Ensihoidon opiskelijoiden työelämäharjoitteluiden ohjaajilla tulisi olla ammatillisen osaamisen lisäksi laaja-alaista ohjausosaamista.
Työelämäharjoittelut kuuluvat osaksi ensihoitajaopintojen opetussuunnitelmia ja näin ollen vuosittain suuri määrä ensihoitajaopiskelijoita suorittaa käytännön työtehtävien parissa tapahtuvia harjoittelujaksojaan työpaikkaohjaajien ohjauksessa.
Työelämäharjoitteluiden ohjaaminen opiskelijoiden oppimista edistävällä tavalla edellyttää ohjaajina toimivilta ensihoitajilta ammatillisen osaamisen ohella laaja-alaista ohjausosaamista. Essi Lilja tutki ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnäytetyössään työpaikkaohjaajina toimivien ensihoitajien ohjausosaamisen yhtenäistämistä ja vahvistamista.
artikkeli jatkuu
Tutkimuksen tausta ja menetelmät
Aiemmin julkaistussa kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on kuvattu työpaikkaohjaajilta vaadittavaa moninaista ohjausosaamista, mutta pelkän ohjaajilta odotetun osaamisen tunnistaminen ei riitä laadukkaan opiskelijaohjauksen varmistamiseksi. Jotta ohjausta voidaan kehittää parhaiden mahdollisten ohjauskäytänteiden saavuttamiseksi, tarvitaan lisäksi tietoa siitä, millaisin keinoin työpaikkaohjaajien osaamista voidaan yhtenäistää ja vahvistaa siten, että harjoitteluihin tulevat opiskelijat saisivat tasalaatuista ohjausta ohjaajasta riippumatta.
Essi Lilja (2025) haastatteli opinnäytetyötutkimustaan varten 17 Varsinais-Suomen hyvinvointialueella työskentelevää ensihoitajaa, jotka olivat edellisen kahden vuoden aikana toimineet työpaikkaohjaajina. Yksilöhaastatteluissa käsiteltiin ohjausosaamisen muodostumista ja haasteita, ohjausosaamisen yhteneväisyyttä, työpaikkaohjaajille tarjottavaa koulutusta sekä muuta tarvittavaa tukea. Kerätty haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tulokset
Tutkimuksessa merkityksellisiksi tekijöiksi tunnistettiin ohjaustyöhön soveltuvuuden huomioiminen ja ohjausosaamisen lisääminen koulutuksen kautta. Tärkeitä olivat myös ohjaustyötä tukevat materiaalit, työyhteisön tarjoama tuki, työnantajan luomat kannustavat puitteet sekä tuki haastavissa ohjaustilanteissa. Alle on koottu näihin liittyvät keskeisimmät viestit.
Ei ole yhdentekevää, kuka ohjaa. Tutkimus osoitti, että työpaikkaohjaajilta edellytettävä pätevyys tulisi määritellä selkeästi ja varmistaa esimerkiksi koulutuksen avulla. Ohjausosaamista voidaan vahvistaa sijoittamalla opiskelijat sellaisten ohjaajien ohjattaviksi, jotka ovat aidosti motivoituneita ohjaustyöhön. Ensihoitajien näkemyksen mukaan ohjausosaamiseen liittyvä koulutus on tarkoituksenmukaista kohdentaa erityisesti niille, joilla on kiinnostusta ja valmiuksia toimia ohjaajina
Monia tapoja kouluttaa. Liljan (2025) tutkimuksen mukaan ohjausosaamista vahvistavaa koulutusta voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Käytössä olevia menetelmiä ovat luentokoulutukset, virtuaaliset koulutukset sekä monimuotoiset, toiminnalliset koulutusmuodot, kuten työpajatyöskentely ja ohjaustyöhön liittyvät simulaatioharjoitteet.
Koulutussisällöissä keskeistä on perehtyminen erilaisiin ohjaustapoihin ja opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen. Näiden rinnalla pedagogisen osaamisen vahvistaminen on merkittävä osa työpaikkaohjaajien ohjausosaamisen kehittämistä.
Ohjausosaamista vahvistavaa koulutusta voidaan järjestää työpaikan omien koulutuspäivien yhteydessä hyödyntäen työyhteisön sisäistä osaamista. Vaihtoehtoisesti koulutusta voidaan toteuttaa yhteistyössä organisaation ulkopuolisten toimijoiden kanssa, esimerkiksi pedagogisten asiantuntijoiden tuella tai sisällyttämällä opiskelijaohjaukseen liittyviä opintoja ensihoitajien tutkintokoulutukseen.
Toimintaohjeet tarjoavat tukea. Työpaikkaohjaajien ohjaustyötä tukeviksi materiaaleiksi tunnistettiin erilaiset kirjalliset työkalut, kuten ohjeistukset ja työpaikkaohjaajan muistilistat. Toimintaohjeet olisi hyvä laatia moniammatillisesti, esimerkiksi työnantajaorganisaation ja oppilaitosten yhteistyönä.
Ohjeissa tulisi huomioida opiskelijan opintojen vaihe ja määritellä selkeästi, mitä eri tasoisten opiskelijoiden on tarkoituksenmukaista osata ja tehdä harjoittelujaksojen aikana. Lisäksi on tärkeää huolehtia, että ohjaustyön tueksi laaditut materiaalit ovat ajantasaisia ja helposti saatavilla, sillä tämä tukee osaltaan työpaikkaohjaajien ohjausosaamisen kehittymistä.
Työyhteisön tuesta voimaa ohjaustyöhön. Liljan (2025) tutkimus osoitti, ettei työyhteisön tule jättää työpaikkaohjaajia yksin ohjaustyön käytännön vastuiden kanssa, vaikka opiskelijalla onkin harjoittelujakson aikana nimetty vastuuohjaaja. Yhteinen vastuunkanto opiskelijoista sekä työyhteisön myönteinen asenne ovat keskeisiä tekijöitä, jotka tukevat ohjausosaamisen kehittymistä.
Työyhteisön sisäistä tukea ohjaustyöhön voidaan saada muun muassa opiskelijavastaavilta, omalta työparilta ja ohjaustyötä tekevien keskinäisistä keskusteluista. Lisäksi työyhteisön jäsenten erityisosaamisen hyödyntäminen vahvistaa ohjausosaamista. Esimerkiksi erilaisissa vastuurooleissa (kuten ajokouluttujana) toimivien henkilöiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää ohjaajan työn tukena.
Työnantaja luo raamit ohjaustyölle. Työnantaja voi tukea työpaikkaohjaajia luomalla tehtävälle ohjaustyölle selkeät ja kannustavat raamit. Tämä tarkoittaa esimerkiksi riittävän ajallisen resurssin varaamista ohjaustyöhön sekä mahdollisuutta osallistua koulutuksiin.
Työnantajan rooliin kuuluu myös huolehtia ohjausvastuun tasapuolisesta jakautumisesta kaikkien työntekijöiden kesken sekä tarjota mahdollisuuksia ohjauskokemusten yhteiseen käsittelyyn. Näin voidaan ehkäistä ohjaustyön aiheuttamaa kuormitusta ja tukea sen sujuvaa toteuttamista.
Lisäksi työnantaja voi lisätä ohjaustyön mielekkyyttä tarjoamalla siitä kannustimia, kuten korvauksia tai muita tunnustuksen muotoja. Erityisen merkityksellistä ohjausosaamisen kehittymisen kannalta on kuitenkin palautteen antaminen tehdystä ohjaustyöstä.
Haastavat ohjaustilanteet edellyttävät tukea. Liljan (2025) tutkimus toi esiin, että tuen saaminen haastavissa ohjaustilanteissa on ohjausosaamisen kannalta välttämätöntä. Tukea voidaan saada työnantajalta, työyhteisöltä sekä opiskelijoiden oppilaitoksilta.
On tärkeää, että työpaikalla on etukäteen laaditut toimintamallit työelämäharjoittelun aikana mahdollisesti esiintyviin haastaviin tilanteisiin. Lisäksi ohjaajille tulisi tarjota koulutusta näitä tilanteita varten, jotta he tietävät, mistä tukea on saatavilla ja miten eri tilanteissa on tarkoituksenmukaista toimia.
Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset
Liljan (2025) tutkimuksessa tunnistettiin monipuolisesti keinoja, joilla ensihoitajien ohjausosaamista voidaan yhtenäistää ja vahvistaa. Tulokset tarjoavat hyvän perustan ohjausosaamisen kehittämistyölle, mutta samalla ne osoittavat tarpeen jatkotutkimukselle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle.
Jatkotutkimuksissa olisi esimerkiksi hyödyllistä selvittää, onko ohjausosaamisen kannalta tarkoituksenmukaisinta keskittää ohjausvastuu motivoituneille ja ohjaustyöstä kiinnostuneille ensihoitajille vai jakaa vastuu tasaisesti koko työyhteisön kesken. Molemmille lähestymistavoille voidaan tunnistaa omat vahvuutensa: kohdennettu ohjaustyö voisi mahdollistaa syvällisen osaamisen ja sitoutumisen, kun taas tasapuolinen vastuunjako voisi tukea yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Näiden lähestymistapojen yhteyksiä esimerkiksi opiskelijoiden oppimiseen ja työpaikkaohjaajien jaksamiseen olisi tärkeää tutkia syvällisemmin.
Vaikka tutkimuksessa tunnistettiin useita ohjausosaamista vahvistavia koulutusmuotoja, ei vielä voida yksiselitteisesti todeta, mikä toteutustapa on käytännössä tehokkain. Jatkossa olisikin hyödyllistä vertailla erilaisten koulutusmuotojen kuten työpajojen ja simulaatiopohjaisen koulutuksen yhteyttä ohjaajien motivaatioon ja koettuun ohjausosaamiseen.
Käytännön näkökulmasta lisätutkimus tukisi ensihoito-organisaatioita ja oppilaitoksia kehittämään entistä toimivampia ja vaikuttavampia ohjauskäytäntöjä. Jatkotutkimuksen avulla voitaisiin myös tunnistaa parhaat käytännöt tukea työpaikkaohjaajia heidän vaativassa roolissaan. Yksi mahdollinen jatkotutkimus- ja kehittämisaihe olisi myös yhtenäisten laatukriteerien luominen ohjauksen tueksi. Niiden avulla voitaisiin varmistaa, että opiskelijat saavat eri harjoittelupaikoissa mahdollisimman tasalaatuista ja tavoitteellista ohjausta.
Laadukas opiskelijaohjaus ei synny itsestään, vaan se edellyttää esimerkiksi suunnitelmallista koulutusta, työnantajan ja työyhteisön tukea sekä selkeitä toimintamalleja. Liljan (2025) tutkimuksen perusteella ensihoito-organisaatioiden kannattaa panostaa ohjausosaamisen kehittämiseen pitkäjänteisesti. Tämä tarkoittaa muun muassa koulutusten sisällyttämistä osaksi organisaation jatkuvaa oppimista, ohjaustyön resursoinnin huomioimista työvuorosuunnittelussa sekä ohjaajien kokemusten systemaattista jakamista. Työyhteisön sisäisen tuen ja moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen voisi lisätä työpaikkaohjaajien varmuutta ja jaksamista, mikä puolestaan voisi heijastua suoraan opiskelijoiden saamaan työelämäharjoittelukokemukseen.
Lopulta ohjausosaamisen kehittäminen ei ole vain yksittäisten ensihoito-organisaatioiden tai oppilaitosten vastuulla, vaan koko ensihoitoalan yhteinen tehtävä. Ohjaustyön arvostaminen, sen näkyväksi tekeminen ja siihen panostaminen ovat keskeisiä tekijöitä tulevaisuuden ammattilaisten kasvun ja potilasturvallisen ensihoidon varmistamisessa.
Kirjoittajat:
Essi Lilja, hoitotason ensihoitaja, Varsinais-Suomen hyvinvointialue
Hilla Nordquist, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Kuva: Dimitri Lisitsyn
Lähde: Lilja, E. Työpaikkaohjaajien ohjausosaaminen ensihoitajaopiskelijoiden työelämäharjoitteluissa. YAMK-opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyöhön voit tutustua tästä!
