Pelastustoimen varallaolon alasajo uhkaa harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen palvelutasoa. Se voi johtaa myös merkittäviin kustannusnousuihin ilman palvelun tosiasiallista paranemista. Varallaoloon ja sopimuspalokuntatoiminnan korvauksiin liittyvät asiat ovat tällä hetkellä hajallaan ja jokaisen pelastustoimialueen itse ratkaistavia asioita, joihin Suomen Sopimuspalokuntien Liitto toivoo yhtenäisempää ja kansalaisille tasavertaisesti palveluita tuottavaa linjaa.
Varallaoloon liittyen saatiin äskettäin merkittävä päätös, kun työtuomioistuimen antaman välituomion mukaan Jyväskylän kaupungin pitää maksaa viidelle palomiehelle noin puoli miljoonaa euroa palkkasaatavia, koska työtuomioistuimen mukaan varallaoloaika täytyy laskea työajaksi. Keski-Suomen pelastuslaitoksen lisäksi samaa asiaa on käsitelty Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Pirkanmaan pelastuslaitosten henkilöstö osalta. Välituomiot näissä tapauksissa on määrä antaa toukokuussa.
Suomen Sopimuspalokuntien Liitto muistuttaa, että varsinkin harvaan asutuilla alueilla pelastustoimi on sopimuspalokuntien ja sopimuspalokuntalaisten toiminnan varassa. Alueilla, joissa päätoiminen paloasemaverkosto on harva tai niiden miehitysvahvuudet ovat pieniä, on osalla sopimuspalokunnista ollut käytössä niin sanottu varallaolo. Varallaolossa erikseen nimetty henkilö tai henkilöt ovat olleet sitoutuneita lähtemään hälytystehtävälle tietyssä ajassa. Ilman varallaoloa, sopimuspalokuntalaiset osallistuvat hälytystehtäviin sen mukaisesti, miten perhe- tai työelämä sen mahdollistaa.
Varallaolossa on sopimuspalokuntalaiselle maksettu 30–50 prosentin korvaus korottamattomasta tuntipalkasta. Kyseessä on ollut siis kustannustehokas järjestelmä tukemaan ja varmistamaan lähimmän avun liikkeelle lähteminen. Varallaolo on kuitenkin harvassa paikassa yksistään turvannut pelastustoimen valmiutta, lisäksi on tarvittu muista toimistaan tehtäville osallistuvia sopimuspalokuntalaisia.
Varallaoloa tehdään erityisesti 13 pelastuslaitoksen alueella. Sopimuspalokuntien varallaolon vuosikustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa, pelastustoimen kokonaiskustannukset ovat noin 420 miljoonaa euroa vuodessa.
Tulossa tiensä päähän
Varallaolojärjestelmä on sellaisenaan tulossa tiensä päähän. Osa päätoimisesta henkilöstöstä ja sopimuspalokuntalaisista on lähtenyt takautuvasti vaatimaan varallaoloaikaa korvattavaksi täytenä työaikana, joka on johtanut muutospaineisiin. Tämä menettely on johtanut siihen, että varallaolon suhteen on eri pelastuslaitoksissa lähdetty tekemään, tai yritetty tehdä paikallisesti nopeitakin ratkaisuja ilman, että niiden vaikutusta pelastustoimen palvelutasoon ja suorituskykyyn on kunnolla mietitty riittävän pitkällä aikajänteellä.
Suomen Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Ari Maskonen muistuttaa, että kannanotoillaan ja toimillaan liitto ei missään nimessä ole vastustamassa esimerkiksi päätoimisen henkilöstön lisäystä pelastustoimeen.
”Sopimuspalokuntatoiminta kokonaisuudessaan aiheuttaa 18 prosenttia pelastustoimen vuosikustannuksista, sopimuspalokunnat hoitavat 42 prosenttia pelastustehtävistä, maantieteellisesti sopimuspalokunnan paloauto on paikalla ensimmäisenä valtaosassa maata. Näistä nyt sopimuspalokuntatoimintaan käytetyistä rahoista ei voi lähteä karsimaan, olettaen samalla, ettei sillä olisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia suorituskykyyn”, hän huomauttaa.
Kaikki sopimuspalokuntalaiset eivät saa toiminnastaan henkilökohtaista korvausta. Uusimman tutkimustuloksen mukaan arvio on, että puolet 15000 hälytyskelpoisista palokuntalaisista tekee pelastustoimintaa ilman henkilökohtaista korvausta. Sopimuspalokunnissa, joissa ei henkilöille itselleen makseta korvausta, menee pelastuslaitoksen maksama korvaus palokuntayhdistykselle. Palokuntayhdistys käyttää saamansa korvauksen usein jäsenistönsä hyvinvointiin, toiminnan kehittämiseen ja erittäin arvokkaaseen palokuntanuorisotyöhön.
Toiminnanjohtaja Maskonen muistuttaa, että pelastuslaitosten johto ei hakisi helppoja säästöjä sopimuspalokunnista.
”Toisaalta pelastustoimen resurssit ovat nimenomaan kuntapäättäjien hyppysissä, vastuu on viimekädessä siellä. Tehokas pelastustoimi, turvallinen ja kriisinkestävä Suomi vaatii päätoimiseen- ja sopimuspalokuntiin perustuvan pelastustoimen järjestelmän, jota on aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti kehitettävä vastaamaan niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin haasteisiin, joita toimintaan liittyy.”
Teksti: Esa Aalto Kuva: Petri Vanhanen
