Ensihoito 25.5.2021

Kiireellinen siirto ja junan alle jäänyt vieraalla alueella – näin sujui ensihoitaja Sanna Virtasen työvuoro

"Lauantain keskipäivä oli luksusta ajaa hälytysajoa, koska Tampereen ja Turun välillä ei ollut paljon liikennettä. Hälytysajossa kuskin keskittyminen ja energia menevät turvalliseen ajamiseen", kertoo Sanna Virtanen.

Ensihoitajat ympäri Suomen pitivät Pelastustiedolle päiväkirjaa työvuoroistaan. Sanna Virtanen päätyi monen sattuman summana tehtävälle naapurialueelle.

Aika: 27. maaliskuuta, lauantai

Työvuoro: klo 8–20

Paikka: Turun keskuspaloasema

Ensihoitaja: Sanna Virtanen

Lauantaipäivän alku on useimmiten rauhallinen. Aamurutiinien jälkeen saimme rauhassa juoda kahvin ja höpötellä, sellaista perinteistä huonon vitsin heittoa. On herrasmiessääntö, että jos on vapaana asemalla, mennään porukalla tekemään yhden auton viikkohuoltoa. Tänään siellä oli niin paljon väkeä, että lintsasin, ja menin siivoamaan varastoa. 

9.47 Rouva pyllähti lattialle

Kävimme nostamassa lattialle pyllähtäneen rouvan ylös. Hän oli tuhdimman kokoinen, ja kun hän oli lisäksi iäkäs, meidän piti miettiä tarkkaan ergonomia ja nostotapa. Kaikki oli hyvin, ja rouva jäi kotihoidon kanssa suorittamaan aamutouhuja, me lähdimme asemalle jatkamaan siivousta ja muita päivänpolttavia hommia. 

12.37 Klapikoneessa sormensa leikannut kiireellisesti Tampereelle

Virvestä kuului, että hätäkeskuspäivystäjä kysyi ensihoidon kenttäjohdolta, mille autolle kiireellinen siirto Tampereelle laitetaan. Vastaus kuului, että jollekin pääaseman autoista, ja niinhän se sitten napsahti meille. 

Matkalla autolle laskettiin, paljonko meillä on happea ja muuta vastaavaa, ettei matkalla tule pattitilannetta. Loppupäivää ajatellen meillä oli onneksi äärettömän hyvä kenttäjohtaja. 

Päivystyksessä kuunneltiin kattava raportti potilaasta. Hänen vointinsa oli ihan hyvä, mutta hän oli telonut kätensä klapikoneessa. Se on perinteinen kevään merkki, ensimmäinen klapikone- tai sirkkelivamma. 

Ensihoitaja Sanna Virtanen.

Turussa on yliopistollinen sairaala, mutta päivystävät käsikirurgit ovat joko Helsingissä tai Tampereella. Siksi vaativammat käsioperaatiot siirretään näihin paikkoihin Turusta. En ole montaa siirtoa tehnyt Tampereelle 14 vuoden urani aikana pelastuslaitoksella. Käsivammoissa on tietyt aikaikkunat, joita vastaan taistellaan. Lääkäri kertoi, että nyt mennään kuuden tunnin aikaikkunalla. 

Työpari kiipesi potilaan kanssa taakse, ja minä keskityin ajamiseen. Lauantain keskipäivä oli luksusta ajaa hälytysajoa, koska Tampereen ja Turun välillä ei ollut paljon liikennettä. Hälytysajossa kuskin keskittyminen ja energia menevät turvalliseen ajamiseen. Työpari takana hoiti ja lääkitsi potilasta, ja olisimme ajaneet tien sivuun, jos toista käsiparia olisi tarvittu. Työpari teki ennakkoilmoituksen Tampereelle. 

Meitä oltiin vastassa, ja meidät ohjattiin suoraan potilaalle varattuun tilaan. Hoito lähti heti käyntiin. Sidokset purettiin paikan päällä, ja meiltä kysyttiin, haluammeko nähdä. 

No, tietenkin, koska olemme uteliaita luonteita. Jäimme katsomaan, millaiset vammat siellä oli, ja miksi mitäkin tehtiin. Käsi oli jäänyt vanhassa klapikoneessa klapin ja itse koneen väliin puristuksiin hetkeksi. Kaksi sormea oli murskautunut, ja yksi sormenpää amputoitunut. Käsikirurgin mukaan kädestä oli mahdollista saada vielä toimiva kokonaisuus.

Minulla meni tunti ja 25 minuuttia matkassa. Pysyimme hyvin aikaikkunassa, ja Tampereen päähän jäi vielä kaksi ja puoli tuntia. Tämän jälkeen pistettiin auto ja välineet kuntoon. Yleensä päivystyksissä on ensihoidolle hyvät tilat sitä varten. 

15.30 Junaonnettomuus vieraalla alueella

Lähdimme Turkua kohti paluumatkalla-statuksella. Ensihoidon yksiköitä voi silloin käyttää ensivastetoiminnassa myös vieraalla alueella. Juttelimme työparin kanssa, ettei meille ole koskaan käynyt näin, ja mietittiin, että ehditään sopivasti asemalle ruoka-aikaan. Sitten meille tärähtikin keikka: raideliikenneonnettomuus, pieni. Henkilö oli jäänyt junan alle. Olimme ihan vieressä, joten menimme paikalle ensivasteyksikkönä. 

Kartan meille neuvomalla tapahtumapaikalla lähdimme etsimään osumapaikkaa. Työpari vaihteli Virven kanavia Tampereelle, jotta saimme yhteyden heidän yksikköihinsä. Sitten löysimme onnettomuuspaikan. Uhrille ei ollut enää mitään tehtävissä, hän oli vainaa.

Selvittelimme tilannetta hetken. Työpari puhui Finnhemsin kanssa, ja juttelimme myös veturikuskin kanssa niin kauan, että paikallinen ensihoitoyksikkö tuli paikalle, ja otti hänestä kopin. 

Vaikka meitä ei enää tarvittukaan uhrin suhteen, olimme paikalla aika paljon aikaisemmin kuin paikallinen ensihoitoyksikkö, koska meillä oli lyhyempi matka. Jos jotain olisi ollut tehtävissä, olisi ollut hyvä, että olimme siellä niin nopeasti.

Ensihoitaja Sanna Virtanen junaradan vierellä jätesäkki kädessään.
Tällaistakin hommaa tehtävillä voi tulla eteen. Tämä kuva tosin on lavastettu.

16.00 Jälkipurku automatkalla

Lähdimme taas ajelemaan kotia kohti. Kenttäjohtaja Turusta soitteli meille ja kyseli, mikä meininki. Puhelun jälkeen keskustelimme työparin kanssa, että on mukavaa, että johto pitää huolta myös meistä. Tällaiset onnettomuudet eivät ole kauniita, ja on tärkeää, ettei meille jää henkistä painolastia. 

Se ei ollut minulle ensimmäinen junaonnettomuus, mutta työparille oli. Olen koulutettu jälkipurkuohjaaja ja muutenkin perehtynyt niihin asioihin, joten kävimme ajomatkalla pitkät keskustelut onnettomuuden herättämistä ajatuksista. On hyvä, että näistä puhutaan, etteivät ne jää kummittelemaan. Vuosien saatossa mieleen kerääntyy kaikenlaista nähtyä, kuultua, haistettua. Työasiat kuuluu käsitellä töissä, jotta ne eivät pilaa omaa vapaa-aikaa. Siksi puolustan niitä keskusteluja ihan henkeen ja vereen. 

Esimiehemme ovat valveutuneita näiden asioiden suhteen, ja työparilta kysyttiin, haluaako hän virallisen purkukeskustelun. Hän oli sitä mieltä, että matkalla tehty epävirallinen purku riitti. 

18.00 Mystisiä keikkoja

Minulla on vähän sellainen karma, että kohdalleni osuu erikoisempia, mystisiä keikkoja, jotka eivät useinkaan pääty siihen, että uhrit selviävät hengissä. Asemalla tuli asianmukaista kuittailua, että oliko pakko käydä Pirkanmaallakin aiheuttamassa kaaosta.

Lue kolmen muun ensihoitajan kertomukset työvuorostaan Pelastustiedosta 3/2021!

Teksti: Kaisu Puranen

Kuva: Kristian Eloluoto

Lue lisää