Ensihoito 30.10.2023

Helikopterilääkäri lähestyy työtään kuoleman ja aaveiden kautta

Ensihoitolääkäri ja ensihoitolääketieteen dosentti Heini Harve-Rytsälä ei alun perin kirjoittanut Helikopterilääkäri-kirjansa tekstiä julkaistavaksi. On hyvä, että hän tuli toisiin ajatuksiin ja WSOY julkaisi sen.

Ensihoitolääkäri ja ensihoitolääketieteen dosentti Heini Harve-Rytsälä ei alun perin kirjoittanut Helikopterilääkäri-kirjansa tekstiä julkaistavaksi. On hyvä, että hän tuli toisiin ajatuksiin ja WSOY julkaisi sen.

Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälän Helikopterilääkäri-kirja on kovaa kamaa. Se pystyy olemaan kova ilman ensimmäistäkään pullistelevaa lausetta. Erityisesti kirja on rohkea, sillä Harve-Rytsälä kirjoittaa teoksessaan arastelematta työnsä keskellä avautuvasta mystisestä mielenmaisemasta, jonka katkelmat voisivat olla kuin suoraan kauhuelokuvasta. 

”En ole sankari, järjestelmä on.”

Harve-Rytsälä on helikopterilääkärin työssä jotain muuta kuin se, minkälaiseksi FinnHEMS-tiedotteet ovat hänet kuvanneet. Lääkäri ei pelastelekaan ihmishenkiä yksin, vaan helikopteri saapuu kohteeseen monesti viimeisenä, kun muut samalla tehtävällä työskentelevät ovat jo ehtineet aloittaa potilaan hoidon. ”Koska ensihoitolääkärin työ helikopterissa on työtä tämän järjestelmän osana, ei työnkuvaani voi kuvailla ilman että kuvailee koko järjestelmää”, Harve-Rytsälä kirjoittaa. 
Jokaista järjestelmän osaa tarvitaan, sitä hätäkeskuspäivystäjääkin, jota kukaan ei koskaan näe. 
”En ole sankari, järjestelmä on”, Harve-Rytsälä kirjoittaa.

Kuolema on kumppani,
jota hän pelkää
mutta ei pidä vihollisena.

Helikopterilääkäri-kirjassa pelastetaan kovin vähän. Päinvastoin suuri osa potilaista kuolee. 
Kuolema, josta nyky-yhteiskunnassa on tehty tabu, on kirjoittajalle tärkeä kumppani, jota hän pelkää mutta ei pidä vihollisena. Kuolema on normaalia ja Harve-Rytsälä kuvailee sitä kuin elävää kaveria. 

Jotkut kirjan kohtauksista voisivat olla väläyksiä kauhuelokuvasta. Niissä Harve-Rytsälän vastanäyttelijöinä ovat kivuliaimmilla tehtävillä syntyneet aaveet. Ne ovat jääneet elämään hänen kanssaan muistuttaakseen itsestään sopivalla hetkellä. Kuvaus tällaisista mielenmaisemista saattaakin tarjoilla vertaistukea ihmisille, jotka kamppailevat oman mielensä kanssa.

Toisinaan Harve-Rytsälällä on tehtävänään päätös; oikeasta narusta vetämällä potilas selviää, väärän päätökseen jälkeen paikalle saapuu kuolema. Toisaalta potilas ei aina selviä, vaikka kaikki tehtäisiin oikein. Virheiden pelko ei puolestaan saa estää tekemästä riittävän nopeasti tärkeitä päätöksiä. 

Kun Harve-Rytsälä kohtaa omaisten tuskan, siitä kirpoava palaute ei aina ole reilua. Niin palautteen vastaanottaminen kuin elämää jatkavien omaisten kohtalot saattavat herkistää lääkärinkin mutta vasta sitten myöhemmin.

”Rakastan työtäni, mutta tämä työ
ei kuitenkaan rakasta ketään.”

Harve-Rytsälä selvittääkin lukijalle seikkaperäisesti, minkälaisen henkisen hinnan hän maksaa saadessaan tehdä helikopterilääkärin työtä. Silti kaikkein synkimmissäkin asioissa pilkahtaa aina valo. ”Rakastan työtäni, mutta tämä työ ei kuitenkaan rakasta ketään.”

Harve-Rytsälä ihailee kopterista sateenkaarta, joka ei olekaan kaari, vaan kokonainen ympyrä, ruskan väriloistoa, ruskeita viljapeltoja ja koneen pöllyttämää lunta, joka kimaltaa kuin kristalli. Vastavuoroisesti hänen tiiminsä kulkupeli kerää katseita. Niistä pienimmät ja poloisimmat ovat Harve-Rytsälän mielessä, kun lento kulkee Uuden Lastensairaalan ohi. Hän heiluttaa sairaalan ikkunoita kohti joka kerta, vaikkei tiedä, näkeekö heilutuksia kukaan koskaan. Jos näkee, niillä voi olla näkijälleen iso merkitys.
Omalle lapselleen hän joutuu vastaamaan kysymykseen: Mitä jos helikopteri putoaa?

Harve-Rytsälä kuljettaa tekstiä sujuvasti kriittisten potilaiden hoitotyön ympärillä kajoamatta juurikaan potilaaseen. Se, millä tavoin Harve-Rytsälä huomioi hektisen työn ympärillä tapahtuvat asiat, tekee helikopterilääkäristä ihmisläheisen, empaattisen ja ystävällisen järjestelmän osasen.

Kirja sopii luettavaksi kaikille helikopterilääkärin työstä kiinnostuneille. Aiheesta ei tarvitse olla minkäänlaista pohjatietoa eikä kirjassa puhuta ollenkaan latinaa. Silti siinä on ajattelemisen aihetta kenelle tahansa potilaita työssään kohtaavillekin. Oman mielenkiintoisen osansa voivat löytää sellaiset lukijat, jotka miettivät, mitä tiukoissa tilanteissa työskentelevä lääkäri miettii tilanteen aikana ja miten tilanteet vaikuttavat häneen tehtävien jälkeen.

WSOY:n kustantama 240-sivuinen Helikopterilääkäri on saatavana kovakantisena kirjana, e-kirjana sekä äänikirjana

Teksti ja kuva Marko Partanen

Lue lisää