Ensihoitajan työ on nykyisin yhä vähemmän akuutteja tilanteita ja yhä enemmän hoidontarpeen arviointia.
Malli maailmalta, näkökulma ensihoitajalta. Tällaisilla periaatteilla Saimaan ammattikorkeakoulun ensihoidon opettaja Juha Jormakka kollegoineen lähti kirjoittamaan suomalaisittain kokonaan uudenlaista ensihoidon oppikirjaa, Oireista työdiagnoosiin – ensihoitopotilaan tutkiminen ja arviointi.
”Uusia ajatuksia maailmalta tuotuna: pyörää ei ole keksitty uudestaan, vaan kaikella on perusteensa. Olemme tutkineet, miten muualla on opetettu ja tehty näitä asioita. Sitten yritämme tehdä saman mahdollisimman hyvin meillä”, Jormakka kiteyttää oppikirjan tarkoituksen.
Lokakuussa ilmestynyt kirja on ensimmäinen laatuaan suomalaisessa hoitoalan koulutuksessa. Se keskittyy vahvistamaan oireiden tunnistamista systemaattisen potilaan tutkimismallin avulla.
”Totesimme, että tarvitsemme opastusta, miten päästään tulokseen, mikä ihmistä oikeasti vaivaa. Suomessa ei juuri ole kunnon kirjallisuutta, mistä sen voisi itse opiskella”, Jormakka kertoo.
Kirjan suunnitteleminen alkoi pari vuotta sitten, kun ensihoidon opetussuunnitelmaa uudistettiin. Silloin Jormakka kartoitti suomalaisilta ensihoitopäälliköiltä, mitä tulevaisuuden ensihoito tulee olemaan, ja millaisiin työtehtäviin ensihoitajat valmistuvat.
”Vastaus oli, että hoidontarpeen arviointia pitäisi osata enemmän.”
Ensihoitajan työ on nykyisin yhä vähemmän akuutteja tilanteita ja yhä enemmän juuri hoidontarpeen arviointia. Koulutus on kuitenkin edelleen keskittynyt akuuttitilanteisiin.
”Keikkaprofiili on mennyt siihen, että käydään katsomassa vanhuksia kotona. Huonovointisuuden ja kotona pärjäämisen arviointiin meillä ei kuitenkaan ole koulutusta.”
Näitä taitoja tarvitaan varsinkin, kun sosiaali- ja terveyspuoli on siirtymässä entistä vahvemmin kotihoitoon sote-uudistuksen myötä.
Runkoja ja listoja helpottamaan oppimista
Tulevaa kirjaa varten Jormakka kollegoineen tutustui oppimateriaaliin ja selvitti koulutuskäytäntöjä muun muassa Isosta-Britanniasta, Pohjois-Amerikasta, Kanadasta, Saksasta sekä Venäjältä.
Kirjassa käydään läpi monia sellaisia hoitotyöhön liittyviä asioita, joita ei ole aikaisemmin kirjoitettu auki. Esimerkiksi potilaan systemaattiseen, järjestelmälliseen haastattelemiseen ei ole aikaisemmin ollut runkoa, mutta kirjassa sellainen esitellään. Kirja on muutenkin suunniteltu niin, että opiskelu olisi mahdollisimman helppoa.
”Ensihoidon työntekijät tykkäävät, että on runkoja ja listoja, joita voi käyttää. Ne ovat hyviä opiskelussa, mutta myös oikeassa tilanteessa on helpompi toimia, kun siihen on selkeä tapa.”
Oppikirjaan on myös kirjoitettu auki se, mihin potilaan oireet viittaavat. Se ei siis keskity pelkästään oireiden tunnistamiseen.
”Mietimme systemaattisesti, miten pääsemme huolellisesti tutkien työdiagnoosiin.”
Oppikirja soveltuu ensihoitajakoulutuksen lisäksi pelastajien ja hoitajien koulutukseen.
Teksti: Kaisu Puranen
Kuva: Kimmo Kaisto
