Hannu Korpelinin puoli vuosisataa kestänyt palokuntaura hälytysosastossa päättyi, mutta tukiosastossa se yhä jatkuu. Hän näkee, että Oulun VPK:lle on tarvetta jatkossakin.
Yksi aikakausi tuli päätökseen lokakuun alussa, kun Oulun Vapaaehtoisen Palokunta ry:n poikaosastoon 15-vuotiaana helmikuussa 1970 liittynyt Hannu Korpelin jäi pois hälytysosaston toiminnasta reilut 50 vuotta myöhemmin.
Hannu Korpelin ehti aloittaa VPK-toiminnan Oulun keskustassa sijainneella palokunnantalolla ennen kuin VPK muutti vuonna 1975 nykyiselle paloasemalle Koskelan kaupunginosaan.
Jo palokuntauran alkupuolella Korpelin siirtyi hälytysosaston toimintaan, jossa toimi monissa eri tehtävissä – muun muassa palokunnan päällikkönä 1990-luvun lopulla. Korpelin osallistui palokuntauran alkupuolella myös poikaosaston toimintaan eri kursseilla ja leireillä.
”Kaukaisin leiri oli Padasjoella”, Korpelin muistelee ja toteaa, että nykyiset nuoriso-osastot tunnettiin vielä 1970–80-luvun taitteeseen saakka poikaosastoina eikä tyttöjä ollut silloin mukana toiminnassa.
Korpelinin toimiessa palokunnan päällikkönä ensimmäiset naiset pääsivät mukaan VPK:n toimintaan.
”Muutamat palokuntalaiset epäilivät, ettei silloinen Oulun palolaitos hyväksy naisia mukaan toimintaan, mutta toisin kävi”, toteaa Korpelin.
Tuhopolttaja Oulussa ja suurpalo Haukiputaalla
Vuosien varrelle on mahtunut satoja hälytystehtäviä, joista muutamat ovat jääneet erityisesti mieleen.
”1990-luvun lopulla oli paljon tuhopolttoja lyhyen ajan sisään ja silloin oli VPK:lla paljon hälytyksiä, jonka takia yöunetkin jäivät vähiin. Hälytyksiä oli välillä monta päällekkäin.” kertoo Korpelin.
Mieleen on jäänyt esimerkiksi Haukiputaalla riehunut suurpalo, josta ei päästetty ketään siviilitöihin aamun valjetessa.
”Ei auttanut kuin soittaa esimiehelle, että nyt en pääse töihin”, naurahtaa Korpelin ja jatkaa, että vettä kului tuolla tehtävällä niin paljon, että Haukiputaan oma vesitorni tyhjeni kokonaan.
Teksti: Patrik Willberg
Kuva: Oskari Ervasti
Lue koko juttu Pelastustiedosta 8/2022.
