Paarien turvavöiden käyttö kuljetuksen aikana – toteutuuko potilasturvallisuus?

Turvavyö on kiistatta yksi merkittävimmistä hengenpelastajista tieliikenteessä. Turvavyön hyödyt saavutetaan kuitenkin vain niiden oikeaoppisella käytöllä. Sami-Pekka Korpela tutki YAMK-opinnäytetyössään paarien turvavöiden käyttöä ensihoidon kuljetuksen aikana. 

Tausta

Ensihoitoyksikkö on hyvin riskialtis paikka loukkaantumiselle niin potilaalle kuin hoitajalle, ja yksiköiden turvallisuutta on kehitetty merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana.  Turvalaitteiden ja rakenteiden kehittämisestä ei kuitenkaan ole onnettomuustilanteessa hyötyä, jos turvalaitteiden käyttö on puutteellista.  

Suomessa tapahtuu verrattain harvoin vakavia ensihoitoyksiköiden tieliikenneonnettomuuksia. Onnettomuustilastojen mukaan vuosien 2000–2019 aikana potilaskuljetusta suorittava ensihoitoyksikkö oli osallisena kolmessa vakavassa liikenneonnettomuudessa. Yhdessä näistä onnettomuuksista paarien olkapäiden ylittävät turvavyöt olivat jätetty kiinnittämättä ja potilas pääsi liikkumaan paareilta, mikä luonnollisesti myötävaikutti potilaan vakavaan loukkaantumiseen.

Ensihoitajien omien turvavöiden käyttöä on tutkittu jonkin verran, mutta potilaiden turvavöiden oikeaoppisesta kiinnittämisestä ei ole juuri lainkaan aiempaa tutkimustietoa. Paarien turvavöiden kiinnittäminen on yksin ensihoitajien vastuulla, sillä turvavöissä ei ole esimerkiksi automaattista kiristintä, eli ensihoitajan täytyy huolehtia potilasturvallisesta kiinnityksestä ja kireydestä.
Sami-Pekka Korpela tutki Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnäytetyössään paarien turvavöiden käytön potilasturvallista toteutumista ensihoitoyksiköissä potilaskuljetusten aikana.

Tutkimuksen tarkoitus ja aineisto

Korpelan (2023) tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka usein potilaiden turvavöiden käyttö toteutui paarien valmistajien ohjeiden mukaisella tavalla ensihoitoyksiköiden kuljetuksen aikana. Tämän lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin, oliko turvavöiden käytössä kuljetuksen kiireellisyyden, kuljetusmatkan pituuden, paarityypin, vuorokaudenajan tai kuljetusasennon mukaisia eroja.

Tutkimuksen aineisto kerättiin silmämääräisesti havainnoimalla, turvavöihin koskematta. Havainnointi toteutettiin loppuvuodesta 2022 erään yliopistollisen sairaalan päivystyksen vastaanottoaulassa. Havainnointia tehtiin kymmenenä eri päivänä, eri vuorokaudenaikoina. Tutkijan läsnäolosta ei oltu tiedotettu ensihoitajille etukäteen. Tutkimukselle oli myönnetty asianmukainen tutkimuslupa.

Tutkimusaineistoon kerättiin havainnot 200sta ensihoitoyksikön toteuttamasta kuljetuksesta, joissa kuljetusvälineenä oli käytetty paareja. Näistä 200 kuljetuksesta ensihoitopalvelun yksiköt suorittivat 131 kuljetusta ja siirtokuljetusyksiköt 69 kuljetusta. Kuudessa ensihoitopalvelun kuljetuksessa käytettiin tuentavälinettä.

Tutkimuksen päätulokset

Korpelan (2023) tutkimuksen tulosten mukaan ensihoitajat kiinnittivät potilaille lantio- ja jalkaturvavyöt erinomaisella tarkkuudella (99 % kuljetuksista). Olkaturvavöiden käyttö oli kuitenkin hyvin puutteellista, sillä kaikkien 200 kuljetuksen potilaista kaksi kolmasosaa kuljetettiin ilman olkaturvavöitä. Vain kolmasosa tutkimuksessa havainnoiduista kuljetuksista oli siis potilasturvallisia, tarkoittaen, että kaikki turvavyöt oli kiinnitetty ja niiden kireydestä oli huolehdittu riittävästi.

Turvavöiden potilasturvallisessa kiinnityksessä oli myös yksikköeroja. Ensihoitopalvelun yksiköiden kuljetuksista (n=131) vain alle viidesosa oli potilasturvallisia. Siirtoyksiköiden suorittamien kuljetusten (n=69) kohdalla potilasturvallisuus toteutui huomattavasti paremmin, sillä lähes kolme viidesosaa kuljetuksista toteutui kaikki turvavyöt asianmukaisesti kiinnitettyinä. Ensihoitopalvelun yksiköt jättivät lähes puolessa kuljetuksista potilaan olkaturvavyöt kokonaan kiinnittämättä, ja reilussa kolmasosassa kuljetuksia olkaturvavöiden kireydestä ei oltu huolehdittu riittävästi. Ensihoitopalvelun yksiköiden hälytysajokuljetuksissa (n=42) potilasturvallinen turvavöiden käyttö toteutui vain joka seitsemännessä tehtävässä.

Tutkimustulosten mukaan mitä lyhyempi kuljetusmatka oli, sitä huonommin turvavöiden potilasturvallinen käyttö toteutui. Alle viiden kilometrin kuljetusmatkalla potilasturvallisuus toteutui alle kymmenesosassa ensihoitopalvelun yksiköiden kuljetuksia, kun yli 40 kilometrin kuljetusmatkalla potilasturvallisuus toteutui viidesosassa kuljetuksista.

Korpelan (2023) tulosten mukaan turvavyöt oli kytketty ja kiristetty oikeaoppisesti yli kahdelle viidesosalle selinmakuulla matkustavista potilaista (n=82), kun taas jokainen kylkiasennossa kuljetettu potilas (n=7) kuljetettiin ilman olkaturvavöitä. Neljäsosa puoli-istuvista (n=78) ja neljäsosa istuvista (n=33) potilaista kuljetettiin potilasturvallisesti.  

Tutkimukseen havainnoitiin yhteensä 95 päiväajan (8–16:30), 80 ilta-ajan (17–23) ja 25 yöajan (23:30–7:30) kuljetusta. Paarien turvavöiden potilasturvallinen käyttö toteutui kahdessa viidesosassa päiväajan kuljetuksista, neljäsosassa ilta-ajan kuljetuksista ja alle kymmenesosassa yöajan kuljetuksista.

Turvavöiden käytössä paljon kehitystarpeita

Korpelan (2023) tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksen paarien turvavyöjärjestelmien soveltuvuudesta ensihoitoon, mutta jättävät myös pohtimaan mahdollisia taustalla vaikuttavia asenteita. Paarien turvavöiden oikeanlainen käyttö oli tutkimuksen tulosten mukaan heikkoa ja potilasturvallisuus toteutui vain harvassa kuljetuksessa. Tieliikennelaki antaa mahdollisuuden poiketa turvavyönkäyttöpakosta hälytysajoneuvossa, kun erityistä varovaisuutta noudatetaan ja tehtävä sitä edellyttää. Poikkeaminen turvavöiden käytöstä tulisi kuitenkin olla harvinaista, vaikka tieliikennelaki sen salliikin.

Nyt raportoidun tutkimuksen taustatyötä tehdessä ilmeni, että ensihoitoyksiköiden turvavöiden käytöstä on olemassa vain rajallisesti tietoa, mutta myös ohjeet turvavöiden potilasturvallisesta käytöstä ovat yleisesti hyvin puutteelliset. Valmistajien ohjeissa paarien käytöstä ja turvavöistä puhutaan, mutta esimerkiksi ohje kylkiasennossa kuljetettavan potilaan kiinnittämisestä puuttuu täysin. Ennen tutkimushavainnoinnin toteutusta olikin mietittävä, mikä on riittävä turvavöiden kireys ja milloin turvavyöt ovat liian löysällä, jolloin potilasturvallisuuden vaarantuminen olisi ilmeistä. Tutkimuksen havainnointia tehdessä turvavöiden kireyden silmämääräinen arviointi osoittautui mahdolliseksi vain olkaturvavöiden osalta. Kireyden lisäksi havainnointiin turvavöiden lukitsemista ja kiinnittymistä paarien runkoon. Korpelan (2023) opinnäytetyöraporttiin on koottu sanalliset ja kuvalliset määritykset turvavöiden oikeaoppisesta kiinnittämisestä, joita hyödynnettiin havainnointia tehdessä. Kiinnitysohjeiden tulisi kuitenkin olla vahvemmin paarien valmistajien tuottamia. Paarien kehitystyötä tehdessä ja kiinnitysohjeita luodessa olisi tärkeää osallistaa ensihoitajia, jotta voidaan varmistua ratkaisujen toimivuudesta myös käytännössä.

Potilaiden turvallisessa kuljetuksen aikaisessa kiinnittämisessä on runsaasti lisätutkimusmahdollisuuksia. Kuljetuksenaikaista systemaattista havainnointia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi osoittamaan tilanteita ja olosuhteita, joissa ensihoitajien on mahdotonta kiinnittää turvavöitä potilasturvallisesti. Tätä voisi selvittää myös laajalla kyselytutkimuksella. Tieto olisi tarpeellista erityisesti paarien kehitystyössä, myös kansainvälisellä tasolla.

Aihe kaipaa myös laadullisia tutkimuksia, joissa pureuduttaisiin syvällisesti esimerkiksi ensihoitajien asenteisiin sekä inhimillisten tekijöiden vaikutuksiin paarien turvavöiden käytössä. Toisaalta tarve olisi selvittää myös ensihoitajien saamaa aiheeseen liittyvää koulutusta, sen riittävyyttä ja vaikutuksia, jotta löydettäisiin tarkoituksenmukaisia koulutuksen kehittämiskohteita.

Kirjoittajat:
Sami-Pekka Korpela, ensihoitaja, ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk)
Hilla Nordquist, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk)
Kuva Sami-Pekka Korpela