Pohjois-Savossa ensihoitajat joutuivat siirtymään yllättäen vähäksi aikaa kolmivuorotyöhön.
Aluehallintovirasto (Avi) myönsi Pohjois-Savon hyvinvointialueelle sen hakeman poikkeusluvan jatkaa 24 tunnin työvuorojen teettämistä vuodenvaihteesta alkaen. Kaksivuotisessa luvassa oli myönnettynä myös mahdollisuus teettää 15 tunnin työvuoroja. Ensihoitajia edustavat ammattiyhdistykset Tehy ja JHL olivat kuitenkin jo neuvotteluissa ilmoittaneet, että tämä ei heille sovi, sillä ratkaisu vaarantaisi ensihoitajien kokonaishyvinvoinnin
”Neuvottelut pitkittyivät, koska emme päässeet työnantajan kanssa yhteiseen näkemykseen siitä, miten 15 tunnin työvuoroja tultaisiin käyttämään”, Tehyn pääluottamusmies Nea Tolvanen sanoo.
JHL:n luottamusmies lähetti kirjelmän työneuvostoon ja haki asiaan muutosta. Työnantajan mukaan muutoksenhaun takia poikkeuslupaa ei voitu ottaa käyttöön vuoden alussa, koska se ei ollut voimassa. Työnantaja päätti alkaa teettämään normaalia lain mukaista kahdeksan tunnin työaikaa kolmessa vuorossa. Tämä ei ollut työnantajankaan tahtotila.
Työnantaja sai tiedon muutoksenhausta joulua edeltävällä viikolla, mikä aiheutti paljon kiireellä tehtäviä töitä. Muun muassa 250 ensihoitajan työvuorot oli suunniteltava uusiksi. Samalla ryhdyttiin työstämään poikkeuslupaa kuntoon. Avi antoi uuden tulkinnan poikkeusluvan käytöstä 15.1. mikä mahdollisti sen, että pohjoissavolaiset ensihoitajat saattoivat palata tekemään pitkiä 24 tunnin työvuoroja. Tähän menettelyyn palattiin 27.1.
”Suoraan sanottuna, mitään hyvää en kuullut kahdeksan tunnin vuoroista ensihoitajilta. Tämä aika oli raskasta myös ensihoidon esihenkilöille, jotka varmasti tiesivät ja tunsivat ensihoitajien tuskan”, Tolvanen sanoo.
Ensihoitajan kertomus: ”Päivärytmin sekoaminen oli pahinta ja kuormittavinta”
24 tunnin työvuoroista 8 tunnin työvuoroihin siirtyminen tuli meille ensihoitajille eteen äkillisesti. Kun muutokseen ei pystytty juurikaan valmistautumaan, se oli varmaankin asiassa yksi isompia haasteita. On hauska kuriositeetti, että 24 tunnin työvuorossa en katso kelloa juuri ollenkaan, ajattelen, että pääsen kotiin sitten aamulla. Nyt 8 tunnin työvuorossa katselin kelloa koko ajan, että jokohan sitä pääsisi kotiin, vieläkö tämän keikan ehtii ajamaan työajan puitteissa.
Työajan vaihtuessa jouduin laittamaan koko arjen uusiksi lastenhoitoa myöten. Ja kun puolisokin tekee kolmivuorotyötä, oli työvuoroja hankala synkronoida toimimaan siviilielämän kanssa. Päivähoito oli järjestetty arkisin, joten nyt sai tuttavia urakalla pyytää illoiksi ja öihin lapsia katsomaan.
”Siinä ei ehtinyt kysellä, mikä olisi kenenkin mielestä kiva.”
Työvuoromme määriteltiin seuraavalla tavalla: 8-16, 16-0.00 ja 0.00-8. Vaihtoihin määriteltiin liukumia, jotta voitaisiin välttyä ylitöiltä. Työvuorojen suunnittelussa oli kiire, viikossa piti laittaa 250 ensihoitajan vuorot paikoilleen, joten oli selvää, että siinä ei työnantaja ehtinyt kysellä, mikä kenenkin mielestä olisi kiva.
Töitä tehtiin rytmillä kaksi aamu-, kaksi ilta- ja kaksi yövuoroa, mikä jälkeen oli nukkumapäivä ja kolme vapaata. Työrytmi sekoitti ensihoitajien päivärytmit, mikä oli mielestäni pahinta ja kuormittavinta, siitä saattoi aiheutua poissaolojakin.
Itselläni ei mennyt monestikaan ylitöiksi mutta tiedän, että niinkin on usein käynyt. Etenkin asemapaikoilla, joissa oli pidemmät kuljetusmatkat. Työnantaja ja kenttäjohtajat pyrkivät mahdollistamaan, että ylitöitä ei tulisi. Jos vaikkapa tunti ennen vuoronvaihtoa tuli hoitolaitossiirto, niin kävimme yksiköllä hoitolaitoksessa tarkistamassa tilanteen ja keskustelimme lääkärin kanssa, voiko siirto odottaa seuraavaan työvuoron alkua, sillä kuljetukseen olisi kulunut lyhimmilläänkin noin kaksi tuntia.
Toisinaan saimme siirtoyksikön hoitamaan kuljetuksen, toisinaan potilaan vointi ei mahdollistanut odottelua ja se oli vain tehtävä ylitöinä. Toisinaan kuljetus pystyttiin järjestämään ketjutettuna, ylitöiden vähentämiseksi.
”Oma haasteensa on arvioida, mitä hätätyö on.”
Työnantaja kertoi ja tähdensi, että työaikalainsäädännön mukaan he eivät voi edellyttää, että ensihoitajat jäävät aina ylitöihin. Jos ylitöihin määrätään vasten työntekijän tahtoa, tulee tehdä hätätyömääräys. Esimiehen tulee tehdä hätätyömääräys kirjallisena ja antaa se työntekijälle henkilökohtaisesti. Meillä kenttäjohtajat eivät ole ensihoitajien hallinnollisia esimiehiä, vaan ensihoitomestarit, jotka tekevät virkatyöaikaa. Oma haasteensa on myös arvioida, mitä hätätyö on. Se ei ole C-keikka, joka menee pitkäksi, vaan tällainen tehtävä on meidän normaalia työtämme.
Teimme kolmivuorotyötä 26 päivää. Olen kuullut, että ensimmäisen 18 päivän aikana oli 233 poissaoloa. Mikäli asia pitää paikkansa, se tarkoittaa, että lähes jokainen ensihoitaja oli alle kolmen viikon aikana poissa yhden työvuoron, mikä ei ehkä ole normaalia kausiflunssaa. Laskin, että jos tällä työrytmillä jäisi viikon sairauslomalle, niin huonoimmalla tuurilla työnantajan kulut kuusinkertaistuisivat verrattuna siihen, jos tehtäisiin vuorokausirytmiä.
”Mitään työrauhaa ei ole olemassa.”
Porukka väsyi kolmivuorotyöhön nopeasti. Keikka oli usein odotuksella, kun työvuoro alkoi. Motivaatio ja mahdollisuudetkin tehdä auton tarkastuksia jokaisessa vuoronvaihdossa vähenivät. On vaikea sanoa, johtuiko se muutosvastarinnasta vai työhyvinvoinnista.
Ilmapiiri on helpottunut, kun palasimme vuorokausirytmiin. Tuntuu, että tämä ensihoito on kummallinen ala. Joka vuosi meillä on menossa joku isompi muutos, mitään työrauhaa ei ole olemassa. Aina tulee uusi tyrmistyminen, että joko taas, mistä nyt kiistellään, työajasta, palkasta, yksiköiden määrästä vai vaihtuuko työnantaja?
Ensihoitajan kertomus: ”En palautunut ja vireystilani laski”
Työskenneltyäni kahdeksan tunnin mittaisissa työvuoroissa liki neljän viikon ajan huomasin uuden työrytmin vaikuttavan minuun monella tavalla.
Ilman ylitöitä työvuoroni kesto matkoineen oli reilu 10-11 tuntia. Tällaisia työvuoroja tein aina kuusi peräkkäin, kaksi aamu-, kaksi ilta- ja kaksi yövuoroa. Huomasin etten palautunut työvuorojen välissä, siihen ei ollut riittävästi aikaa.
Kun tulin aamuvuorosta kotiin kello 17 ja 18 välissä, oli heräämisestä vierähtänyt melkein 12 tuntia. Olin niin väsynyt, että oli otettava päikkärit, mikä haittasi illalla unen saantia. Iltavuoroista kotiuduin yöllä kello 1.00 jälkeen ja nukkumaan pääsin noin kello 2.00, mikä tarkoitti, että myös aamut venähtivät pitkiksi ja sitten olikin taas pian töihin lähtö. Yövuoro puolestaan alkoi erikoisesti kello 0.00. Koko ilta meni ihmetellessä ja odotellessa töihin lähtöä, joka tapahtui niihin aikoihin, kun yleensä menen nukkumaan.
”Tämä kolmivuoro työ on kaikista pahin!”
Unirytmini meni sekaisin, mikä vaikutti vireystilaan. En ollut enää yhtä pirteä kuin aiemmin. Oloni oli jopa masentunut. Normaalisti teen kävely- ja hölkkälenkkejä sekä käyn kuntosalilla säännöllisesti. Kuusi peräkkäistä työvuoroani meni läpi noin viikossa, minä aikana en harrastanut liikuntaa ollenkaan. Liikunta on kuitenkin tärkeä, jotta pystyy pitämään työkykyä yllä.
Puoliso tekee työtä virka-aikaan, hänen kanssaan näimme normaalia vähemmän. Kavereita en nähnyt koko kuukauden aikana ollenkaan, olin joko väsynyt tai sitten aikataulut eivät sopineet yksiin.
En ole sairauslomalla juuri koskaan. Kolmivuorotyö uuvutti minut niin, että harkitsin jo mennä työterveyteen puhumaan uupumuksesta. Se olisi ollut todennäköistä, jos kolmivuorotyö olisi vielä tuosta jatkunut.
Olen nyt tehnyt kaikkia työaikoja ensihoidossa. Tämä kolmivuorotyö on kaikista pahin.
Teksti ja kuva Marko Partanen
