Palomiehet Jiri Käppi ja Jari Saario ovat valmiit palkkatalkoisiin, kunhan ne koskevat kaikkia, eivät vain vuorotyöläisiä. Käppi myöntää, että palkanalennus merkitsisi hänelle katastrofia.
Myös pelastusalan työntekijät osoittivat mieltään hallituksen leikkauksia vastaan SAK:n, STTK:n ja Akavan suurmielenilmauksessa Helsingin Rautatientorilla perjantaina.
Tapahtuma keräsi paikalle noin 30 000 ihmistä sateisesta säästä huolimatta.
Suomen palomiesliitto SPAL osallistui mielenilmaukseen teemalla Arvokasta työtä. Ennen tapahtumaa liitto jakoi jäsenilleen kylttejä, joissa luki esimerkiksi: ”Tulipalot kielletty sunnuntaisin ja arkipyhinä”. Paikalla oli Suomen Palomiesliiton SPALin arvion mukaan hieman alle sadan alan ihmisen joukko.
Voimakasta vastustusta pelastusalalla herättää hallituksen esittämä ylityökorvausten puolittaminen ja sunnuntaikorvausten leikkaaminen siten, että nykyinen 100 prosentin lisä vähenee 75 prosenttiin.
Mielenilmaukseen tulleet olivat täysin yksimielisiä siitä, että hallituksen esittämät leikkaukset ovat epäoikeudenmukaisia, koska ne kohdistuvat etupäässä vuorotyötä tekeviin julkisen sektorin työntekijöihin.
Näin asian näkee esimerkiksi Pohjois-Savossa Siilinjärvellä palomiehenä työskentelevä Tomi Puurunen.
”Myös työnantajan pääoma täytyy saada tähän mukaan. Ei kunnallisen puolen palkanalennus millään tavalla meidän viennin ongelmia ratkaise. Minun on hyvin vaikea nähdä, että tämä olisi tasapuolinen ratkaisu”, hän sanoo.
Puuruselle henkilökohtaisesti leikkausten toteutuminen tietäisi noin 200-300 euron ansionmenetyksiä.
”Aika vaikeaa olisi. Visa vinkuisi enemmän ennen palkkapäivää.”
Palomies Ilkka Mustakangas Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta toimii Suomen palomiesliiton liittohallituksen puheenjohtajana. Hänen mukaansa palomiesten ansioista noin 40 prosenttia muodostuu sunnuntai- ja haittalisistä.
”Karkeasti voidaan sanoa, että mikäli nämä järjestelyt toteutuisivat, meiltä leikkautuisi kuukauden palkka.”
Vaihtoehtona leikkauksille Mustakangas ehdottaa esimerkiksi lomarahan pienentämistä.
”Jos talkoisiin lähdetään, talkoiden pitää koskettaa kaikkea. Lomaraha olisi hyvinkin demokraattinen tapa kohdentaa tämä kaikkiin palkansaajiin.”
”Kysyn, kuinka kehtaatte?”
Länsi-Uudellamaalla palomies-sairaankuljettajana toimiva Jiri Käppi kuvailee kaavailtuja leikkauksia kohtuuttomiksi.
”Se tarkoittaa aikamoista katastrofia. Jos toiselta vanhemmalta lähtee nelihenkisessä perheessä kuukauden palkka, vaikeaa on. Ei meistä kukaan halua työskennellä jouluaattona tai juhannuksena, mieluummin kaikki olisivat perheen kanssa, mutta jonkun se homma on tehtävä.”
Käppi painottaa, että alan työntekijät ovat kyllä valmiit etsimään ratkaisuja, mutta niiden täytyisi olla tasapuolisia kaikille työntekijäsektoreille. Hänen mielestään hallituksen ehdotuksista juuri lisien leikkaaminen on kaikkein kohtuuttomin.
”Olen hyvin pettynyt ja kysyn, kuinka kehtaatte?”
Palomies Jari Saario painottaa, että alan työntekijät ovat toki valmiita osallistumaan palkkatalkoisiin, mutta talkoiden olisi koskettava tasapuolisesti kaikkia.
”Eduskunta voi näyttää esimerkkiä: itseltä leikkauksia samoilla prosenteilla kuin kaikilta muiltakin. Jos Suomi on huonossa kunnossa, kyllä me olemme valmiita osallistumaan talkoisiin, mutta reilulla meiningillä.”
Saario muistuttaa, ettei Suomi pyöri pelkästään virka-aikana.
”Kyllä viikonloppuisin ja öisin tapahtuu enemmän kuin toimistoihmiset ikinä voisi uskoakaan.”
Keravan hätäkeskuksessa hätäkeskuspäivystäjänä työskentelevä Johanna Eerola katsoo, että hallitus on leikkaamassa niiltä, joiden on pakko olla töissä kaikkina vuorokaudenaikoina.
”Leikkaukset kohdistuvat työhön, jota ei voi hoitaa muuten kuin jatkuvassa valmiudessa. Kyllähän kaupat voivat laittaa ovensa kiinni öisin, sunnuntaisin ja arkipyhisin. Me emme voi.”
Hänestä työajan pidentäminenkään ei tunnu kohtuulliselta, koska vuorotyö on itsessään niin raskasta, että palautumiseen menee kauemmin aikaa kuin päivätyössä. ”Siksi meillä on eduskunta ja hallitus, että niiden pitäisi löytää viisaampia ratkaisuja, kyetä neuvottelemaan työmarkkinaosapuolien kanssa”, hän sanoo.
Teksti ja kuvat: Kaisu Puranen
