Everstiluutnantti Marko Palokangas työskentelee sotilasprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Sotilasprofessori Marko Palokangas on sotilaana ja kansalaisena huolestunut pelastustoimen resursoinnista. Se on jäänyt takamatkalle muista turvallisuusviranomaisista. Hän on myös savusukelluskelpoinen sammutusmies Lauttasaaren VPK:ssa ja edelleen ahkerasti mukana palokuntatoiminnassa. Seitsemän vuotta vierähti päällikkönä ja nykyään hän on ensimmäinen varapäällikkö.
”Tällä hetkellä myös yhteiskuntasuhteet kuuluvat vastuulleni palokunnassa. Olen myös vanhin palokunnassa testit läpäissyt savusukelluskelpoinen”, hän sanoo ylpeänä. ”Se ei nykyisten vaatimusten aikana ole lainkaan itsestään selvää”, hän huomauttaa.
Ammattia hän ei ole tästä vakavasti miettinyt. Sen sijaan historian opettaja oli ensimmäinen ammattihaave. Kaikki muuttui kolme vuosikymmentä sitten, kun hän oli asevelvollisena varusmiehenä Savon prikaatissa.
”Viikon alokasajan soitin kotiin, että ei minusta tulekaan opettajaa, vaan aion pyrkiä armeijassa johtajakoulutukseen.”
Siellä tiellä hän nyt onkin. Everstiluutnantti Marko Palokangas työskentelee tällä hetkellä sotilasprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella.
Marko Palokangas on tullut tutuksi nyt myös yhtenä sotilastaustaisista, jotka kertovat mediassa Ukrainassa käytävästä Venäjän hyökkäyssodasta.
”Meiltä kysyttiin jo vuosia sitten, ketkä haluavat olla median käytettävissä, ja lupauduin vapaaehtoiseksi. Se on ollut mielenkiintoista, vaikka julkisuus on tuonut mukanaan myös lieveilmiöitä. Olen saanut myös vihapostia ja törkyviestejä.”
Puolustusvoimien edustajana häntä harmittaa, että mediassa sodasta kertovat myös sota-asiantuntijoina esiintyvät henkilöt.
”He vievät osaltaan myös meiltä uskottavuutta.”
Turvallisuus on juuri nyt tärkeää
Turvallisuus on juuri nyt erityisen tärkeää ja Marko Palokangas korostaa varautumisen merkitystä. Oikea hetki on juuri nyt. Silloin meillä on valmius kohdata erilaisia kriisejä, joita toivottavasti ei koskaan tule.
Hän on huolestunut pelastustoimen resursoinnista.
”Se on jäänyt jälkeen muista turvallisuusviranomaisista, josta kertoo pelastajapula. Uutta koulutettua työvoimaan ei saada myöskään välittömästi. Kielteinen vaikutus on myös hyvinvointialueiden tukalalla taloudellisella tilanteella.”
Pitäisikö pelastustoimen olla muiden turvallisuusviranomaisten tapaan valtiollista toimintaa, ja hän vastaa sotilaana katsovansa, että valtio voisi paremmin taata resurssit.”
Maanpuolustuksessa voimavaroja tarkastellaan yli vaalikausien tehtävillä selonteoilla. Jotain samanlaista tarvittaisiin hänen mielestään myös pelastustoimeen. Pelastustoimi on osa sisäisen turvallisuuden selontekoa, mutta joutuu taistelemaan voimavaroista muiden turvallisuusviranomaisten kanssa.
Ennakoinnin ja varautumisen merkitys on keskeinen oppi kaksi vuotta kestäneestä Ukrainan sodasta.
”Häikäilemätön hyökkääjä eli Venäjä ei piittaa Geneven sopimuksista, vaan iskee sopimusten vastaisesti sotilaallisesti suojeltaviin kohteisiin. Iskun kohteina ovat myös pelastustoimen tunnuksin varustetut kohteet.”
”Pelastustoimen yksiköt eivät Ukrainassa pääsee tekemään pelastustehtäväänsä ennen kuin armeija on raivannut miinat. Sen takia tulee lisää uhreja. Tämä antaa opetuksen viranomaisyhteistyön tehostamisesta. Tarvitaanko pelastustoimeen esimerkiksi lisää raivauskykyä.”
Tarvitsemme varautumisrohkeutta
Pelkästään kyse ei ole kahden asevoiman välisestä taistelusta.
”Venäjä käy sotaa koko yhteiskuntaa vastaan niin maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa, meren alla kuin informaatio- ja kyberulottuvuudessa. Rintamalinjat kulkevat vain maalla.”
”Sota koskettaa kaikkia, kun kansakuntaan yritetään vaikuttaa.”
Tämä on oppi myös meidän kansalaisyhteiskunnallemme.
”Asiat on kohdattava inhorealistisesti. Siksi tarvitsemme varautumisrohkeutta.”
Se tarkoittaa ymmärrystä todellisista uhkakuvista. Siksi tarvitaan rohkeasti toimenpiteitä, että olisimme entistä kriisinsietokykyisempiä.
”Pelkkä puhuminen asiasta ei riitä, vaan esimerkiksi kodeissa voidaan ottaa asia esille, mutta pelottelematta. Olemmeko esimerkiksi kodeissa varautuneet kaukovaikutteisten ohjusten iskuun pääkaupungissa. Tiedämmekö väestönsuojapaikat ja onko meillä 72 tunnin kotivara kunnossa.”
Tekemistä tässä vielä riittää, sillä meitä kohdanneet, vähäiset poikkeustilanteet ovat saaneet suomalaiset hamstraamaan vessapaperia.
”Se ei meitä pelasta, sillä sähköjen katkettua vessatkaan eivät toimi.”
Oman perheensä kanssa hän on harjoitellut kodin sähköttömyyttä.
”Puhelimet pannaan pois ja ruokaa tehdään retkikeittimellä. Varastoitua vettä käytetään ja talvella ruokaa voidaan säilyttää parvekkeella. Käytetään kotivaraa ja harjoittelu voidaan verhota seikkailuksikin.”
Suomalainen voimavara ovat myös kaksi miljoonaa kesämökkiä, joista monet ovat sähköttömiä.
”Sielläkin voidaan harjoitella poikkeusoloja, mutta kiihkottomasti ja pelottelematta.”
Hän toivoo, että Puolustusvoimat ja pelastustoimi tekisivät enemmän yhteistyötä laaja-alaisen turvallisuustoiminnan tutkimustyössä.
”Puolustusvoimissa paljon tehtävää poikkeusolojen tutkimusta voitaisiin hyödyntää myös pelastustoimessa. Siihen liittyy esimerkiksi siviilikohteiden suojaaminen ja väestön evakuointi.”
Myös tätä on tutkittu Puolustusvoimissa.
”Toivon, että yhteistyörakenteet eivät perustuisi henkilöiden välisiin suhteisiin, vaan olisivat enemmänkin organisaatioiden välisiä.”
Haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Pelastustieto-lehden numerossa 1/2024.
Teksti ja kuvat: Esa Aalto
