Pikkulintu liikkeessä on yksi tyypillisimpiä eläinpelastustehtäviä.
Helsingin VPK:t ovat mukana tekemässä eläinpelastustehtäviä virka-ajan ulkopuolella sekä viikonloppuisin.
Pelastustiedossa 8/2011 julkaistussa jutussa kerrottiin, että Helsingin viidestätoista VPK:sta kuusi osallistuu eläinpelastustehtäviin. Näistä Helsingin VPK:lle kertyy eniten tehtäviä sen keskeisen sijainnin vuoksi. Parhaimpina – tai pahimpina – alkukesän viikkoina tehtäviä tuli kymmenen viikossa, mutta loppukesää kohden tahti on rauhoittunut. Loppuvuodesta voitaneen todeta, että neljä viidestä Helsingin VPK:n kaikista tehtävistä on koskenut eläimen pelastamista.
”Se ei ole mikään kehumisen aihe, mutta ehkä tilastot kertovat siitä, paljonko tämä työllistää meitä. Paljon”, sanoo vanhempi sammutusmies Lauri Kaikkonen. Tehtäviin osallistuu Helsingin VPK:ssa noin kaksikymmentä siihen koulutuksen saanutta henkilöä virka-aikojen ulkopuolella, ja Kaikkonen on yksi ahkerimmista.
”Eläinkeikoilla käy aina kaksi jäsentä kerrallaan, ja omat päivystysviikot varataan etukäteen. Tässä on ollut tietoista vastuunottoa yhteisestä asiasta”, hän jatkaa.
Vaikka tehtävämäärissä eläinpelastus näyttelee merkittävää osaa, se ei muuten näy palokunnan arjessa. Monikaan ei koe, että he olisivat erikoistuneet eläinpelastustehtäviin, eikä näitä tehtäviä varten juurikaan harjoitella.
Myös tyhjiä arpoja ja motivaatio-ongelmia
Osa orientoituneesta joukosta kärsii jo motivaatio-ongelmista. Lokinpoikasia luullaan hylätyksi joutsenpesueeksi, pulu poistuu kävellen kampaamosta ennen VPK:n saapumista ja luminokare vastapäisen kerrostalon katolla nähdään kärsivänä kissana. Varsin usein ilmoittaja poistuu paikalta, eikä apua tarvitsevaa eläintä löydetä lainkaan.
”Ilmoituksessa loukkaantuneen hanhen sanottiin seisovan yhdellä jalalla. Paikalle päästyämme saimme todistaa suurta parvea hanhia, joista joka toinen seisoi yhdellä jalalla”, nauraa sammutusmies Timo Isola, myöskin ahkera eläinpelastaja.
Isolaa tyhjä arpa -tehtävät eivät häiritse, sillä jos ei muuta, niin ne kehittävät ainakin rutiineja.
”Eläinpelastustehtävissä on samat työvaiheet kuin missä tahansa muissakin tehtävissä, itse tehtävä vain on erilainen. Lisäksi asun lähellä asemaa. Jos matkassa kotoa kestäisi aina puoli tuntia, tilanne voisi olla eri” hän pohtii.
Moniakaan ei napostele tilanne, jossa asemalle tullaan puolen tunnin ajomatkan päästä, kohteeseen ajetaan vartissa, pikkulintu haavitetaan parissa minuutissa ja lopuksi hoidetaan kuntoon kalusto ja raportit. Pari kertaa viikossa kuvio ehkä menettelisi, mutta kun sama toistuu kolmekin kertaa saman illan ja yön aikana, pelkkää ajoa kodin ja aseman välillä kertyy kolme tuntia.
Hälytysosasto toimii normaalisti kolmenkymmenen minuutin lähtövalmiudella, mutta eläinpelastustehtävillä valmiusaika on viisitoista minuuttia. Tähän aikaan ei useinkaan ehditä jäsenistön hajautuneen asumisen ja päivystysviikkojärjestelmän vuoksi.
Helsingin VPK:n eläinpelastusvastaava, hälytysosaston varajohtaja Tomi Kaunisto tiedostaa haastavan tilanteen.
”Tähän motivoi ainoastaan se, että hoitamalla näitä tehtäviä vapautamme pelastuslaitoksen resursseja tärkeämpiin tehtäviin. Osa tehtävistä on myös sellaisia, että ne todella kuuluvat palokunnalle. Joskus taas pitäisi tulla mieleen kutsua hätiin talonmies, kiinteistöhuoltoyhtiö tai tuholaistorjunta”, Kaunisto kommentoi.
Joskus pelkkä ikkunan avaaminenkin voidaan nähdä palokunnalle kuuluvana tehtävänä. Jos suurikokoinen varpushaukka sinkoilee paniikissa kukkatukun keittiössä, tarvitaan kunnon suojavarusteet, jotta linnun uskaltaa mennä päästämään ikkunasta ulos.
Vaikka valtaosa tehtävistä koskee loukkaantuneita tai vääriin paikkoihin eksyneitä siivekkäitä, mahtuu tehtävälistalle myös varsin erikoisia tapauksia. Haavin, kumihanskojen ja pahvilaatikoiden lisäksi käytössä ovat olleet niin pintapelastuspuvut kuin köysikalustokin.
”Kohteessa kissa oli hypännyt viidennen kerroksen parvekkeelta katolla olevalle tasanteelle, jonne ei ollut minkäänlaista käyntiä. Yritimme ensin houkutella kissaa tikkaista ja pahvilaatikoista rakennetun sillan kautta takaisin parvekkeelle, mutta jouduimme lopulta laskeutumaan tasanteelle köysien avulla ylemmän kerroksen parvekkeen kautta”, Isola muistelee.
Pintapelastuspuvulla on haettu loukkaantunut sorsa kanavasta, pyykkipussia on hyödynnetty kuutin siirtämiseen ja pihdeistä on ollut hyötyä käärmeiden noukkimisessa. Kun on onkivavan päällystää teipillä, sillä pystyy pelastamaan hamsterin ilmastointikuilusta.
Teksti: Piatta Rulja Kuvat: Lassi Rinne
