Voivatko huumoriteksteillä varustetut kuvat eli meemit auttavat omaksumaan tai muistamaan opetettavan asian paremmin? Dimitri Lisitsyn tutki asiaa pro gradu -työssään Exeterin yliopistossa.
Ensihoitajatyönsä lisäksi Lisitsyn kouluttaa paljon alan opiskelijoita ja henkilöstöä. Luentojensa piristäjänä hän on käyttänyt meemejä eli kuvia, joissa on hauskoja tekstejä.
Hän arvelee meemien pitävän mielenkiintoa luennoilla yllä luennolla ja päätti lopulta tehdä aiheesta pro gradu -työn.

Kapuloita rattaissa

Yliopisto kelpuutti meemit pro gradun aiheeksi helposti, mutta kaikki muu työn ympärillä tuntui olevan hankalaa. 
”Yliopistolla ohjaajan etsimiseen kului puoli vuotta. Sitten työlle haluttiin eettinen hyväksyntä, jota se ei välttämättä olisi tarvinnut. Ohjaaja vaihtui eettisen hyväksynnän jälkeen ja sitten tulikin kiire.” 
Lisitsyn teki opintopisteissä noin kolmanneksen koko opinnoista haukkaavan pro gradunsa lopulta kolmessa kuukaudessa, kun opintosuunnitelmassa sille oli laskettu aikaa vuosi. Kiirettä ei helpottanut samanaikaisesti suoritetut epidemiologian ja merilääketieteen kurssit.

Vaikuttaako oppimiseen?

Lisitsyn alkoi selvittää, parantaako meemien käyttö luennolla osallistuttamista ja oppimista sekä voidaanko niiden avulla viedä asia paremmin muistin läpi. Hän keräsi aineistoa kymmeneltä Suomessa ja Isossa Britanniassa pitämältään hypo- ja hypertermialuennolta.
Kaikki osallistujat kuulivat luennot molemmista aiheista. Riippuen ryhmästä meemit sisältyivät joko hypotermia- tai hypertermia-luentoon. Lopulta osallistujia kertyi 51, siten tulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Ennen luentoa osallistujat vastasivat omaa osaamista kartoittavaan kyselyyn, minkä lisäksi he suorittivat aihealueita käsittelevän monivalintatestin. Luennon jälkeen osallistujat vastasivat uudelleen molempiin kyselyihin. Lisäksi heiltä kysyttiin, kumpi luennoista oli mielenkiintoisempi ja oliko jommallakummalla luennolla sitä parantavia piirteitä.

Suuntaa antavia tuloksia

Luennoille ilmoittautui hyvin väkeä, mutta kun H-hetki koitti, väkeä oli vähän. Luentojen jälkeen molemmissa ryhmissä osaaminen parani tilastollisesti merkitsevästi. Meemiluentojen jälkeen testin tulokset paranivat hieman enemmän (4.2 vs 5.1 pistettä), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. ”Vähintään tämän suuruinen ero voitaisiin nähdä täysin sattumalta 36 % todennäköisyydellä”, Lisitsyn täsmentää.
Oman osaamisen arvioinnissa 43% standardi-ryhmän vastaajista arvioi osaamisesnsa paremmaksi, kun sama samaluku meemiryhmässä oli 37%.
Kun vastaajilta kysyttiin kummasta luennosta, he pitivät enemmän, 56,9% prosenttia vastaajista valitsivat meemiluennon. Vastaajat arvioivat luentoja myös tähdellä (1-5), meemiluento sai viisitähteä 62,7% vastaajista kun standardi-luennolla sama luku oli 56,9%.

Kyselyyn annettiin 47 avointa vastausta. 36,2 prosenttia vastaajista arvioi, että luennoilla keskittymistä paransi luennon mukaansa tempaavuus, luennoitsija, opiskelijan osallistaminen, kahvitauot, huumori ja meemit. Vastauksista 23 prosenttia oli neutraaleja, niissä keskittymistä ei parantanut eikä haitannut mikään tai kohta oli jätetty tyhjäksi. 44,7 prosenttia osallistujista mainitsi, että keskittymistä haittasi väsymys, nälkä tai jano, muiden ei-aktiivisuus, vaikeat sanat, WC-hätä ja meemit.
”Osaa osallistujista meemit haittasivat ja osa koki niistä olevan hyötyä. Olisikin hyvä selvittää kuinka moni niistä hyötyy ja kuinka montaa ne haittaavat, ja kuinka paljon ne lisäävät pitkää muistamista”, Lisitsyn sanoo.

Teksti Marko Partanen
Kuva Dimitri Lisitsyn

Extremetutkinto taskuun

Dimitri Lisitsyn sai todistuksen Exeterin yliopistosta suorittamastaan Master of Science of Extreme Medicine -tutkinnosta viime joulukuussa. Britannialaisittan 180 opintopisteen ääriolosuhteiden lääketieteen -tutkinnosta pakollisia opintoja olivat perusopinnot (30op), inhimilliset tekijät (15op) sekä pro gradu (60op). Loput (75op) koostuivat vapaavalintaisista opinoista.
”Minulla ei ollut vapaavalintaisissa opinnoissa mitään teemaa, kuten kylmistä olosuhteista, vaan halusin tehdä laajasti eri asioita.”

Lisitsyn hiihti Norjan jäätiköllä -30°C:ssa, vaelsi Omanin aavikolla +30°C:n helteessä, seikkaili kuumassa ja kosteassa Costa Rican viidakossa ja opiskeli lääketiedettä meriolosuhteissa. Nasan kanssa tehtävä avaruuslääketiedekurssi peruuntui koronan ja muiden syiden takia neljä kertaa.
Kaikki kurssit olivat mieleenpainuvia, mutta pakollinen inhimilliset tekijät -kurssi jäi oikeasti mieleen.
”Se asetti erilaisia ihmisiä ääritilanteisiin. Jokaisella on erilainen kapasiteetti käsitellä asioita. Sen vyyhdin purkaminen on mielenkiintoista.”

Kurssilta jäi käteen kavereita, kontakteja ja työmahdollisuuksia maailmanlaajuisesti. Paketilla oli myös iso hintalappu. 23 000 punnan lukukausimaksujen, majoitus- ja matkakulujen sekä joidenkin pienien huvien jälkeen Lisitsyn laskee maksaneensa tutkinnostaan noin 35 000 euroa.
”Tämä ei tuo minulle palkkaa lisää eikä suoraan lisää mitään töitäkään mutta en kadu, että lähdin”, hän sanoo.

Teksti Marko Partanen
Kuvat Dimitri Lisitsyn