Sairaalaklovnitoiminta on saanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hyvinvointia ja terveyttä edistävien (HYTE)-toimintamallien arvioinnissa erinomaisen arvosanan – viisi tähteä.
Läheisessä yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa tehtävä sairaalaklovnitoiminta on arvion mukaan lapsilähtöistä ja vaikuttavaa. Lisäksi toiminta tukee lapsia ja perheitä kuormittavissa tilanteissa. Toiminta on arvioitu hyväksi ja laadukkaaksi sairaalahoidoksi.
Klovnit haastattelussa – joskus silloin
– Valmiita numeroita meillä ei ole, vaan teemme improvisaatiota, kuvassa oleva Ilmi Vipittäjä sanoi Systolen haastettelussa vuonna 2014.
– Tyhjä pää on tärkeä lähtökohta, tuntosarvien täytyy olla herkkinä ottamassa viboja vastaan, Vipittäjän kollega tohtori Hoppson komppasi.
Klovnit Vipittäjä ja Hoppson olivat haastattelun aikaan toiselta ammatiltaan näyttelijöitä.
– Klovnin työssä parasta on se, että pääsemme hyödyntämään ammattitaitoamme ja antamaan lapsille ja omaisille kokemuksia. Kohtaamiset ovat aina merkityksellisiä, Vipittäjä sanoi.
Vahvaa näyttöä
THL:n HYTE-toimintamallien arviointi on tiedolla johtamisen palvelu, joka edistää ihmisten ja elinympäristön hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta. HYTE-projektipäällikkö Marika Kylänen toteaa sairaalaklovnien olevan loistava esimerkki HYTE-toimintamallista, jonka vaikuttavuudesta on kertynyt vahvaa näyttöön perustuvaa tietoa Suomesta ja eri puolilta maailmaa.
Sairaalaklovnit ry:n toiminnanjohtaja Kari Jagt korostaa läheisen yhteistyön merkitystä sekä yliopistosairaaloiden johdon että hoitohenkilökunnan kanssa. Sen vuoksi vuonna 2001 käynnistynyt suomalainen sairaalaklovnitoiminta on voinut kehittyä nykymuotoonsa.
Iloa ja pilkettä
Sairaalaklovnit haluavat tuoda iloa ja pilkettä murheiden keskelle. Klovnien on osattava myös lukea tilanteita. On osattava aistia, jos hauskanpito ei innosta jotakuta, tällöin poistutaan vähin äänin takavasempaan.
Joskus pieni yleisö piilottaa kiinnostuksensa ja vastakaiku on tiukassa. Kerran tohtori Hoppson oli jo lähdössä pienten potilaiden luota pois huoneesta, kun hän alkoi pohtia ovessa olevaa numeroa:
– Olisikohan kahdeksikko?
– Se on ykkönen, kuului pienen tytön suusta, joka oli istunut vakavana ja hiljaa koko ajan. Lopulta hän kuitenkin uskaltautui puhumaan sairaalaklovnille.
Lähde: Sairaalaklovnit ry:n tiedote ja Systole 6/2014
Kuva: Sairaalaklovnit ry
