Sopimuspalokunnat 13.4.2021

Nuoriso-osaston johtaja Jari Heikkilä souti maailmanennätyksiä ja samalla palokuntanuorille yli kymppitonnin

Jari Heikkilä toimii palotarkastajana Keski-Uudellamaalla. Vapaa-aika menee nuorisotyössä.

Jari Heikkilä toimii palotarkastajana Keski-Uudellamaalla. Vapaa-aika menee nuorisotyössä.

Jari Heikkilä aloitti Mäntsälän VPK:n palokuntanuorten johtajana 1980-luvulla, ja toimii työssä edelleen. Hän souti maailmanennätyksiä nuorten puolesta, kunnes kroppa ei enää kestänyt. Sitten hän alkoi kirjoittaa runoja.

Toista metriä lunta ja 37 astetta pakkasta. Sellaista oli talvella 1997, kun Mäntsälän VPK:n nuoriso-osasto lähti ensimmäisen kerran talvileirille.

”Puhuttiin, että pidetään talvileiri, kun on riittävästi lunta ja pakkasta”, muistelee Jari Heikkilä, palotarkastaja ja Mäntsälän VPK:n nuoriso-osaston johtaja. 

Talvella 1997 todellakin oli. Viitisentoista nuorta lähti viikonlopuksi metsään, teki leirin, lapioi polkuja, hakkasi polttopuita, piti kipinävahtia, saunoi, ui avannossa ja paistoi pari ämpärillistä lettuja nuotiolla. Siitä lähtien leiri on järjestetty joka talvi, joskus myös syksyisin.

”Siellä ei varsinaisesti ole palokuntaharjoituksia, vaan ne ovat yhteishengen nostatusta.”

Tärkeintä on rento yhdessäolo.

”Olen sanonut, että silloin olen yksin viikonloppuisä tusinalle lapsia”, Heikkilä naurahtaa.

Leiri on yksi esimerkki siitä, miten VPK:n nuoriso-osasto pidetään voimissaan ja hyvinvoivana. Heikkilä kehottaa aina uusia tulokkaita osallistumaan leireille, sillä silloin on helppo tulla tutuksi ja ystävystyä toisten kanssa.

”Aina kun meille tulee uusia nuoria, sanon, että ottakaa mukaan, kannustakaa, ettei jätetä ulkopuoliseksi. Kaikki olemme kavereita keskenämme.”

Jos joku, niin Jari Heikkilä on pitkän linjan palokuntalainen ja nuorisotyön ammattilainen. Hänen uransa alkoi silloisesta Mäntsälän kunnan puolivakinaisesta palokunnasta vuonna 1971. Silloin hän lähti isoveljensä kintereillä palokunnan harjoituksiin. 

”En ollut vielä täyttänyt 17, kun päällikkö sanoi, että olen niin iso ja vahva, että hälytyksiin mukaan vain. Työsuojelumääräykset eivät olleet sellaisia kuin nykyään”, hän muistelee.

Nykyisin Heikkilä kerää nuorille varoja palokuntakalenterilla, johon kirjoittaa runoja.

Ennätystä ennätyksen perään

Vuonna 1997 Heikkilän polvi vaurioitui savusukellusharjoituksessa, eikä hän saanut enää harrastaa liikuntaa, jossa polvi joutuisi rasitukselle. Samoihin aikoihin alkoi kertyä painoa. Hän keksi harrastuksen ja laihdutuskeinon sisäsoudusta. Innostus kasvoi, ja loppujen lopuksi hän rikkoi yhtäjaksoisen soudun maailmanennätyksiä yhden toisensa perään.

Vuonna 2010 hän rikkoi naisten vuorokauden soudun matkan maailmanennätyksen, ja souti vuorokaudessa 252,8 kilometriä. 

”Sitten pystyin sanomaan soutavani miesten sarjassa”, hän vitsailee.

Vuonna 2011 rikki meni alle 50-vuotiaiden vuorokauden soudun kevyen sarjan ennätys (276,9 kilometriä), ja vuonna 2012 yli 50-vuotiaiden: 274,1 kilometriä, yhtäjaksoisesti 26 tuntia. Yhteensä matkaa tuli 292,7 kilometriä. 

Vuonna 2013 hän sai kramppeja eikä tehnyt ennätyksiä, mutta souti 286 kilometriä ja yhtäjaksoisen soudun ennätyksen 27 tuntia. Vuonna 2014 hän souti yli 50-vuotiaiden raskaansarjan ennätyksen 267 kilometriä. Kaikkina vuosina hän souti yhteen menoon enemmän kuin 24 tuntia, parhaimmillaan tuon 27 tuntia.

”Kuukausi meni palautumiseen. Seuraavana aamuna pulssi oli 20–30 lyöntiä normaalia korkeampi, kuin olisi ollut koko ajan pienellä lenkillä.”

Yli 50-vuotiaiden kevyen sarjan ennätys Heikkilällä on edelleen voimassa.

Heikkilä teki ennätyksiään Keravan urheilijoiden vuotuisissa soutumaratoneissa. Noina vuosina hän sai soutamalla kerättyä palokuntanuorille rahaa noin 12000 euroa. Niillä varoilla hankittiin varusteita, käytiin leireillä ja kilpailuissa. Sitten tenniskyynärpää ja polvikrempat pakottivat lopettamaan harrastuksen. 

Lue koko haastattelu Pelastustiedosta 2/2021!

Teksti: Kaisu Puranen

Kuvat: Teemu Heikkilä

Lue lisää