Ensihoidon potilasturvallisuudesta väitellyt Anu Venesoja on ensihoitajan toimestaan työvapaalla. Hän on työskennellyt vuodenvaihteesta lähtien LAB-ammattikorkeakoulussa. Väitöstilaisuuden ja tohtoriksi valmistumisen jälkeen häntä odottaa ensihoidon yliopettajan tehtävä.
Tohtoriksi väitteleminen vaatii sinnikkyyttä. Oman rautaisannoksensa tästä sai imatralainen ensihoitaja yamk -taustainen Anu Venesoja pyrkiessään Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tohtoriopintoihin.
Nyt tie on käyty loppuun ja potilasturvallisuuskulttuuriaiheinen väitös on tehtynä. ”Potilasturvallisuuskulttuurin tutkiminen ei ole mikään suoraviivainen tutkimusaihe. Ensihoitajien sosiaaliset taidot yhdessä organisaatiolähtöisiin ja johtamiseen liittyvien asioiden kanssa näyttelevät siinä isoa roolia”, Venesoja sanoo.
Kannuksia kenttäjohtajan virkaan
Venesoja ehti tehdä töitä ensihoidossa vajaan 20 vuoden ajan, kun ajatus väitöstutkimuksesta sai alkunsa. Hän oli työskennellyt varakenttäjohtajana ja hakenut useita kertoja kenttäjohtajan toimia. Joka kerralla valinta kohdistui miespuoliseen hakijaan. ”Hain yamk:hon, jotta saisin kenttäjohtajan tehtävää varten lisää pelimerkkejä.”
Yamk-opinnoissa Venesoja teki kahden opiskelijakaverinsa kanssa opinnäytetyön ensihoidon työturvallisuudesta ja turvallisuuskulttuurista. ”Meidän ei pitänyt tehdä vertailua, mutta huomasimme, että ensihoitajat ja esimiehet olivat eri mieltä ensihoidossa tuolloin vallinneesta turvallisuuskulttuurista ja siihen liittyvistä kehityskohteista.”
Kun Venesoja kumppaneineen sai opinnäytetyöstä palautetta, siinä kerrottiin työn olevan väitöskirjatasoa. ”Voi vitsi, voisihan sitä kokeilla lähteä yrittämään”, Venesoja ajatteli.
”Huomasimme ensihoitajien ja esimiesten olevan eri mieltä.”
Sovellunko tohtoriopintoihin vai en?
Tie tohtoriopinnoissa oli kuitenkin nousta pystyyn heti alkumetreillä, sillä yamk-taustaisia opiskelijoita opinnoissa oli aiemmin nähty vähemmän tai ei ollenkaan. Venesoja ryhtyi selvittämään, soveltuisiko hän yamk-taustallaan tohtoriopintoihin. Alkoi iso soittorumba seuraavalta henkilöltä aina seuraavalle henkilölle, kun edellinen ei osannut antaa suoraa vastausta. Viimeisenä soittoon vastasi tiedekunnan opintosihteeri, jonka kanta oli: ”Ei”. Hän pyysi kuitenkin Venesojalta kysymyksen kirjallisena välitettäväksi yliopiston juristeille. He vastasivat: ”Kyllä”.
Tohtoriopinnoissa asiaa ei enää kyseenalaistettu, vaan Venesojan tausta aiheutti lähinnä kiinnostusta. Opiskelukaverit pohtivat, että miten käytännönläheinen tausta lopulta näkyy tutkimuksessa.
Tärkeintä sosiaaliset taidot
Venesoja alkoi tutkia ensihoitopotilaiden kokemuksia turvallisuudesta hoidon aikana. Tärkeimmäksi tekijäksi nousi ensihoitajan sosiaaliset taidot, vaikka ammattitaitoakin toki pidettiin tärkeänä. Venesojan mukaan potilaiden on kuitenkin vaikea arvioida ammattitaitoa, josta ensihoitaja saattoi saada potilaalta pitkän miinuksen, kun epäonnistui tipanlaitossa. Toisaalta taas supliikki kaveri saattoi esiintyä osaavammin kuin oikeasti on.
Ensihoitajan esiintymisessä liika virallisuus nostatti potilaiden karvat. ”Hyvänä koettiin se, että ensihoitaja on oma itsensä. Eräs haastateltu potilas sanoi, että potilaskontaktissa tulisi olla ihminen ihmiselle”, Venesoja sanoo.
”Hyvänä koettiin se, että ensihoitaja on oma itsensä.”
Pomppivilla paareilla
Potilaat kuvasivat, miltä tuntuu, kun kommunikointi potilaskontaktin aikana on puutteellista. Tai minkälaista on maata paareilla, kun ambulanssi liikkuu huonoissa olosuhteissa kovaa vauhtia. Toisinaan potilaan turvavöiden käyttö laiminlyödään joko osittain tai kokonaan. Kaikki palaute ei tietenkään ollut negatiivista, vaan niin hoidosta kuin kuljetuksen aikaisista kokemuksista myös kiiteltiin.
Tiimityöstä heikot arviot
Kun Venesoja kartoitti ensihoidossa työskentelevien henkilöiden turvallisuusasenteita, tulokset eivät mairitelleet alaa. Kaikilla kuudella tutkittavalla osa-alueella turvallisuus arvioitiin heikoksi. ”Odotettua oli, että käsitykset johtamisessa olivat selkeästi heikkoja mutta yllättävää oli se, että myös tiimityö koettiin heikoksi.”
Venesoja löisikin enemmän paukkuja tiimityön kehittämiseen. ”Jos ensihoito ottaisi tiimityön sydämen asiakseen ja alkaisi kehittää sitä, niin voisi olla mahdollista, että muutkin osa-alueet paranisivat”, Venesoja sanoo.
Opiskelijat ottivat opikseen
Myös ensihoidon opiskelijat pääsivät arvioimaan kentän potilasturvallisuutta. Venesoja kehuu opiskelijoiden kuvauksia monipuolisiksi ja heidän nostojaan hyviksi. ”Yleisilmeen perusteella opiskelijat pystyvät hyvinkin tarkasti pohtimaan sekä hyviä että vähemmän hyviä potilasturvallisuuteen liittyviä asioita.” Suuri osa opiskelijoiden esiin tuomista asioista oli negatiivisia, mutta opiskelijat pystyivät oppimaan niistä. ”Negatiiviset kokemukset kääntyivät positiivisiksi, ja kun opiskelijat tunnistivat ne, he sanoivat, että eivät itse halua omaksua kokemiansa huonoja tapoja.”
Esihenkilöt ja vastuulääkärit puhuivat
Vaikka ensihoidon esihenkilöiden ja vastuulääkärien mukaan potilasturvallisuus on ensisijaisesti organisaation vastuulla, he mainitsivat, että potilasturvallisuutta tulisi kehittää myös potilasnäkökulma huomioiden. Esihenkilöt ja vastuulääkärit korostivat potilaiden tapaan myös ensihoitajien sosiaalisten taitojen merkitystä potilasturvallisuudessa.
”Jos ensihoito ottaisi tiimityön sydämen asiakseen, niin muutkin potilasturvallisuuden osa-alueet saattaisivat parantua.”
Onko trendi hiipunut?
Vuonna 2010 potilasturvallisuus nousi ensihoidossa jonkinlaiseksi trendiksi tai jopa muotisanaksi. Ilmailun asiantuntijat vierailivat koulutuspäivillä puhumassa inhimillisistä virheistä, niiden yleisyydestä, käsittelystä ja ehkäisystä. Terveydenhuolto oli ottamassa koppia inhimillisistä virheistä, jotka kovin usein olivat läsnä haittatapahtumissa. Tuotiin julki, että inhimillisten virheiden juurisyy löytyy organisaatiosta, minkä takia organisaation johto tulisi saada ensimmäisenä motivoitua potilasturvallisuutta silmällä pitäen.
2020-luvulla asiasta puhutaan vähemmän. Onko ensihoidon potilasturvallisuusdraivi laantunut vai onko asia vain arkipäiväistynyt tai jopa integroitunut rakenteisiin?
Venesoja sanoo olevansa huono henkilö kommentoimaan asiaa, sillä omalla alueellaan Etelä-Karjalassa on tehty vuosia työtä asian hyväksi ja se on pyritty pitämään tapetilla koko ajan. Hän on myös kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuustrategian jalkautustyössä aktiivisesti mukana. ”Potilasturvallisuuden ei tulisi olla mikään trendijuttu, vaan sitä pitäisi pyrkiä jatkuvasti kehittämään ja parantamaan. On harmillista ja potilasturvallisuuden kannalta haitallista, jos se jää taka-alalle.”
Anu Venesojan ”Patient safety culture in the emergency medical services: the patients, students, and professionals’ perspectives” -väitös tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 14.4.2023.
Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsyn
Tutustu tästä väitökseen sekä osatöihin:
Väitös: ”Patient safety culture in the emergency medical services: the patients, students, and professionals’ perspectives”
(Potilasturvallisuuskulttuuri ensihoidossa: potilaiden, opiskelijoiden ja ammattilaisten näkökulmia)
Osatutkimus 1: ”Patients’ perceptions of safety in emergency medical services- an interview study “
(Potilaiden käsityksiä turvallisuudesta ensihoidossa: haastattelututkimus)
Osatutkimus 2: ”Exploring safety culture in the Finnish ambulance service with Emergency Medical Safety Attirudes Questionnaire”
(Turvallisuuskulttuuri suomalaisessa ensihoitopalvelussa ensihoidon turvallisuusasennekyselyllä tutkittuna)
Osatutkimus 3: Prehospital nursing students´experiences of patient safety culture in emergency medical services – A qualitative study
(Ensihoitajaopiskelijoiden kokemuksia potilasturvallisuuskulttuurista – laadullinen tutkimus)
Osatutkimus 4: ”Finnish emergency medical services managers’ and medical directors’ perceptions of collaborating with patients concerning patient safety issues: a qualitative study”
(Suomalaisten ensihoidon esihenkilöiden ja vastuulääkäreiden käsityksiä yhteistyöstä potilaiden kanssa potilasturvallisuusasioissa)
