”Puhelimessa tehtävä hoidon tarpeen arviointi kiireettömille ensihoidon potilaille voi parantaa ensihoidon suoriutumista perustehtävästään”, aiheesta viime vuonna (2022) väitellyt Petri Roivainen sanoo.
Hän puhuu asian puolesta ja on imaissut kelkkaansa väkeä ympäri maan.
Oulun yliopistossa terveystieteen tohtoriksi väitellyt Petri Roivainen osoitti, että kiireettömien ensihoitotehtävien hoidon tarpeen arviointi onnistuu puhelimessa. Eikä pelkästään onnistu, vaan niin toimien saatiin esiin isoja hyötyjä; ensihoidon kuormitus väheni, kustannuksia säästyi ja potilaat olivat tyytyväisempiä.
Roivaisen kartoitti ensimmäisessä osatyössään, mitä kiireettömät ensihoitotehtävät ovat, mihin potilaita voidaan ohjata ja minkälaista apua tehtävissä kohdatut ihmiset tarvitsevat. Kun tutkittu tieto valmistui, mielenkiinto suomalaisissa ensihoitopalveluissa heräsi. Eri paikkoihin ryhdyttiin perustamaan palveluja, joissa kiireettömien potilaiden hoidon tarvetta arvioitiin puhelimessa (PHTA).
”Asiasta tulee tehdä tutkimus.”
Juuret ensihoitokentällä
Väitöstutkimuksen juuret ulottuvat vuoden 2017 syksyyn tai oikeastaan jopa parin kymmenen vuoden taakse, jolloin Roivaisen ja Marko Hoikan ystävyys alkoi. Roivainen työskenteli lääkärihelikopteri Sepessä ja FinnHEMS 50:ssa ja Hoikka alueen ambulanssissa, molemmat ensihoitajina. Kohdatessaan heillä oli tapana parantaa ensihoidon maailmaa.
Roivainen alkoi opettaa Oulun amk:ssa ja opiskella opettajaksi, ja Hoikka aloitti lääkäriopinnot. Maaliman parantamissessiot säilyivät silti.
”Vuosia myöhemmin Marko kysyi, että otetaanko selvää, voitaisiinko hoidon tarpeen arviointia tehdä puhelimessa?”
Kysymys sai Roivaisen innostumaan asiasta, jolloin Hoikka totesi, että asiasta tulee heti tehdä myös tutkimus.
”Se oli hyvä päätös, sillä ellemme olisi tehneet tutkimusta, olisimme vain pilotoineet PHTA:ta kahden kuukauden ajan ja homma olisi toden näköisesti jäänyt siihen”, Roivainen sanoo.
Kainuun pilotti käynnistyi saman tien.
Tutkimus käyntiin Kainuussa
Roivainen esitti asian Oulun yliopistossa, jossa professorit Maria Kääriäinen ja Tero Ala-Kokko innostuivat aiheesta. Hoikka sai sovittua Kainuuseen kahden kuukauden mittaisen pilotin. Tutkimussuunnitelma eteni vauhdilla, se valmistui vuoden 2018 alussa ja Kainuun pilotti käynnistyi saman tien maaliskuun alussa. Kainuun keskussairaala, nykyään Kainuun uusi sairaala oli pilottikohteena ideaali, sillä ensihoitokeskus ja päivystys sijaitsevat siellä eri kerroksissa päällekkäin olevissa tiloissa. Kokeneet sairaanhoitajat vastasivat 116 117 -puheluihin päivystyksen yhteydessä.
Koulutusta sairaanhoitajille
116 117 -palvelussa työskenteleville sairaanhoitajille pidettiin päivänmittainen koulutus, jossa käytiin läpi ensihoitojärjestelmä, päivystyksen triage-ohjeet, hätäkeskuksen D-kiireellisyysarvion perusteet sekä katsaus maailmalla järjestetyistä PHTA -toiminnasta.
Testiä kahden viikon ajan
Aluksi toimintaa testattiin kahden viikon ajan. Kenttäjohtaja seurasi hätäkeskuksen PHTA:lle välittämiä D-tehtäviä koko pilotin ajan. PHTA:n tuli reagoida tehtävään tunnissa, jonka jälkeen ensihoidolle jäi vielä tunti aikaa tavoittaa potilas. Mikäli PHTA ei reagoinut tunnissa, kenttäjohtaja hälytti paikalle ambulanssin. Oli laskettu, että Kainuun jokaiseen kolkkaan ehditään tunnissa. Siten kiireetön potilas tavoitettaisiin aina kahdessa tunnissa, kuten pitääkin. Keskimääräinen takaisinsoiton viive oli vain 6,5 minuuttia.
Merkittävää dataa
Pilottiin liittyneiden 700 potilaan tiedot analysoitiin. 19%:lle potilaista riitti puhelimessa annettu neuvonta ja ohjaus, ja 17% potilaista ohjattiin muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Loput 64% ohjattiin ensihoidon asiakkaiksi, joista 44% sai lopulta X-koodin.
”Laadukkaan PHTA:n ja ensihoidon jälkeen kiireettömistä potilaista enää 37% tarvitsi kuljetusta jatkohoitoon. Näyttääkin siltä, että toiminnalla voidaan vähentää paitsi ensihoidon tehtäviä mutta myös päivystyksen ruuhkaa”, Roivainen sanoo.
”Se oli ihan jäätävä urakka.”
Potilaat tyytyväisiä
Toisessa osatyössään Roivainen tutki PHTA- toimintaan liittyvää potilastyytyväisyyttä.
”Se oli ihan jäätävä urakka. Kontaktoin 400 potilaista, joista haastattelin puhelimitse 127. Laajan kysymyskaavakkeen läpikäymiseen meni joka potilaan kohdalla aikaa jopa puoli tuntia. Tein niitä noin 15 puhelun viikkotahdilla, muun tutkimustyön ohella.”
Tyytyväisyyttä arvioitiin neljällä eri osa-alueella: hoitoketjun toimivuudessa, PHTA:n sujuvuudessa, hätäkeskuksen toiminnassa ja puhelimessa tehtävän hoidon tarpeen arvioinnissa. Kokonaisuutena tyytyväisyys oli korkeaa vaihdellen 71-85% välillä.
Tyytyväisimpiä olivat ne potilaat, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa ensihoitoa, mutta päätyivät kuitenkin soittamaan, koska eivät keksineet tarpeeseensa muutakaan palvelua. Tyytymättömimpiä olivat kipupotilaat, mikä on ymmärrettävää, sillä heidän vaivaansa on vaikea löytää apua puhelimitse.
Terveysalan 100 vaikuttajan listalle.
Mitä maksaa?
Roivaisen väitöksen kolmannessa osatyössä tutkittiin PHTA:han liittyviä kustannuksia. Se piti alun perin tehdä kirjallisuuskatsauksena, mutta aiheesta ei löytynyt selkeää yhteen vedettävää tietoa maailmaltakaan.
Kainuussa kiireettömän tehtävän laskettiin maksavan 172,80 €, ja sen suorittamiseen kului keskimäärin yli puolitoista tuntia aikaa. PHTA hoiti saman tehtävän 12 minuutissa mutta kustannukset olivat seitsemän euron luokkaa.
”Halusimme keskustella, miten kustannuksia voitaisiin miettiä uudelleen, joten julkaisimme tutkimuksen suomalaisessa lehdessä. Julkisuutta ja vastauksia tuli, ja jotkut sairaanhoitopiirit ottivat menetelmän käyttöönsä.” Asia huomattiin myös, kun Mediuutiset julkaisi vuotuisen Terveysalan 100 vaikuttajaa -listansa. Roivainen nimettiin viime vuonna listalle ”Vuoden väitökset” -kategoriassa.
Stoppi kustannusten nousulle
Kainuun pilotissa teoreettisten tehtäväkohtaisten säästöjen laskettiin olevan vuodessa noin 300 000€, mikä perustuu huomattavasti pienempiin palkkakustannuksiin ja PHTA:n nopeuteen.
”PHTA:n huomattiin vähentävän ensihoidon menoja ja saattavan pysäyttää jatkuvan ensihoidon kustannusten nousun, mikä johtuu osin terveydenhuollon rakenneuudistuksista ja esimerkiksi ikääntyvän väestön tuomasta tehtävien lisääntymisestä”, Roivainen sanoo.
Englannissa puolestaan on havaittu, että säästöt voidaan maksimoida, kun PHTA rakennetaan valmiin järjestelmän yhteyteen, meillä tällaisia järjestelmiä voisivat olla esimerkiksi 116 177-palvelu ja hätäkeskus. Roivaisen tutkimus olikin lajissaan ensimmäinen, joka käsitteli ensihoidon ja hätäkeskuksen integraatiota.
Epäselviä rahavirtoja
Ongelmana on kuitenkin kustannusten lokeroituminen, minkä takia potilaan palvelemiseen käytettyä rahamäärää on hankala selvittää. Esimerkiksi kun kuljetukset vähenevät 30%, se näkyy merkittävänä kolona myös sisään tulevassa rahassa. Silti uudesta toiminnasta syntyy lisäkuluja ja kuitattavaksi jäävät samat henkilöstö- ja kalustokulut. ”Ensihoitolokeron” tekemät säästöt voivat näkyä vaikkapa päivystyksessä, jonka läpi ei mene enää niin paljon potilaita, mutta lisääntyvät taas kolmannessa lokerossa, joka on PTHA:ssa määritelty tarkoituksenmukaisemmaksi hoitopaikaksi. Todellisia hoidon kustannuksia ja rahavirtoja on tämän takia hankala seurata. Tutkimusta tällä saralla on ehdottomasti jatkettava.
PHTA-toiminta hillitsee yksiköiden lisäämisen tarvetta.
Yhtä paljon ambulansseja
Roivainen ei usko, että saavutetuilla säästöillä voidaan vähentää juurikaan päivystävien ambulanssien määrää.
”Nykyisellä kehityksellä Oulussa tarvittaisiin joidenkin laskelmien mukaan jopa 4-8 ambulanssia lisää, PHTA saattaisi pystyä vähentämään tehtävämäärää siten, että tulevaisuudessa lisäyksen tarve ei olisi niin suuri.”
PHTA-toiminnan laskennalliset säästöt konkretisoituvatkin sitten, kun yksiköiden lisäämisen tarvetta voidaan hillitä. Roivainen pohtiikin, olisiko esimerkiksi alueellisista Dave-yksiköistä hyötyä.
”Se voisi käväistä potilaan luona saman päivän aikana, kun PHTA huomaa, että kiireellisempää tarvetta ei ole.”
Mitä tulevaisuudessa?
Roivainen asettaa viiden vuoden päähän terveydenhuollon toivelistalleen sen, että ensihoito, päivystys ja PHTA tekisivät kiireettömien potilaiden kanssa yhteistyötä. ”Ketään ei palvele se, että potilas kulkee kaikki luukut läpi saamatta silti apua. Jokaisella luukulla pitäisi pystyä vastaamaan potilaan ongelmaan tai ohjaamaan hänet oikean avun piiriin.”
Teksti Marko Partanen
Kuvat Mika Vallineva ja Dimitri Lisitsyn
Tutustu Petri Roivaisen PHTA -väitöskirjaan tästä!
