Akuuttihoidon koulutusta ja ympäristön tarjoamia aktiviteetteja yhdistelevä Emergency Medicine Camp -tapahtuma (EMC) järjestettiin ensi kertaa vesillä. Viime kesäkuussa järjestetty Hanko EMC tekee seuraa Pyhä EMC:lle ja Olhava EMC:lle.
Kolmepäiväisen Hanko EMC:n merellinen teema kutsui mukaansa Hyvinkään päivystyksessä työskentelevän, akuuttilääketieteeseen erikoistuvan lääkäri Venla Aaltosen ja Keski-Suomen pelastuslaitoksella ensihoitoesihenkilönä työskentelevän Iiro Nahkamäen. Molemmat lähtivät mukaan, koska olivat kuulleet hyvää aiemmista EMC-tapahtumista.
”Käytännönläheisyys ja moniammatillisuus vetivät puoleensa. Työskentelen normaalisti sairaalan sisällä ja täällä pääsin harjoittelemaan ensihoitajien kanssa. Myöskään mielenkiintoiset oheisaktiviteetit eivät haitanneet”, Aaltonen perustelee.
Nahkamäki sanoo, että haastavia ensihoitotilanteita on aina hyvä kerrata.
”Tällä kertaa pääsin tutun tehtäväprofiilin ulkopuolelle, meriolosuhteisiin.”
Opettavaista toimintaa
Päivystyksessä työskentelevä Aaltonen kertoo, että hänellä oli aiempaa ensihoidon kokemusta vain parilta yksittäiseltä päivältä, jolloin hän oli ollut seuraamassa toimintaa ambulanssissa.
”Nyt pääsin ensimmäistä kertaa kehittämään omaa ensihoidon osaamista. Sain oppia tehtäville valmistautumisesta ja ennakoinnista sekä huomasin, miten rajatusti on mahdollisuuksia tutkia ja hoitaa, kun on tottunut sairaalan sisäisiin resursseihin, mutta oikeita asioita tekemällä voidaan parantaa merkittävästi potilaan tilaa ja ennustetta, jotta päästään jatkohoitoon”, hän sanoo.
Nahkamäki kuvaa koulutuspäiviä toimintaa sisältäviksi ja opettavaisiksi mutta samalla sellaisiksi, joissa oli sopivasti palauttavaa tekemistä ja verkostoitumista. Mukana oli ammattilaisia ensihoidosta ja päivystyksestä sekä ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoita. Myös järjestäjäpuoli oli moniammatillinen, siinä voimansa yhdistivät Suomen Laatupäivystys Oy, Suomen Meripelastusseura, Rajavartiolaitos, FinnEm ry, HUS ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos.
Aamu alkaa kuudelta
Hanko EMC:ssa majoituttiin puolijoukkuetelttoihin. Vaikka asia kerrottiin etukäteen, saattoivat alkukesän kylmät yöt yllättää vähemmän telttailleet. Aaltonen seurasi sääennusteita ja valitsi makuupussin sen mukaan, joten kylmä ei tullut.
Kevyemmän makuupussin valinneet saattoivat hieman värjötellä, kun kukko lauloi aamukuuden tuntumassa. Aikainen herätyskään ei haitannut Aaltosta, jonka päivät käynnistyvät muutenkin tuohon aikaan.
Koulutukset oli saatava ajoissa käyntiin, jotta tiivis ohjelma aktiviteetteineen pystyttiin viemään päivässä läpi. Päivät venyivät kymmentuntisiksi.
Oppia tarjoiltiin simulaatio-oppimisen, luentojen ja työpajojen keinoin. Luennoilla ja työpajoissa opeteltiin pääasiassa asioita, joita tarvittiin simulaatioissa.
”Työpajoissa oli vähän kiire, olisin laittanut niihin enemmän aikaa, että olisi ollut enemmän aikaa kysellä. Koska vetäjät olivat superammattilaisia, olisi itsellä riittänyt kysyttävää paljonkin, aina detaljeja myöten”, Aaltonen sanoo ja saa kommenttiinsa tueksi Nahkamäen.
Stressitasoja vene-mopossa
Monipotilastilannetta hoidettiin merellä sattuneen veneonnettomuuden jälkeen. Akuuttihoidon ammattilaisten kanssa tehtävää hoitivat myös Meripelastusseuran ja Rajavartiolaitoksen henkilöstö.
”Meidät vietiin kokeneen ensihoitajan kanssa hoitamaan saareen evakuoituja potilaita. Järjestelyt ja valmistautuminen veneessä jäivät mieleen. Siinä oikein vakavoitui, kun työskenteli eri ihmisten kanssa, keneen oli aiemmin tottunut. Tuli tekemisen meininki”, Aaltonen kuvailee.
Hoitajat osallistuivat samalla tutkimukseen, jossa heidän stressitasoa ja stressinhallintaa tarkkailtiin sykevälivaihtelua mittaamalla.
”Mielenkiintoista oli, että ensihoitajilla stressitasot olivat alhaisimmillaan heti tehtävän tullen sekä kohteessa toimiessaan, kun taas päivystyksen henkilöstöllä stressitaso oli alhaisimmillaan työskenneltäessä poliklinikalla”, Nahkamäki sanoo.
Harjoitusta ennen osallistujat saivat ennakkomateriaalin, joka auttoi heitä harjoittelemaan stressinhallintaa itsenäisesti. Stressinhallintaa opeteltiin myös yhdessä työpajassa.
Sukeltajantaudin hoitoa
Sukeltajantaudin hoitaminen oli Nahkamäelle tuttua jo kentältä.
”Olen ollut sukellusonnettomuustehtävällä kahdesti, toisen niistä tautimuoto oli vakava ja toisen lievä. Ne saatuivat kahden kuukauden sisällä toisistaan ja muodostivat henkilökohtaiseen tilastoon melkoisen piikin.”
Hanko EMC:ssä sukeltajantautia hoidettiin poliklinikkaympäristössä, jossa kysyttiin vaativan hoidon yhteydessä tarvittavaa päätöksentekoa.
”Siinä käytiin läpi sukeltajataudin hoito kokonaisuudessaan, miten se syntyy, arvioidaan ja hoidetaan. Tämä simulaatio antoi minulle eniten konkreettista lääketieteen oppia lisää”, Aaltonen sanoo.
Triathlon-uimari sai keuhkopöhön
”Uimarisimulaatiossa oli makea alku, kun melojat näyttivät, miten he auttoivat kanooteillaan tuupertuneen uimarin rantaan”, Aaltonen kuvailee.
Siitä alkoi potilaan hoitaminen.
”Harvinaista muttei aivan tavatonta on, että kovakuntoinen urheilija voi kehittää kesken uintisuorituksen keuhkopöhön. Immersion, kylmän veden ja puristavan märkäpuvun arvellaan vaikuttavan tilanteen syntyyn. Nämä painostavat verenkiertoa raajoista rinnan alueelle, jonka myötä keuhkoihin voi vuotaa nestettä. Tämä voi saada aikaan keuhkopöhön”, Nahkamäki sanoo.
Simulaatiossa kävi ilmi, että jo tiukan märkäpuvun riisuminen helpottaa tai jopa korjaa pöhön ja hengityskone korjaa tilanteen vauhdikkaasti.
Tandem-laskuvarjohyppääjät putosivat
”Ajoimme ambulanssilla tehtävälle, saimme raportin kolmesta potilaasta ja isoon roolin astui triage”, Aaltonen kertoo. Tandem-laskuvarjohyppääjät olivat tulleet hallitsemattomasti maahan ja heidän seurassaan oli tavallisen laskuvarjohypyn tehnyt hyppääjä. Jokainen heistä oli laskuvarjohyppääjän varusteissa. Tandem-hyppääjät olivat laskuvarjovaljaissan kiinni ja päällekkäin, vakavimmin loukkaantunut löytyi alimpaa. Yksittäinen, onnistuneen hypyn tehnyt hyppääjä osasi neuvoa valjaiden avaamisen.
”En koskaan ole ollut vastaavalla tehtävällä tai sellaisen uhallakaan”, Nahkamäki sanoo.
Vaikka ryhmästä kukaan muukaan ei ollut toiminut sellaisessa tilanteessa, niin Nahkamäen mukaan tiimi hoiti tilanteen todella ammattitaitoisesti.
Tärkeää oppia tuli myös siitä, miten laskuvarjohyppääjän valjaat irrotetaan tai että jos valjaat pitää katkaista, voidaan tarvita järeämpiä leikkureita kuin perinteiset vaatesakset.
Yhteistyö motivoi
Nahkamäki sanoo, että Hanko EMC tarjoili hyvää oppia Suomen johtavien kouluttajien antamana. Samalla oli hienoa nähdä muualta maasta tulevia kollegoita.
”Oli hienoa todeta, että potilaat saivat hyvää hoitoa, hoidettiin sitten minkä alueen ohjeilla tahansa. Taitavien ammattilaisten kanssa toimiminen on aina motivoivaa. Näiden kavereiden kanssa ollaan yhteydessä myöhemminkin.”
Aaltonen pitää ihmeellisenä, miten Hanko EMC:iin on saatu vetäjiksi niin huippuammattilaisia, jotka ovat vielä eri aiheisiin ja aktiviteetteihin perehtyneitä.
”Uskon, että menen noille päiville toistekin, koska tiedän, että siellä on niin hyvät kouluttajat, joilta saan satavarmasti hyvää oppia”.
Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsyn
