Anu Venesoja (oikealla) väitteli ensihoidon potilasturvallisuudesta. Väitöstilaisuudessa kustoksena toimi Maaret Castrén (keskellä) ja vastaväittäjänä Lasse Raatiniemi (vasemmalla).
Väitöstutkimukseni osoittaa, että suomalaisesta ensihoidon potilasturvallisuuskulttuurista on paljon petrattavaa.
Potilasturvallisuuskulttuuri muodostuu yksilön ja ryhmien arvoista, asenteista, kyvystä tehdä havaintoja, osaamisesta, turvallisuutta edistäviin tavoitteisiin sitoutumisesta ja hyvästä johtamisesta. Vahva potilasturvallisuuskulttuuri näkyy keskinäisenä luottamuksena, yhteisesti jaettuina turvallisuuden arvoina ja painotuksena ennaltaehkäisevään työhön.
Käsitykset ja arviot erilaisia
Aloitin ensihoitaja yamk-opinnot vuonna 2015. Teimme opinnäytetyömme ensihoidon turvallisuuskulttuurista. Opinnäytetyöstämme rajattiin pois potilasturvallisuus. Tulokset olivat kiinnostavia, joskin ristiriitaisia, koska näytti siltä, että esihenkilötehtävissä toimivien käsitykset ja arviot eivät vastanneet ensihoidon käytännön työtä tekevien henkilöiden näkemyksiä.
Poikkeavia näkemyksiä
Minulla oli työssäni mahdollista tutustua ensihoidossa tehtyihin haittatapahtuma eli HaiPro-ilmoituksiin ja onnistumisista oppimisen eli PosiPro-ilmoituksiin. Erityisen kiinnostavaa oli, kun samasta tapahtumasta oli tehty kaksi erillistä haittatapahtumailmoitusta tai sekä haittatapahtuma- että onnistumisista oppimisen ilmoitus. Vaikka ilmoituksista saattoi tunnistaa, että ne koskivat samaa tapahtumaa, saattoi ilmoitukset tehneiden henkilöiden käsitykset ja näkemykset tapahtumien kulusta poiketa toisistaan. Tämä sai pohtimaan, mitä ilmiön taustalla voisi olla ja miltä ensihoidon turvallisuuskulttuuri näyttää potilasturvallisuuden näkökulmasta tarkasteltuna.
Miljardikulut
Terveydenhuollossa yleisesti on tärkeä tehdä oikeita asioita oikein, tehokkaasti ja turvallisesti. Eri toimijoiden panos ja sitoutuminen potilasturvallisuuden ja potilasturvallisuuskulttuurin kehittämiseen on taloudellisestikin merkittävää, sillä Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan laatupoikkeamista, virheistä ja erehdyksistä aiheutuu yli miljardin euron vuosittaiset kulut, josta valtio rahoittaa laskennallisina valtionosuuksina on noin neljäsosan. Vaikka ensihoidon osuutta ei tiedetäkään, voidaan kuitenkin olettaa, että laatupoikkeamat, virheet ja erehdykset aiheuttavat kustannuksia myös ensihoito-organisaatioille.
Tekemisiä ja tekemättä jättämisiä
Ensihoitajat joutuvat työskentelemään nopeasti muuttuvissa ympäristöissä ja olosuhteissa, jolloin potilaan ja ensihoitajan turvallisuus helposti vaarantuu. Ensihoidon potilasturvallisuutta on tutkittu jonkin verran esimerkiksi päätöksentekoon, toimenpiteisiin, ajoneuvoturvallisuuteen ja potilaan kuljettamatta jättämiseen liittyen. On esitetty, että yleisimmin ensihoidon haittatapahtumat olisivat yhteydessä ensihoitotiimin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin potilaan tutkimisessa ja hoidossa.
Ei uskallusta ilmoittaa
On osoitettu, että ensihoitohenkilöstö ei uskalla tehdä haittatapahtumailmoituksia rangaistuksen, irtisanomisen, ammatinharjoittamisoikeuksien menettämisen ja virallisen tutkinnan pelossa. Onkin mahdollista, että ensihoidon haittatapahtumiin johtaneilla syillä ja koetuilla esteillä tehdä haittatapahtumailmoituksia ensihoidossa on yhteys ensihoidossa vallitsevaan potilasturvallisuuskulttuuriin.
Organisaatioiden rooli korostuu
Maailman terveysjärjestön potilasturvallisuuden toimintasuunnitelma korostaa terveydenhuollon organisaatioiden ja järjestelmien roolia varmistaa turvallisuus kaikissa kliinisissä toimenpiteissä. Samalla toimintasuunnitelmassa kerrotaan myös inhimillisten tekijöiden ja potilaan roolin merkityksestä, kun suunnitellaan turvallisia, kriisejä kestäviä ja potilasturvallisia terveydenhuollon järjestelmiä.
Myös Sosiaali- ja terveysministeriön asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian toimeenpanosuunnitelmassa (2022–2026) on huomioitu edellä kuvatut osa-alueet. Suunnitelman pyrkii edistämään turvallisuutta vahvistavia toimia ja turvallisuuskulttuurin johtamista Suomessa. Strategiassa todetaan myös asian hankaluus: ”Potilasturvallisuuskulttuuri voi näyttäytyä hahmottomana ja vaikeasti johdettavana, ja siksi se saattaa jäädä vähemmälle huomiolle.”
Organisatorisella tasolla
Turvallisuuskulttuurista yleisesti, kuten myös potilasturvallisuuskulttuurista on tunnistettu organisatorinen, sosiaalinen ja psykologinen taso. Tasot ovat rinnastettavissa myös yleisesti organisaatiokulttuuriin vaikuttaviin tekijöihin.
Organisatorisella tasolla potilasturvallisuuskulttuuriin vaikuttavat esimerkiksi työskentelyolosuhteet, työntekijöiden osaamisen varmistaminen ja johtamisrakenteet.
Sosiaalisella tasolla
Sosiaalisella tasolla yhtenä potilasturvallisuuskulttuuriin vaikuttavana tekijänä voidaan nähdä tiimityö. Ensihoidossa tämä voi olla esimerkiksi sitä, miten ensihoitotiimit kommunikoivat keskenään, miten tiimissä noudatetaan ohjeita ja minkälaista esimerkkiä johtaja antaa. On todettu, että ylemmän tason turvallisuutta edistävillä ohjeilla ei ole merkitystä, jos lähiesihenkilö ei ole omassa toiminnassaan sitoutunut näihin ohjeisiin. Ensihoidossa tämä voisi tarkoittaa sitä, että kiireeseen vedoten ensihoidon kenttäjohtaja painostaa ensihoidon työparia tekemään nopeammin päätöksiä.
Psykologisella tasolla
Potilasturvallisuuden psykologisella tasolla tarkoitetaan jokaisen yksilön henkilökohtaisia arvoja ja asenteita, jotka vaikuttavat potilasturvallisuuteen. Ensihoidossa tämä saattaisi ilmetä vaikkapa ensihoitajan henkilökohtaisina asenteina potilaisiin, jotka tulevat erilaisista sosioekonomisista – tai kulttuuritaustoista. Asenteet voivat heijastua myös vaikkapa erisukupuolta olevaan työkaveriin tai asiakkaaseen.
Kaikki tasot käyttöön
Hyvän potilasturvallisuuskulttuurin saavuttamiseksi tarvitaan laadukasta toimintaa toiminta kaikilla kolmella tasolla. Kuvainnollisesti voidaan puhua joukkuepelistä, jossa eri rooleissa pelaavat henkilöt ovat sitoutuneet yhteisesti tavoittelemaan parasta mahdollista suoritusta.
Tutkimuksen näkökulmasta
Voidaan olettaa, että potilasturvallisuuskulttuurin organisatorisen tason tutkiminen on helpointa. Siinä voidaan tarkastella vaikkapa organisaatioiden ohjeita ja niiden vaikutuksia potilasturvallisuuteen. Sosiaalisen tason tutkiminen on jo haasteellisempaa, jolloin kysymykseen tulisi esimerkiksi potilaskertomusten analysointi laadullisin tai havainnoivin menetelmin. Psykologisen tason tutkiminen on vaikeinta ja jossain määrin epävarmaakin.
Opiskelijasta johtajaan
Suomessa ensihoidon potilasturvallisuutta ja potilasturvallisuuskulttuuria on tutkittu vasta vähän. Väitöskirjassani kuvasin, miten potilasturvallisuuskulttuuri ilmenee potilaan, ensihoitajaopiskelijan, ensihoitohenkilöstön ja ensihoidon johdon näkökulmista. Ensimmäisessä osatyössä haastateltiin ensihoidon hoitamia ja kuljettamia potilaita heidän kokemuksistaan turvallisuudesta ensihoidossa. Toisessa osatyössä kyseltiin ensihoitotyötä tekevien ammattilaisten turvallisuusasenteita. Kolmannessa osatyössä ensihoidon opiskelijat kirjoittivat työharjoittelussa kohtaamistaan potilasturvallisuustapahtumista. Viimeisessä osatyössä haastateltiin ensihoidon esihenkilöitä ja vastuulääkäreitä heidän näkemyksistään potilaiden osallistamisesta ensihoidon potilasturvallisuuden kehittämiseen.
Vuorovaikutus tärkeää
Ensihoidon esihenkilöiden ja vastuulääkäreiden näkemysten mukaan potilasturvallisuus on organisaation vastuulla. Opiskelijoiden havaintojen perusteella potilasturvallisuustapahtumien raportoinnissa oli puutteita.
Kun ensihoidon johto ja opiskelijat kuvailivat potilasturvallisuuskulttuuria, he korostivat niin henkilöstön kuin esihenkilöiden ja vastuulääkärienkin vuorovaikutustaitojen ja käyttäytymisen merkitystä. Myös potilaat nostivat esiin ensihoitohenkilöstön käyttäytymisen kuvaillessaan turvallisuuskokemuksiaan. Heidän kuvailuistaan näkyi myös tunteiden ja olettamusten vaikutus asiaan.
Asenne heikkoa
Ensihoitohenkilöstö arvioi heikoksi kaikki turvallisuuskulttuurin osa-alueet (turvallisuusilmapiiri, työtyytyväisyys, käsitykset johtamisesta, työskentelyolosuhteet, tiimityöilmapiiri ja stressin tunnistaminen). Potilaiden, ensihoitajaopiskeiljoiden, esihenkilöiden ja vastuulääkäreiden näkemyksissä korostui ensihoidon muuttuva toimintaympäristö.
Ensihoidossa, kuten muissakin terveydenhuollon toimintaympäristöissä hyvän potilasturvallisuuskulttuurin rakentaminen tulee nähdä joukkuepelinä, jonka muodostumisessa jokaisella toimijalla, myös potilaalla, on oma ja tärkeä roolinsa.
Teksti Anu Venesoja
Kuva Susanna Tella
Tämä juttu on muokattu versio kirjoittajan väitöstilaisuudessaan esittämästä Lectio praecursoria -puheesta.
