Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa etsitään ratkaisuja ensihoidon kohtaamiin uhka- ja väkivaltatilanteisiin.
Kolmella hyvinvointialueella tehdyn tutkimuksen mukaan poliisin läsnäolo ei välttämättä suojaa ensihoitajaa väkivallalta.
Työsuojelurahaston rahoittamassa Turun ammattikorkeakoulun, Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ja Turun yliopiston tutkimushankkeessa etsitään ratkaisuja ensihoidon kohtaamiin uhka- ja väkivaltatilanteisiin (UVT).
Hankkeen ensimmäinen tutkimus on nyt julkaistu. Huomionarvoista siinä on, että väkivaltaa kohdentui ensihoitohenkilöstöön, vaikka poliisi oli kohteessa. Tulosten perusteella näyttääkin siltä, ettei uhka- ja väkivaltatilanteissa 100-prosenttinen turvallisuus ole mahdollista, koska edes poliisin läsnäolo ei varmista ensihoitohenkilöstön täydellistä turvallisuutta.
Ennalta suunnitellut väkivallanteot ovat onneksi harvinaisia, mutta tosiasia on, että psykoosipotilas on jatkossakin sekava, hypoglykemiaan voi liittyä aggressiivisuutta ja muistisairaan vanhuksen turhautuminen voi ilmetä eri tavoin. Rekisteritietojen analyysien mukaan joka kymmenes väkivaltaisesti käyttäytyvä potilas oli yli 85-vuotias.
Monimuotoinen ongelma
Väkivaltaa sisältäneistä ensihoitotehtävistä 29,3 prosenttia oli A- tai B-tehtäviä ja potilaista 12,9 prosenttia luovutettiin poliisin hoiviin. Väkivallasta suurin osa (62,3 prosenttia) oli psyykkistä, mutta myös fyysistä väkivaltaa (24,2 prosenttia) ja molempia yhdessä (13,1 prosenttia) esiintyi. Yhdeltä ensihoitotehtävältä raportoitiin fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa (0,3 prosenttia).
Omaisuuden vahingoittamista, kuten ambulanssin potkimista ei analysoitu erikseen, koska kyseisillä tehtävillä ilmeni aina myös muuta väkivaltaa. Potilas oli useimmiten se, joka käyttäytyi väkivaltaisesti (98 prosenttia), mutta myös perheen jäsenien ja ohikulkijoiden väkivaltaa raportoitiin olleen kumpaakin yhden prosentin verran.
Väkivaltaa tapahtui muun muassa asunnossa (34,7 prosenttia), terveydenhuollon tiloissa (19,9 prosenttia), julkisella paikalla (17,2 prosenttia) ja ambulanssissa (15,5 prosenttia) sekä osalla tehtävistä useammassa paikassa, kuten ambulanssissa ja päivystyksessä.
Väkivaltaa ennusti erityisesti ensihoitotehtävä viikonloppuyönä kaupunkialueella siten, että potilaana oli humalainen mies. Väkivaltatilanteissa potilaiden työdiagnoosit vaihtelivat MT- ja päihdeongelmista selkeästi kliinisiin ongelmiin, kuten yleistilan laskuihin ja pään traumoihin, myös korkeat NEWS2-pisteet lisäsivät väkivallan todennäköisyyttä.
Väkivallalle ehdoton ei
Väkivaltaa ei silti tule hyväksyä missään muodossa. Kaikessa viestinnässä tulee jatkossakin korostaa nollatoleranssia, ja jokaisesta väkivaltatilanteesta tai sen uhasta tulee raportoida asianmukaisesti eteenpäin. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu tarve saada ensihoitajille parempaa suojaa. Oikeusministeriön asiantuntijan Julia Höyhtyän mukaan lainsäädännön päivittäminen etenee myötätuulessa ja ratkaisuvaihtoehdot ovat lähdössä lausuntokierrokselle.
Kansallisen UVT-verkoston merkitys on suuri, kun tavoitellaan koko maan standardia ja yhteisiä toimintamalleja uhka- ja väkivaltatilanteisiin liittyen. Kyseiset tilanteet vaativat ensihoitohenkilöstöltä riittävää osaamista, joten myös koulutusorganisaatioiden tulee paremmin huomioida UVT-asiat tutkintokoulutusten aikana. Asia on tärkeä, ja tahtotila asian ratkaisemiseksi yhteinen.
Ruotsissa vastaavia tuloksia
Tutkimushankkeen ensimmäiset tulokset julkaistiin BMC Emergency Medicine -lehdessä, The rate and predictors of violence against EMS personnel –artikkelissa. Rekisteritietojen analyysit muun muassa tekstin louhinta tehtiin kolmen eri hyvinvointialueen ensihoitotehtävistä (n=40 263). Ne osoittavat, että väkivaltaa esiintyi 0,7% prosentissa ensihoitotehtävistä. Vastaava tulos raportoitiin juuri julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa. Oletettavaa kuitenkin on, ettei kaikkia väkivaltatilanteita ole kirjattu.
Teksti Jani Paulin, ensihoidon yliopettaja ja koulutusvastaava / Turun AMK, post doc -tutkija / Turun yliopisto
Kuva Dimitri Lisitsyn
