Väkivalta ensihoidossa -hanke: harva kokee, mutta riski on suuri

Tämä artikkeli perustuu vuosina 2024–2026 toteutettuun laajaan, Työsuojelurahaston rahoittamaan Väkivalta ensihoidossa -tutkimushankkeeseen, jonka toteuttivat Turun ammattikorkeakoulu, Varha:n pelastuksen ja ensihoidon tulosalue ja Turun yliopisto. Hankkeen loppuraportti on nyt valmis.

Hankkeessa hyödynnettiin muun muassa kolmen hyvinvointialueen rekisteriaineistoa (n = 40 263 ensihoitotehtävää) sekä useita toisiaan täydentäviä menetelmiä:
– Tekstinlouhinta ja koneoppiminen: potilaskertomusten vapaatekstien louhinta ja analyysit klusteroinnilla, joilla tunnistettiin eri väkivaltatilanteiden tyypit ja niihin liittyvät riskiprofiilit.
– Tilastollinen mallinnus: logistinen regressio väkivaltaa ennustavista tekijöistä.
– Moniammatilliset työpajat: ensihoidon, poliisin, hätäkeskuksen, pelastuksen, työsuojelun, psykologien ja potilasasiantuntijoiden näkemykset (esim. Kriittisten tilanteiden menetelmä (CIT): 77 ensihoitoon liittyvää uhkatilannekertomusta).
– Kaksikierroksinen Delfoi-paneeli: 29 asiantuntijan yksimielisyys 19 keskeisestä väittämästä.

Hankkeen tulokset perustuvat viiteen tieteelliseen tutkimusartikkeliin, joista osa on jo julkaistu ja osa vertaisarviointiprosessissa. Tämä tekee kokonaisuudesta tällä hetkellä yhden laajimmista Suomessa toteutetuista ensihoidon väkivaltatutkimushankkeista.

Väkivaltaa esiintyi 0,7 %:ssa ensihoitotehtävistä, mutta todellinen määrä lienee suurempi aliraportoinnin vuoksi. Vaikka prosenttiosuus näyttää pieneltä, seuraukset ensihoitohenkilöstölle ja potilaille ovat merkittäviä. Ensihoitotehtävä kaupunkialueella viikonloppuyönä siten, että potilaana oli humalainen mies, lisäsi väkivallan todennäköisyyttä. Riskiprofiileissa korostuivat myös mielenterveysongelmat ja esimerkiksi päihteisiin liittyvät aggressiot. Huomionarvoista on, että myös korkeat NEWS2-pisteet olivat yhteydessä väkivaltaan. Eniten väkivaltaa tapahtui potilaan kotona, mutta myös ambulanssissa ja hoitolaitoksissa. Ensihoitotehtävän kiireellisyysluokka ei ennustanut väkivaltaa. Tämä tutkimushanke osoittaa, että väkivaltaa voidaan ennakoida – mutta sen ehkäisy edellyttää vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, selkeitä riskinarviointimalleja, toimivaa viranomaisyhteistyötä ja johdon tukea.

Väkivallan prosessi: ennen – aikana – jälkeen

Väkivallan prosessikuvauksessa määritettiin ensihoitohenkilöstön kohtaaman väkivallan ominaispiirteet eri vaiheissa.

Ennen väkivaltaa. Riskitekijöitä olivat mm. potilaan kiihtyneisyys, psykoottisuus, päihtymys, sosiaaliset ongelmat kipu, odotusaika, väärinymmärrykset sekä ensihoitajan kokemattomuus, väsymys tai provosoiva käytös. Suojaavia tekijöitä olivat ensihoitajan tilannetietoisuus, hyvä kommunikaatio ja ennakoivat toimintasuunnitelmat.

Väkivallan aikana. Väkivalta saattoi laueta nopeasti. Ensihoitajien reaktiot ja toiminta väkivallan aikana ovat aina yksilöllisiä. Toiset lamaantuivat tai panikoivat, toiset pysyvät toimintakykyisenä.  Rauhallisuus, provosoinnin välttäminen, de-eskalaatio, ja selkeä poistumis- ja turvasuunnitelma olivat keskeisiä.

Väkivallan jälkeen. Keskeistä oli raportointi, purku- ja kriisikeskustelut, työterveyshuollon tuki sekä potilaan hoidon jatkumisen turvaaminen. Organisaatiolla on oltava toimintamalli, jolla kerätä ja analysoida tietoa tapahtuneesta, sekä oppia siitä. Työnantajan rooli nähtiin väkivaltatapahtumien ehkäisijänä, mutta myös työntekijää tukevana. Seuraukset väkivallasta voivat olla ensihoitajalla vakavia, aina raskaasta psyykkisestä kuormasta hoitoa vaativiin fyysisiin vammoihin. Tällä on aina vaikutus ensihoitajien työhyvinvointiin ja terveyteen.

Oma pesä puhtaaksi – kaikki väkivalta ei johdu potilaasta

Tutkimushanke nosti esiin vaikean, mutta välttämättömän havainnon: osa ensihoidon väkivaltatilanteista eskaloituu ensihoitajan oman toiminnan ja epäonnistuneen vuorovaikutuksen seurauksena. Tulokset osoittavat, että sama joukko ensihoitajia päätyy toistuvasti uhkaaviin tilanteisiin – eli kyse ei ole sattumasta. Vähättelevä, provosoiva tai moralisoiva kommunikaatio tai provosoituminen voi laukaista konfliktin erityisesti päihtyneillä ja mielenterveyspotilailla. Alan on uskallettava katsoa peiliin: Jos haluamme, että potilaat kohtelevat ensihoitajia hyvin, meidän on varmistettava, että oma toiminta kestää päivänvalon. Siksi yksi suositusten keskeisistä kohdista on työparin provosoivaan käytökseen puuttuminen, tunnetaitojen vahvistaminen ja avoin turvallisuuskulttuuri.

Kriittisten tilanteiden tekniikka / neljä toistuvaa riskiteemaa:

1. ohitetut vaaranmerkit
2. tiedonkulun puutteet
3. tietoinen tai pakotettu riskinotto (”menkää katsomaan”)
4. uhkahenkilön ominaisuudet

Suositukset – johto mahdollistaa, työntekijä toteuttaa

1. Ensihoitajien kompetenssin lisääminen (tiedot, taidot ja asenteet)
   • vuorovaikutus- ja tunnetaitojen lisääminen
   • toimintaohjeet työparin provosoivaan käytökseen puuttumiselle
   • mielenterveysosaamisen lisääminen
   • kulttuurisen kompetenssin lisääminen
   • uhka- ja väkivaltatilanteiden säännöllinen psyykkinen ja fyysinen harjoittelu
   • riskien tunnistamisosaamisen vahvistaminen
   • koulutusten yhdenmukaisuus ja riittävä määrä koulutusorganisaatioista työelämään
   • työnohjaus osaamisen ja jaksamisen tukijana (min. 6 kertaa/12 kk)

2. Selkeät toimintamallit ja ohjeistukset
   • valtakunnallisen ensihoidon strategian määrittäminen ja linjaaminen, mitä ensihoitajalta odotetaan epäselvissä uhkatilanteissa
   • UVT-kouluttajaverkoston luoma valtakunnallinen, kaikilta osin yhtenäinen, operatiivinen toimintamalli ensihoidon uhka- ja väkivaltatilanteisiin (alueelliset ratkaisut mahdollisia mallin ”päälle”)
   • riskinarviointikäytänteet ja ohje tietyn riskitason hyväksymisestä, vaikka riskin hyväksyminen ei tarkoita väkivallan hyväksymistä
   • yhteistyön kehittäminen ensihoitoyksikön, ensihoidon kenttäjohdon, poliisin (kenttäjohto + partio) ja hätäkeskuksen välillä
   • poliisin kanssa yhteiset, alueelliset kriteerit poliisin osallistumisesta riskitehtäville resurssit huomioiden
   • henkilökohtaisten suojavarusteiden (esim. suojaliivit) saatavuus ja käyttö
   • teknologisten ratkaisujen, kuten tietojärjestelmien automaattisten uhka-arvioiden käyttöönotto

3. Raportointi ja seuranta
   • raportoinnin tärkeyden korostaminen ja avoimen raportointikulttuurin edistäminen
   • uhkatilanneraportoinnin edistäminen ja mahdollinen integrointi potilaskertomuksiin
   • positiivisten raporttien hyödyntäminen oppimisen ja kehittämisen tukena

4. Organisaation tuki ja jälkikäsittely
   • organisaation uhka- ja väkivaltatilanteiden systemaattinen monitorointi ja työturvallisuuden kehittäminen
   • kriisi- ja purkukeskustelut, sekä työterveyshuollon ja ammatillisen tuen palvelut jokaisen väkivaltatilanteen jälkeen
   • vertaistuen mahdollistaminen siten, että se tukee toipumista, eikä lisää kuormitusta (yksityisyys, luottamuksellisuus, turvallinen ilmapiiri)

Suositusten tarkoituksena on lisätä ensihoitotyön turvallisuutta. Ensihoidossa 100 % turvallisuutta ei voida taata, mutta riskien tunnistaminen, yhteiset toimintamallit, ammatilliset vuorovaikutus- ja tunnetaidot ja viranomaisyhteistyö voivat vähentää väkivallan riskiä merkittävästi. Huomionarvoista on, että väkivallan riski ei tarkoita väkivallan hyväksymistä, mutta tosiasia on, että ensihoitotyö sisältää väkivaltariskin lisäksi riskejä liikenteestä liukastumisiin. Näin ollen etukäteen on mahdotonta sanoa, että ”tämä ensihoitotehtävä on turvallinen”. Mikäli sitä vaaditaan, tulee ambulanssien jäädä talliin.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin tästä!

Teksti:
Jani Paulin, FT, ensihoidon yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, 040 355 0501, [email protected]
Joonas Hänninen, ensihoitaja (YAMK), suunnittelija, Varha pelastus- ja ensihoitopalvelut, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, 044 907 5310, [email protected]
Vesa Jyrkkänen, palvelupäällikkö, Varha ensihoitopalvelut, 040 188 2351,
vesa.jyrkkane[email protected]
Heikki Riihimäki, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, TYKS Akuutti, 050 345 5284, heikki.riihimaki@varha.fi
Laura-Maria Peltonen, dosentti, erikoistutkija sr, Turun yliopisto, 050 477 1679, [email protected]

Kuvat: Kristian Eloluoto