Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen ensihoidosta vastaava Hus Akuutin vastuulääkäri Antti Kämäräinen katsoo ensihoidossa napsuvia saksia huolestuneena.
”Miten on mahdollista, että tällaisena maailman aikana, jolloin meillä on huomattava poikkeustilanteen uhka olemassa, voidaan heikentää varautumisorganisaatioiden rahoituspohjaa?”
Säästöt syövät valmiudessa olevia yksiköitä, ensihoidon henkilöstöä, koulutusta ja lopulta työhyvinvointia.
”Miten kestämme tämän velan?” Kämäräinen kysyy.
Hänen mukaansa takamatka kasvaa nopeasti niin suureksi, että sitä on poikkeusolotilanteen tai nousukauden tullen hankala kuroa umpeen. Järjestelmän voi ajaa nopeasti kivikaudelle mutta sen palauttaminen on paljon haastavampaa, kun aika sen taas sallii.
”Säästöjä vaadittaessa varautumisen merkitys saattaa unohtua. On näennäisen helppoa vähentää tavaroita ja valmiutta mutta entä, kun tulee tilanne, jossa niitä tarvitaan.”
Nopea alasajo
Kämäräisen vastuualueella, Keski-Uudellamaalla vähennetään ambulanssivalmiutta ja ensihoitajat odottavat yhteistoimintaneuvotteluissa ikäviä päätöksiä. Vielä syksyllä (2024), kun hän otti pestinsä vastaan, oli suunnitelmissa, että asioita voitaisiin kehittää. Tilanne kääntyi nopeasti päinvastaiseksi ja toimivaa järjestelmää pitikin alkaa purkaa.
”Vuosia rakennettua järjestelmää joudutaan heikentämään”, Kämäräinen kuvailee.
Ensihoito on investointi
”Ensihoito on investointi sinällään. Se on turvallisuutta ja vaikuttaa myös työikäisten ihmisten toimintakykyyn. Jos ajatellaan, että Suomi on tehdas ja sen työntekijät loukkaantuvat, niin tehdas ei pysy pystyssä, jos sen työterveyshuoltoa ei pidetä yllä”, Kämäräinen sanoo.
On ymmärrettävää, että valtionvelkaa täytyy välttää mutta vaa’assa on myös toinen kuppi ja sillä hintansa. Ratkaisuista tulisi löytyä vähiten pahin; valtionvelka, leikkausten priorisointi, sopeuttamistoimien lisäaika vai joku muu, mikä?
Kämäräinen ei tunnustaudu talousasiantuntijaksi mutta ensihoitolääkärinä hän lainaa kollegansa sanoja: ”Kun karsitaan, niin pakkohan sen on jossain näkyä.”
Kaikella on rajansa
Kämäräisen mukaan säästöjä voidaan tehdä vain tiettyyn rajaan asti, jos kohteena ovat henkilöstökulut. Ensihoidossa robotit eivät korvaa ihmistä.
”Henkilöstöstä loputtomiin säästäminen tulee lopulta kalliimmaksi. Kun vähemmällä porukalla tehdään sama työ, niin porukka palaa loppuun, mikä tietää sairauslomia ja työkyvyttömyyttä. Ensihoito on kova ala jaksaa uran loppuun asti öisiä kylmäkäynnistyksiä, siksi kaikkia tehoja ei tulisi ottaa vielä nelikymppisenä irti.”
Ambualanssivalmius heikkenee – tämä on politiikkaa
Syksystä lähtien, kun Kämäräinen aloitti vastuulääkärin tehtävässä, tilanne on luisunut koko ajan pahempaan suuntaan. Syyskuussa oltiin siinä hengessä, että järjestelmää kehitetään vähitellen. Loka-marraskuussa supistusuhat tulivat ja kävivät toteen. Keski-Uudenmaan alueella vähennetään ambulanssivalmiutta ja ensihoitajat käyvät yhteistoimintaneuvotteluita, joiden tulos näyttää joka tapauksessa olevan ikävä.
”Haavekuvissa on, että hyvinvointialueilta löytyisi lisärahoitusta ja supistuksista pystyttäisiin peruuttamaan mahdollisimman pian. Itselläni ei ole mitään konkreettista ideaa mutta politiikkaa tämä on”, Kämäräinen sanoo.
Pysytään yhtenäisenä
Ensihoito ja pelastustoiminta kulkevat alueesta riippumatta käsi kädessä. Vähennykset ensihoidossa vaikuttavat ensivastetoiminnan lisääntymiseen ja työviihtyvyyteen asemilla.
”Kautta linjan ensihoito- ja pelastuskentän porukan pitäisi pysyä yhtenäisessä linjassa. Mitkään puheet eivät välttämättä lämmitä ensihoitajia, joiden työtilanne ei näytä hyvältä. Katkeruus ei auta, mutta asioista ei myöskään pidä vaieta”, Kämäräinen sanoo.
Kämäräinen siirtyy maaliskuussa 2025 vastuulääkärin töistä Kymenlaakson lääkäriyksikköön, joka muuttuu FinnHEMS 70:ksi 2026 aikana. Päätökseen vaikutti erityisesti kenttätyön tekeminen.
Teksti Marko Partanen
Kuva Mari Pekkala ja Marko Partanen
