Tohtori Bartolo (Marco Filippo Romano) ja taloudenhoitaja Berta (Päivi Pylvänäinen) pyrkivät kaikin keinoin estämään tohtorin kasvattitytärtä Rosinaa (Gayane Babajanyan) lähtemästä kreivi Almavivan kelkkaan.
Ensihoitajapariskunta Jonna Pylkkänen ja Teemu Vihma yllättyi, kun pomo soitti vapaapäivänä. Asia oli poikkeuksellinen: ”Lähtisittekö Savonlinnan oopperajuhlille?”
Teemu on asunut 10 vuotta Savonlinnassa, mutta ei ollut koskaan käynyt oopperassa. Jonna oli joskus kauan aikaa sitten nähnyt yhden oopperan, joka oli tehnyt nihkeähkön vaikutuksen.
”Halusin silti lähteä mukaan”, hän sanoo.
Teemu konsultoi pukukoodista isäänsä, joka oli monesti yrittänyt häntä mukaan oopperaan. Kun pukua ei tarvittukaan, oli muodollisuuksien aave manattu pois.
”Oopperan lähestyessä huomasin jo odottavani sitä”, Teemu sanoo.
Ahdasta mielikuvaa köniin
Mielikuvaa vakavailmeisestä ja eliittileimaisesta oopperaviihteestä lyötiin kunnolla köniin heti, kun Kari Heiskasen ohjaama Sevillan parturi alkoi. Orkesteri näytti nousseen montusta lavalle ja pumppaavan musiikkiaan siinä. Ensikertalainen ajatteli, että tyypillisesti hillityille ja soittoon keskittyville orkesterin soittajille oli kirjoitettu hauskoja näytelmällisiä pikkurooleja.
Totuus oli toinen, sillä jo alkusoiton aikana soittajat näyttivät tunteneen niin paljon erilaista hätää ja tarvetta, että samalta istumalta oli vaikea edes huomata kaikkea. Paketti levisi huvittavasti ja soittajat keräsivät instrumenttinsa ja kävivät pois. Myöhemmin he esiintyivät oopperan muissa rooleissa. Oikea orkesteri jatkoi soittoa montussaan.
Ilmeet, eleet ja yksityiskohdat
”Isojen ryhmäkohtausten yksityiskohdat olivat mielenkiintoisia. Niissä jokaisella lavalla olevalla tuntui olevan oma tärkeä ja hauska roolinsa, vaikka monesti kohtauksen päätapahtuma oli toisella puolella lavaa”, Jonna sanoo.
Ensihoitaja ei voinut olla panematta merkille, kun kenttäsairaanhoitaja onnistui tehokkaan näköisessä yksinelvytyksessä, ja sai niin potilaan kuin omankin sydämensä suorastaan pamppailemaan.
Sevillan parturia, Figaroa esittävä Ville Rusanen ja kreivi Almavivaa esittävä Vassilis Kavayas tulivat kertaalleen niin lähelle yleisöä, että välillä rooliasua soviteltiin jo katsojallekin.
”Ooppera oli hyvin näytelty ja mielestäni solistien ilmeet ja eleet olivat hieno osa isoa kokonaisuutta. Ne oli hyvä nähdä läheltä”, Teemu sanoo.
”Iho nousi kananlihalle”
Heiskasen Sevillan parturin suosiota ei tarvitse ihmetellä.
”Tunnelma kasvoi ja kasvoi. Muutamissa Rosinan (Gayane Babajanyan) ja Figaron (Rusanen) sooloissa tuntui, että nyt mennään jo rajoilla – wau, mutta reserveistä löytyi vieläkin voimakkaampaa laulua. Kun ääni tuli koko kehon voimalla, ihoni nousi kananlihalle”, Teemu kertoo.
Jonnan mieleen painuivat huikeat kohtaukset, joissa oli useampia laulajia.
”Voimakkaasti yhdessä soivat äänet kuulostivat massiiviselta.”
Ensihoitajat yrittivät bongailla laulajien mikrofoneja mutta tuloksetta. Ääni vaikutti tulevan laulajan kohdalta, eikä sivuilla olevista kovaäänisistä. Silti laulajat lauloivat 45-jäsenisen orkesterin säestämänä 2200-päiselle yleisölle
”Tämä ei jää viimeiseksi oopperaksi”
Savonlinnan oopperajuhlien Sevillan parturi vakuutti ensihoitajat. Teemu oli asiasta varma jo väliajalla: ”Voin jo nyt sanoa, että tämä ei jää viimeiseksi oopperaksi. Onneksi tuli lähdettyä.”
Väliajalla oltiin jo odottavalla kannalla – voiko esitys vielä kasvaa väliajan jälkeen?
Jonna ja Teemu kuvasivat kokemuksiaan hyvällä tavalla hämmentäviksi. Mahtavaa antia olivat myös kohtaukset, jotka kasvoivat laulajasta tai kahdesta ryminällä isoksi massakohtaukseksi.
”Myös se, kun iso hässäkkä rauhoittui, oli tehty toimivasti ja loi vastapainon räiskyvälle toiminnalle”, Teemu sanoo.
Kevyt, voimakas ja hauska
Sevillan parturi -oopperassa rysähti kolme kertaa isommin. Kaksi niistä jääköön paljastamatta, mutta kolmas tapahtui silloin, kun ensihoitajien ennakkoluulot murenivat. Ooppera voi olla samalla kevyt, voimakas ja hauska. Se on taitavien huippuammattilaisten tekemistä, josta jokainen katsoja voi löytää isosta kokonaisuudesta oman suosikkiulottuvuutensa.
”Voin suositella tätä kokemusta kaikille”, Teemu sanoo.
Teksti Marko Partanen
Kuvat Jussi Silvennoinen ja Marko Partanen
