Pelastustoimen uudistushankkeiden toteuttaminen ei niinkään vaadi säädösten muuttamista. Hallitusneuvos Ilpo Helismaa sisäministeriön pelastusosastolta sanoo, että valtaosa uudistushankkeiden ehdotuksista voidaan toteuttaa yhteistyötä syventämällä ja kehittämällä. Myös nykyinen lainsäädäntö antaa hyvän pohjan uudistusten toteuttamiseksi.
”Tarvittaessa uudistuksia voidaan edistää myös lainsäädännöllä ja tätäkin arvioidaan jatkouudistuksessa, joka on tarkoitus käynnistää kuluvan vuoden loppuun mennessä.”
Lainsäädäntöä pitää Helismaan mukaan tarkastella laajasti ja tärkeintä valmistelussa on arvioida lainsäädännön perusteluja ja vaikutuksia.
Suurin vaikutus uudistuksiin onkin eduskunnassa käsittelyssä olevalla maakuntalainsäädännöllä.
Vuoden alussa tuli voimaan liuta pelastustoimea koskevia säädösmuutoksia. Ne irrotettiin omaksi osaksi maakuntalainsäädännöstä, jossa on mukana muun muassa pelastustoimen järjestämistä ja valvontaa koskeva lainsäädäntö.
Pelastuslain uudistukset
Pelastuslaki muuttui vuoden alussa siten, että öljyntorjunta on nyt osa pelastustoimintaa ja siihen sovelletaan pelastuslakia.
Avomeritorjuntaa johtaa Rajavartiolaitos ja sen johdolla tehdään yhteistyössä pelastustoimen kanssa suunnitelmat avomeritorjunnasta. Siinäkin noudatetaan pelastuslakia.
Saaristo- ja rannikkoalueilla sekä maa-alueilla torjunnasta vastaa nykyiseen tapaan pelastustoimi. Maa-alueilla vahingontorjunnasta vastaa aina pelastuslaitos riippumatta ympäristövahingon aiheuttaneesta kemikaalista.
Ympäristöministeriön, Suomen Ympäristökeskuksen ja ELY:n ohjaus,- valvonta- ja johtamisvastuu väistyy, mutta ne ovat edelleen velvollisia antamaan asiantuntemustaan vahingontorjunnassa.
”Yleisjohtajuus toteutetaan pelastuslain mukaisesti. Yleisjohtaminen on yhteensovittamista ja tilannekuvan ylläpitämistä”, Ilpo Helismaa sanoo.
”Öljyntorjunta liitetään osaksi pelastustoimen koulutusta ja se tulee Pelastusopiston opetussuunnitelmiin ja toteutetaan yhteistyössä Raja- ja merivartiokoulun kanssa.”
Väestönsuojien uudet vaatimukset
Toinen merkittävä muutos koskee yhteisten väestönsuojien toteuttamisen helpottamista.
”Yhteissuojien rakentamista on helpotettu siten, että se voidaan rakentaa myöhemminkin kuin viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen valmistumisesta. Myös enimmäissuojautumismatkaa on pidennetty 250 metristä 500 metriin ja se käytännössä nelinkertaistaa alueen, jota yhteissuoja voi palvella.”
Lisäksi väestönsuojan rakentamisvelvollisuus on poistettu lailla kevytrakenteisista rakennuksista.
Tärkeintä Ilpo Helismaan mukaan on se, että säännösmuutokset eivät vähennä suojapaikkojen määrää.
Väestönsuojan rakentamatta jättämiseksi poikkeusluvan voi jatkossa myöntää rakennusluvan myöntävä viranomainen, mutta ennen helpotuksen myöntämistä pitää kuulla pelastusviranomaista.
”Erityisesti siirtymävaiheessa pitää pelastusviranomaisen kiinnittää huomiota siihen, että poikkeusten myöntäminen edellyttää aina perusteltua syytä. Poikkeuksen tekeminen ei saa olennaisesti heikentää suojautumismahdollisuuksia. Väestönsuojarakentamista koskevia helpotuksia on arvioitava aina väestön suojaamisen näkökulmasta”, Helismaa painottaa.
”Nykyistä käytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa eikä vapautusten määrä saa merkittävästi nousta. Vapautuksen myöntäminen edellyttää edelleen, että väestönsuojan kustannukset olisivat yli neljä prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista. Aluehallintovirasto on antanut vuosittain noin 10 myönteistä päätöstä rakentamisvelvoitteesta vapauttamiseksi.
”Sisäministeriö seuraa poikkeuslupien myöntämisen kehitystä”
Teksti: Esa Aalto
Piirros: Peter Bange
