka uskoo.
Kimmo Kohvakka muistuttaa myös, että hyvinvointialueet ovat pienimmilläänkin suuria työnantajia.
”Suuremmalla työnantajalla on myös paremmat mahdollisuudet sijoittua erilaisiin työtehtäviin.”
Seppo Lokka huomauttaa, että erityisesti varautumisen ja valmiuden kannalta pelastustoimi tuo lisäarvoa hyvinvointialueille.
”Väestönsuojelujärjestelmässä korostuu entisestään tiivis yhteistyö soten ja pelastustoimen kesken”, hän painottaa.
Pelastustoimen valtiollistaminen nousee säännöllisin väliajoin esille, mutta Kohvakka ja Lokka eivät lämpene ajatukselle. Toki sitä voidaan selvittääkin.
Kimmo Kohvakka sanoo, että nyt pelastustoimi on paremmin ohjattava ja valtakunnallisesti tehokkaampi.
”Pelastustoimi on tässä uudistuksessa tunnustettu omana toimialueenaan. Ei ole oikein katsoa ainoastaan toimialamme absoluuttista prosenttiosuutta, vaan sitä, mikä on meidän todellinen yhteiskunnallinen merkityksemme. Etenkin nyt poikkeuksellisessa tilanteessa olemme varautumisen yhteensovittaja. Meidät on otettu hyvin vastaan ja olemme alkaneet kehittää hyvin toimialaamme.”
”Suuri kysymys on se, pystyvätkö hyvinvointialueet säästöpaineissaan huolehtimaan myös jatkossa pelastustoimesta.”
Ylijohtaja painottaa, että valtiollistaminen on poliittinen päätös.
”Kun olemme aloittaneet nyt uuden vaiheen, pitäisi olla hyvät perusteet alkaa selvittää jotakin uutta. Keskitetymmän toiminnan, valtakunnallisen valmiuden ja poikkeusolojen kokonaisuuden pitää olla kunnossa.”
Pelastustoimessa on Kohvakan mielestä huolehdittava tehokkaasta suorituskyvystä ja suunnitelmallisesta toiminnasta. Valmiutta ja palveluja pitää kehittää, vaikka rahoitus onkin tiukassa vaikeassa julkisen talouden tilanteessa.
”Jos poliittiset päättäjät haluavat uudistusta, pitää päätökset tehdä nopeasti eikä ajautua enää monen vuoden vellovaan keskusteluun”, Kohvakka korostaa.
Ongelmana ylijohtaja näkee pelastusosaston niukat resurssit muihin turvallisuustoimijoihin nähden. Pelastustoimi on sisäministeriön hallinnonaloista rahoitukseltaan toiseksi suurin, mutta sen johto-organisaatio on pienempi. Tehtävät jakautuvat vielä ministeriö- ja ylijohtotehtävien välille. Kohvakan mielestä ala ansaitsisi sen, että sillä olisi riittävästi voimavaroja tekemään yhteisiä suunnittelu- ja valmistelutehtäviä.
Seppo Lokka huomauttaa, että kansallisia suunnittelutehtäviä voidaan tehdä myös yhdessä ja pelastushallituksen voikin katsoa olevan toimialan nykyinen rakenne.
Kimmo Kohvakka myöntää tämän eikä olekaan esittämässä kokonaisuuteen uusia voimavaroja, mutta nykyisessä järjestelmässä yhteistoiminta pitää saada parhaalla mahdollisella tavalla toimivaksi.
Lakiin vai ei?
Parhaillaan uudistetaan pelastuslakia ja siinä yhteydessä voidaan Kimmo Kohvakan mukaan keskustella myös siitä, pitäisikö toimintavalmiusohjeen olla määräävämpi. Pelastusjohtajat ovat halunneet toimintavalmiuden lakiin kirjattavaksi. Tosin aikataulu tässä uudistuksessa on tiukka.
Kohvakka pohtii sitä, että laki voi myös jäykistää toimintaa.
”Sellaista lainsäädäntöä on vaikea tehdä, jossa esimerkiksi joustavuus otettaisiin huomioon.”
Seppo Lokka sanoo, että pelastusjohtajien kanta saattaa olla myös liian kirkasotsaista.
”Ajatuksemme on ollut, että lain mukana seuraa rahoitus. Tässä julkisen talouden tilanteessa se voi olla vaikeaa. Vastarintaa aiheuttaa myös se, että ministeriö ohjaa ohjeella toimintaa, josta uhkasakkojen kautta tulee sitova.”
Tätä olisi hänen mielestään syytä ajan kanssa selvittää.
Kimmo Kohvakan mielestä rahoituslainsäädäntöä on kehitettävä niin, että rahoitus otetaan paremmin huomioon palvelutason toteuttamisessa.
”Rahoituksen pitää vastata lakisääteistä palvelutasoa ja viranomaisen antama ohje on myös normi. Toisaalta valvovalle viranomaiselle ohje on työkalu ja siitä aiheutuvat toimenpiteet ovat pitkiä prosesseja. Laki tai asetus voisi tässä mielessä nopeuttaa tätä toimintaa. Pelastusviranomaisilla pitäisi olla yhteinen näkemys omissa asioissamme eikä niitä pitäisi ratkoa oikeudessa”, hän sanoo.
Seppo Lokka pitäisi lainsäädännöllä määriteltävää toimintavalmiutta siinä mielessä hyvänä, että silloin eduskunta joutuisi ottamaan kantaa palvelutuotannon tasoon.
”Nyt virkamiehet päättävät asiasta. Riittävästi ei korosteta sitä, että kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus saada viivytyksetöntä ja tehokasta pelastustoimintaa”, hän painottaa.
Kimmo Kohvakka pohtii myös sitä, olisiko sellainen puuttumista itsehallinnollisen hyvinvointialueen toimintaan, jos lainmukaisen palvelutasopäätöksen toteutusta valvottaisiin.
Toisaalta hän myös sanoo, että toimintavalmiuden valtakunnallisuus ja alueellisuus pitää ottaa huomioon ja sellainenkin on haastavaa kirjoittaa lakiin.
Teksti ja kuvat: Esa Aalto
