Kaksi ensihoitajaa, ensihoidon kenttäjohtaja, palomestari ja paloesimies kertovat omat tarinansa työturvallisuudesta.
”Hanskalokerosta löytyivät
kaasusumute ja käsiraudat.”
Kaikki alkoi 2010-luvun alussa, kun aloitin työt tuoreena ensihoitajana maalaisambulanssissa. Hanskalokerosta löytyivät kaasusumute ja käsiraudat, vinoutuneet opit tulivat pinttyneistä työtavoista.
Hankalat ja aggressiiviset potilaat hoidettiin aina itse, kunnes ensihoitajat meinasivat oikeasti saada turpaansa. Siinä iskostui ajatusmalli, että ensihoitaja on aina oikeassa ja että hankalalle potilaalle tuleekin aukoa päätä.
Aloin saada ärsykkeitä yleisesti hyväksytyistä toimintamalleista ja ymmärsin, että monesti turvattomaksi äitynyt tilanne johtuikin minusta itsestäni. Itsereflektio auttoi minut pois ”kuumakallen” roolista.
Juho Pohjola, ensihoitaja
”Koulutus ei oleta
onnistunutta puolustautumista.”
Tutkin yamk-opinnäytetyössäni turvallisuustoimijoiden uhka- ja vaaratilanteita kansainvälisesti. Siitä syntyi koulutus, jota on hyödynnetty työpaikkani lisäksi myös muilla alueilla.
Valmistelin kolmen moduulin koulutuksen, joka koulutettiin kaikille keskisuomalaisille ensihoitajille. Moduuleissa koulutetaan muun muassa uhkatilanteiden ennaltaehkäisyä, tunnistamista sekä hätävarjelua. Koulutus ei oleta, että ensihoitaja voisi koulutuksen jälkeen puolustautua onnistuneesti, vaan ajatus on vahvistaa tämän käsitystä oikeudesta hätävarjeluun ja omien voimavarojen puitteissa työparin auttamiseen.
Marko Kolula, ensihoidon kenttäjohtaja
”Edelleenkin todistellaan,
vaikka koulutuksen ja kehityksen
pitäisi olla jo vauhdissa.”
Olen kouluttanut ensihoito- ja pelastusalan henkilöstöä uhka- ja vaaratilanteiden varalle liki 20 vuoden ajan, osan ajasta työpaikkakouluttajana ja osan ajasta valtakunnallisena pääkouluttajana. Pääsin Työturva 07 -hankkeeseen ja siinä tehdyssä kyselyssä tuli ensi kertaa esiin uhkatilanteiden yleisyys.
Olin mukana valmistelemassa uhka- ja vaaratilanne -koulutuspakettia Suomen Palopäällystöliitossa. Olin myös jäsenensä sisäministeriön pelastustoimen työhyvinvointihankkeessa, jossa myös todettiin, että uhkatilanteisiin tulee varautua ennalta.
Edelleenkin tehdään erilaisia tilastoja asian yleisyyden todistamiseksi, kun koulutus- ja kehitystyö pitäisi olla jo kovassa vauhdissa. Meillä on jo riittävästi tietoa ja osaamista, nyt pitäisi ryhtyä tekoihin.
Juha Höök, palomestari
”Enää keikoille ei mennä takki auki
auttajanviitta hulmuten. ”
Työpaikkani uhka- ja väkivaltatilanteet -koulutus on saanut alkunsa Pelastusopiston alipäällystökurssilla tekemästäni opinnäytetyöstä. Aluksi koulutukset vedettiin 100-prosenttisesti minun materiaaliani, kunnes kentältä alkoi tulla kysymyksiä, ehdotuksia ja kommentteja. Aktiivisimmat testasivat malleja kentällä työssään.
Hyväksi havaitut menetelmät on otettu jo tavaksi. Niistä voin mainita puheeksi ottamisen mallin, jossa asiaa käydään läpi jo matkalla kohteeseen. Enää keikoille ei mennä takki auki auttajanviitta hulmuten. Soitto kohteeseen, turvasanan käyttö ja hoitajien sijoittuminen ambulanssissa ovat niin ikään jo hyviä käytäntöjämme.
Jussi Jokinen, paloesimies
”Toivottiin eväitä ambulanssissa tapahtuvia
uhkaavia tilanteita varten.”
Etelä-Karjalan alueen ensihoitajille järjestettiin uhka- ja väkivaltakoulutus 2019. Se perustui Palopäällystöliiton tarjoamaan silloiseen koulutusmaliin. Halusimme tasalaatuiset toimintamallit, kehittää ensihoitajien ennakointikykyä ja varmistaa, miten vaaralliseen tilanteeseen reagoidaan. Koulutusta valmisteltaessa käänsimme myös monia kiviä. Varmistimme, että ensihoitajat pääsevät potilastietojärjestelmään, josta voi selvitä ennakoinnin kannalta oleellisia tietoja. Monissa palautteista toivottiin koulutusta, joka antaisi eväitä selvitä ambulanssissa tapahtuvista uhkaavissa tilanteista, joten suunnittelimme hoitajan ja kuljettajan tehtävät vaarallisessa tilanteessa.
Atte Paakko, ensihoitaja
Piirrokset Helmi Partanen
Lue kokonaiset tarinat Pelastustiedosta 1/2023.
