Fanny Talonpoika ja Valtteri Myllymäki tutkivat opinnäytetyössään ensihoitajaopiskelijoiden hyvinvointia harjoittelujaksojen aikana.
Laaja kirjo erilaisia käytännön harjoittelujaksoja opintojen aikana yhdistää kaikkia hoitoalan opiskelijoita. Harjoittelut luovat pohjan hoitajan osaamiselle jo ennen työelämään siirtymistä ja kerryttävät paitsi osaamista, mutta myös paljon kokemuksia, joista kaikki eivät ole pelkästään positiivisia.
Ensihoitajaopiskelijoiden kokemukset harjoitteluista vaihtelevat, mutta ainakin yksi asia nousee merkittävästi esille: harjoittelujen kuormittavuus. LAB-ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijoiden, Fanny Talonpojan ja Valtteri Myllymäen, opinnäytetyössä tutkittiin kyselytutkimuksella ensihoitajaopiskelijoiden hyvinvointia harjoittelujaksojen aikana. Ensihoidon AMK-opintoihin kuuluu LABissa yhdeksän harjoittelujaksoa, joista kaksi sijoittuu erityisesti ensihoitoon. Kyselyyn osallistui 70 opiskelijaa (vastausprosentti 28), joilla oli suoritettuna jo vähintään kolme harjoittelua opintojen aikana.
artikkeli jatkuu
Harjoitteluohjaajan rooli on merkityksellinen
Opiskelijoista 82 prosenttia koki harjoittelujaksot kokonaisvaltaisesti kuormittaviksi ja stressaaviksi. Hyvinvointi jaettiin tutkimuksessa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ja opiskelijat olivat selvästi eniten kuormittuneita psyykkisesti, tai ainakin psyykkisen hyvinvoinnin haasteet tunnistettiin parhaiten. Suurin vaikutus harjoitteluaikaiseen psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin koettiin olevan harjoitteluohjaajalla, jonka rooli opiskelijan oppimisen tukena on erittäin tärkeä. Harjoitteluohjaajan toiminnassa arvostettiin erityisesti aktiivista ohjaamista, läsnäoloa ja ymmärtäväistä asennetta. Aito halu ja kiinnostus opiskelijaohjaukseen koettiin myös merkityksellisenä. Ensihoitajaopiskelijat jakoivat paljon hyviä kokemuksia mieleen jääneistä ohjaajista, jotka olivat tukeneet ja auttaneet heitä läpi harjoittelujen.
Opiskelijan kutsuminen pelkäksi opiskelijaksi tuntuu aiheuttavan pahaa mieltä.
Vastapainona löytyi valitettavasti vielä enemmän vastauksia ja kokemuksia huonosta ohjauksesta. Ensihoitajaopiskelijat raportoivat erityisesti kehnon ohjaussuhteen tuomasta stressistä ja kuinka tämä saattaa pilata koko harjoittelun. Huonon ohjaajan piirteitä ei suoraan kuvailtu, mutta esimerkiksi se, ettei opiskelijaa kutsuttu nimeltä koko harjoittelun aikana, lisäsi psyykkistä kuormitusta. Opiskelijan kutsuminen pelkäksi opiskelijaksi tuntuu olevan ainakin sosiaalisen median perusteella ongelma, joka aiheuttaa pahaa mieltä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoissa ympäri maailmaa ja kaikkien ensihoitajien tulisikin muistaa ohjatessaan opiskelijaa tai uutta kesätyöntekijää, että tärkeä yhteenkuuluvuutta ja arvostusta heijastava ele on esittäytyminen ja nimellä kutsuminen.
Myös harjoittelun muut sosiaaliset suhteet koettiin kuormittavuutta lisääväksi tekijäksi. Ensihoitajaopiskelijoiden täytyy luoda harjoittelujen aikana useita sosiaalisia suhteita eri työpaikoilla vain muutaman viikon ajaksi ja mikäli työyhteisöön ei ole helppo solahtaa tai opiskelija ei tunne itseään tervetulleeksi, herää pelko sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta esimerkiksi harjoittelun arviointiin. Toki on huomioitava myös opiskelijoiden oma rooli työyhteisöön sopeutumisessa ja opiskelijan roolin omaksumisessa.
Harjoitteluohjaajan ja uusien ihmisten lisäksi harjoitteluiden kuormittavuutta lisäävät myös pitkät matkat harjoittelupaikkaan, rutiinien muutos sekä harjoitteluiden tuoma ajallinen kuormitus. Harjoittelupaikka löytyy harvoin omasta opiskelukaupungista ja toisinaan välimatkat esimerkiksi opiskelukavereihin voivat olla todella pitkiä. Harjoittelun ajaksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen tuo mukanaan myös epämiellyttäviä rutiinin muutoksia ja saattaa aiheuttaa kohtuuttomasti taloudellista stressiä esimerkiksi toisen vuokran maksun osalta.
Häirinnän ja väkivallan kokemukset käsittelyyn
Erityisen huolestuttava kyselyn tulos oli häirinnän ja väkivallan kokeminen harjoitteluiden aikana. Häirintä ja väkivalta vaikuttavat myös suurelta osalta harjoitteluiden kuormittavuuteen. Kyselyn perusteella jopa noin 66 prosenttia vastanneista ensihoitajaopiskelijoista on kokenut harjoittelujaksojen aikana psyykkistä häirintää ja jopa noin 26 prosenttia on kokenut, että heidän koskemattomuuttansa on rikottu. Pääasiassa väkivallan ja seksuaalisen häirinnän teot olivat potilaiden tekemiä. Opiskelijoiden mukaan tapauksia ei olla käsitelty riittävästi tai opiskelija ei ollut itse kokenut tarvetta käsittelyyn, mikä saattaa heijastaa hoitoalan opittua toimintamallia, jossa häirintä ja väkivalta nähdään “pakollisena pahana” ja osana työnkuvaa.
Miksi väkivaltatilanteisiin on ajauduttu ja miksi niitä ei opiskelijoiden kanssa käydä asianmukaisesti läpi.
On huolestuttavaa, miten moni ensihoitajaopiskelija kokee jo ennen työelämään siirtymistä kohtaamansa psyykkisen häirinnän osana työnkuvaa ja kuinka suuri osa on kokenut jonkin tasoista häirintää tai väkivaltaa jo opintojen aikana. Väkivaltaa koitettiin osassa vastauksista myös selvästi selittää ja ymmärtää sen johtuvan esimerkiksi potilaan sairaudesta. Onkin hienoa huomata, että opiskelijat osaavat tarvittaessa erottaa potilaan mahdollisesta sairaudesta johtuvan käytöksen, mutta tärkeämpää olisi pohtia, miksi väkivaltatilanteisiin on ajauduttu ja miksi niitä ei opiskelijoiden kanssa käydä asianmukaisesti läpi. Ovatko esimerkiksi mahdollisesti väkivaltaisten tilanteiden resurssit olleet riittävät väkivallan ehkäisemiseksi tai onko henkilökuntaa koulutettu tarpeeksi väkivaltatilanteissa toimimiseksi? Lisäksi ensihoidossa pitkään työskennelleen olisi tärkeä muistaa, että vaikka päihtyneen potilaan pahansisuisuus tai uhkailu olisi itselle arkipäivää, saattaa opiskelija olla uhkaavassa tilanteessa ensimmäistä kertaa ja muistaa ahdistavan kokemuksen pitkään.
Harjoittelun tulisi aina lisätä opiskelumotivaatiota
Onneksi harjoittelujaksot eivät kuitenkaan vain lisää opiskelijan opintojen aikaista kuormitusta, vaan 49 prosenttia vastaajista koki harjoittelujen parantaneen opiskelumotivaatiota. Lisäksi harjoittelujaksot ovat kohentaneet itsevarmuutta omasta osaamisesta ja mahdollistaneet omien taitojen kehittämisen. Osalle harjoittelu on voinut tuoda myös selkeyttä siihen, missä haluaa valmistuttuaan työskennellä ja millaisiin tehtäviin omia taitoja voi erityisesti hyödyntää. Harjoittelut koettiin myös opiskelutovereita yhdistävänä kokemuksena ja kyselyn avoimien vastausten perusteella harjoitteluissa luotiin myös uusia merkityksellisiä ihmissuhteita.
Kirjoittajat:
Valtteri Myllymäki, ensihoitaja (AMK)
Fanny Talonpoika, ensihoitajaopiskelija LAB-ammattikorkeakoulu
Outi Koivulahti, lehtori LAB-ammattikorkeakoulu, ensihoitaja (AMK), TtM, väitöskirjatutkija (UTU).
Kuva:
Marko Partanen
Katso opinnäytetyö tästä.
