Päätöksenteko ensihoidossa

Ensihoitajat tekevät päätöksiä jokaisessa työvuorossaan. Päätöksentekotilanteet voivat olla kiireettömiä tai kiireellisiä, ja päätöksiä joudutaan tekemään myös paineen alla sekä osin puutteellisten tietojen pohjalta. 

Ensihoitajien tekemät päätökset koskevat arviota potilaan oireista ja niiden vakavuudesta, mahdollisesta jatkohoitopaikasta tai kuljettamatta jättämisestä. Päätöksillä on suuri vaikutus työdiagnoosiin pääsemiseksi sekä potilaan hoitoketjun etenemiseen. Ensihoitajien antama hoito perustuu systemaattiseen tutkimiseen, potilaan oirekuvaan sekä alueen hoito-ohjeisiin. Myös ensihoitolääkäriä on mahdollista konsultoida hoito-ohjeen saamiseksi. On kuitenkin ensihoitajan vastuulla tehdä ratkaisuja ja päätöksiä hoito-ohjeiden soveltamisesta ja pyytämisestä. Vastuu korostuu myös siinä, että konsultoitava lääkäri ei näe potilasta. 

Päätöksentekoon vaikuttavat tekijät 

Ensihoitajan päätöksentekoon voivat vaikuttaa monet eri asiat, kuten psyykkiset tekijät, työkokemuksen vaikutus, ensihoitajan uskonnollinen vakaumus, ulkopuoliset tekijät sekä mahdollisuus käyttää apuvälineitä päätöksenteon tukena. Psyykkisistä tekijöistä suurimpana tekijänä päätöksenteossa on stressi. Stressillä on negatiivisia mutta myös positiivisia vaikutuksia päätöksentekoon. Negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa paine, informaatiotulva, tunnevyöry ja se, että ensihoitajan tulee hallita monta asiaa samanaikaisesti. Lisäksi negatiivinen stressireaktio voi vaikuttaa kognitiivisiin taitoihin ja kykyihin. Positiivinen stressireaktio voi puolestaan lisätä toiminnallista suorituskykyä ja muun muassa parantaa tarkkaavaisuutta, arviointikykyä ja motivaatiota. Stressi koetaan kuitenkin yksilöllisenä kokemuksena päätöksenteossa. Stressinsietokykyä on opittava hallitsemaan ja käsittelemään päätöksenteon ja työssä jaksamisen kannalta. 

Työkokemus tuo rohkeutta ja itsevarmuutta itsenäisiin päätöksiin. Kliininen tieto, kokemus ja taidot vaikuttavat ensihoitajan ammatilliseen kykyyn tehdä kliinisiä päätöksiä. Vaikka päätöksenteko helpottuu työkokemuksen karttuessa, ei se poista päätöksenteon virheen mahdollisuutta. Esimerkiksi ensihoitajan oma persoonallisuus vaikuttaa annettavaan hoitoon. Ensihoitaja voi hoitaa potilasta liiallisella riskinottotaipumuksella tai suuremmalla tai pienemmällä toimintahakuisuudella. Myös tunnetilat voivat vaikuttaa päätöksentekoon. Lisäksi yksilöllisiä päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ovat koulutustaso sekä organisaation kautta tulevat tekijät.

”Pelko eettisten konfliktien synnystä potilaan omaisten ja ensihoitajien välillä voi heikentää päätöksentekoa.”

Ensihoitotehtävillä on monesti paikalla potilaan lisäksi myös omaisia, jolloin päätöksenteko vaikeutuu sen myötä, kuinka vahvasti omaiset tuovat omia toiveitaan esille potilaan hoidon suhteen. Potilaan perheen uskonnollinen tausta voi vaikuttaa ensihoitajien tekemiin päätöksiin, koska perheen toiveita halutaan kunnioittaa mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi pelko eettisten konfliktien synnystä potilaan omaisten ja ensihoitajien välillä voi heikentää päätöksentekoa.

Ensihoitajat eivät voi valita omaa työympäristöä tai olosuhteita, jossa potilasta on hoidettava. Sääolosuhteet, liikenne, ruuhkaiset paikat kuten esimerkiksi ostoskeskukset todetaan olevan yhteydessä päätöksentekoon. Edellä mainitut ulkopuoliset tekijät voivat lisätä ensihoitajan pelkoa ja epävarmuutta, mikä voi johtaa epäsuotuisiin päätöksiin. Myös työparilla ja työtiimin välisellä vuorovaikutuksella on todettu olevan yhteys päätöksentekoon eri ensihoitotilanteissa.

Päätöksenteon tukena käytettävät apuvälineet helpottavat päätöksentekoa eri tilanteissa. Ensihoitajat voivat hyödyntää apuvälineinä esimerkiksi pääsyä potilastietojärjestelmään, sekä erilaisia tarkistuslistoja ja hoito-ohjeita. Esimerkiksi potilaan hengitystien varmistamisen yhteydessä käytetään yleisesti päätöksentekoa helpottavaa ja unohduksia vähentävää tarkistuslistaa.

Päätöksentekokyvyn kehittäminen

Päätöksenteon prosessissa on olennaista myös sen kehittäminen. Ensihoitajien päätöksentekoa ja erityisesti sen kehittämistä on tutkittu vähän. Ensihoitajille tarjotut koulutukset painottuvat usein konkreettisiin hoitotoimenpiteisiin tai järjestelmien käyttöön. Aktiivisella kouluttamisella pystyttäisiin välttämään esimerkiksi päätöksentekovirheitä. Poliisittyöskentelevät samanlaisissa ympäristöissä kuin ensihoitajat ja heidän päätöksentekonsa kehittämiseen kuuluu stressinhallintakoulutus. Stressinhallintakoulutusta voitaisiin hyödyntää myös ensihoitajien koulutuksessa. Stressinhallintakoulutus parantaa henkistä valmistautumista sekä lisää suorituskykyä, millä on vaikutusta päätöksenteossa. Koulutuksen tarkoituksena on kehittää työntekijän kykyä toimia ympäristön tuomissa muutoksissa. Tarkoituksena on myös, että työntekijä voi suorittaa työnsä tehokkaasti ja täten lisätä omaa työssä jaksamistaan. Myös rutiininomainen pohdinta sekä palautteen saaminen ja kollegoiden työtoiminnan havainnointi kehittävät päätöksentekokykyä. Pitkän työkokemuksen omaavat ensihoitajat kykenevät käyttämään suurempaa päättely- ja strategista ajattelua parantaen arviointi- ja päätöksentekokykyä eri ensihoitotilanteissa. Kuitenkaan pitkä työkokemus ei yksinään tee ensihoitajasta asiantuntijaa.

Iso osa päivittäistä työtä

Päätöksenteko on ensihoitajan ydinosaamista muiden hoitovelvoitteiden joukossa. Päätöksentekotilanteet tulevat vastaan ensihoitajille jo ensihoito-opintojen alkuvaiheessa simulaatioharjoituksissa, mutta päätöksentekoa tulisi kouluttaa myös työelämässä enemmän. Simulaatioharjoituksien purkukeskusteluissa tulisi huomioida tiimityöskentelytaitojen lisäksi myös päätöksentekoprosessia ja sitä, mitkä tekijät vaikuttivat päätöksentekoon hoitotilanteissa. Tiedostamalla päätöksenteon virhetyypit ja oppimalla keinoja niiden hallitsemiseksi voidaan välttää mahdollisia virheitä ja parantaa potilasturvallisuutta.  

Teksti Juuli Hautasaari ja Elias Koivumaa
Kuva Marko Partanen

Juttu on perustuu kirjoittajien Päätöksenteko ensihoidossa -opinnäytetyöhön.