Vuoden ensihoitaja 2025 Matias Lahtela kirjoitti uudenvuodenpuheen.
On ollut poikkeuksellinen kunnia saada Vuoden ensihoitajan tunnustus – ja vielä ensimmäisenä helsinkiläisenä ensihoitajana. Näen tämän tunnustuksen tärkeänä perinteenä, joka vahvistaa ensihoitotyön ja ensihoitajien arvostusta myös tulevaisuudessa. On hienoa, että pääkaupungin ääni on mukana ensihoidon kehittämisessä.
Ensihoitotyö ei ole helpoimpia ammatteja. Työ on monella tasolla kuormittavaa – sekä fyysisesti että henkisesti. Työtä tehdään yllättävissä tilanteissa, joihin ei useinkaan ehditä valmistautua. Nopeasti muuttuvat ja joskus kärjistyvät tilanteet sekä vaikeat inhimilliset tragediat ovat ensihoitajien arkea, jossa vaaditaan stressinhallintaa ja paineensietokykyä. Toiminnan luonne, nopea päätöksenteko, intensiteetti sekä elämän ja kuoleman kysymykset altistavat ensihoitajat erilaisille terveyttä uhkaaville stressitekijöille. Ensihoitajien tarve työsuojelulle on mittava.
artikkeli jatkuu
On ollut hienoa nähdä, miten tuki työhömme on vahvistunut urani aikana. Työsuojelu on nykyään muutakin kuin arjen työtapaturmien ehkäisyä – se on myös henkistä tukea, vertaispurkua ja työhyvinvoinnin vahvistamista. Pitovoima alallamme rakentuu siitä, että ensihoitajat jaksavat ja voivat hyvin. Se vaatii inhimillistä johtamista, toimivaa työsuojelua, tukea työhön sekä osaamisen ylläpitoa. Myös muiden tukiverkostojen merkitys on korvaamaton: koti, perhe, työyhteisö ja kollegat. Kukaan ei pärjää ensihoidossa yksin.
Omassa työyhteisössäni Helsingin pelastuslaitoksella on panostettu vahvasti ensihoitajien tukiverkostojen kehittämiseen. Työsuojelu, osaamisen hallinta ja henkilöstön hyvinvointi ovat korkealla prioriteettilistalla, ja kehittämistyöhön on tarjottu monipuolisesti mahdollisuuksia. Toivon, että vastaavia panostuksia tehdään vahvasti myös muualla Suomessa.
Kehitystyölle on selvä tarve. Helsinkiläiset ensihoitajat kohtaavat valtavan määrän ja kirjon erilaisia tehtäviä. Kuten muuallakin maassa, myös uhka- ja väkivaltatilanteet ovat valitettavan yleisiä. Reilut 91 prosenttia helsinkiläisistä ensihoitajista on kohdannut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa, ja myös valtakunnallisesti luvut ovat kasvussa. Tutkimusten mukaan ensihoitajat tarvitsevat tukea näiden kokemusten käsittelyyn. On varmistettava, että jokainen saa riittävän tuen voidakseen jatkaa työtään turvallisesti ja mielekkäästi koko työuransa ajan.
Olen aina kantanut huolta siitä, miten kuormittavat tehtävät jakautuvat ensihoidossa. Joillekin kertyy lyhyessä ajassa paljon raskaita keikkoja, toisille vähemmän. On tärkeää muistaa, että väsähtänyt tai kyynistynyt kollega voi olla myös traumatisoitunut. Tällöin hän tarvitsee tukea ja apua – ei asenteen korjaamista. Pelkkä asenne ei kanna loputtomiin. Varhainen tuki on tehokkain keino ehkäistä kyynistymistä ja uupumista.
Työsuojelun tarve ensihoidossa on mittava, ja kehittämistyötä on yhä paljon edessä. Pelkästään omat tukiverkostot eivät aina riitä. Esimerkiksi poliiseilla ja kriisipäivystyksen työntekijöillä on mahdollisuus jatkuvaan vuoropuheluun psykologien kanssa – vastaavan mallin tuominen ensihoitoon olisi perusteltua, sillä tehtäviä hoidetaan usein yhdessä. Joissakin organisaatioissa ensihoitajien hyvinvoinnista huolehditaan vielä eläkeiässäkin, mutta silti on syytä kysyä, kuinka moni meistä todella jaksaa eläkeikään asti tässä työssä.
Ensihoito on kehittynyt viime vuosina valtavin harppauksin. Tämä kehitys edellyttää ensihoitajilta jatkuvaa osaamisen ylläpitoa ja kehittämistä, jotta potilaille voidaan tarjota parasta mahdollista hoitoa. Koulun penkiltä alalle ei tulla valmiina – osaaminen syvenee kokemuksen ja ajettujen tehtävien kautta. Tätä kokemuksen hiljaista tietoa tulisi hyödyntää systemaattisemmin esimerkiksi uusien työntekijöiden tukemisessa ja perehdytyksessä.
Kokemuksen arvostaminen on tärkeää ensihoito- ja pelastusalalla. On sekä potilaan että koko järjestelmän etu, että kokeneet ensihoitajat pysyvät alalla ja voivat kehittää toimintaa eteenpäin. Ensihoidon urapolkuja on syytä kehittää samaan aikaan, kun kehittämistarpeita alalla tunnistetaan. Ala kehittyy silloin, kun kokemus ja oppiminen kulkevat rinnakkain. Toivottavasti myös ensihoitoa ohjaavissa työryhmissä on riittävästi kentän asiantuntemusta.
Yhteistyö on ensihoidon kehittämistyön ydin. Eri organisaatioiden ja ammattiryhmien välinen vuorovaikutus mahdollistaa sen, että asioita tarkastellaan useista näkökulmista ja löydetään parempia ratkaisuja niin kentällä kuin kehittämisessä. Parviäly – viisaiden päiden yhdistäminen – vie ensihoitoa eteenpäin. Alueellinen yhteistyö on syventynyt erityisesti etelässä, mutta hienoa olisi nähdä sen vahvistuvan koko maan tasolla. Laadukasta ensihoitoa tehdään monessa maamme kolkassa. Opitaan toisiltamme, ei kilpailla keskenämme.
Valtakunnallinen UVT-verkosto on erinomainen esimerkki toimivasta yhteistyöstä. Sen toimintaa tulisi jatkaa ja laajentaa myös laajempiin ensihoitoa koskeviin kehittämiskysymyksiin. Kyseessä on valmis, toimiva ja maan kattava verkosto.
Vuosi 2025 on ollut ensihoitoalalle ristiriitainen. Tehyn neuvottelemat palkankorotukset olivat odotettu ja ansaittu parannus pitkään alipalkatulle ja vastuulliselle työlle. Samanaikaisesti ensihoitajien työpaikat ovat kuitenkin vähentyneet. Yksiköitä on lakkautettu ja työntekijöitä irtisanottu eri puolilla maata. Vielä hetki sitten kärsimme työvoimapulasta – nyt puhutaan työpaikkapulasta.
Potilaat eivät kuitenkaan häviä yksiköitä lakkauttamalla. Päinvastoin: kuormitus, sidonnaisuusajat ja tavoittamisviiveet kasvavat, hoidon laatu heikkenee, ensihoitajat väsyvät ja uhka- ja vaaratilanteet lisääntyvät. Kohtuullisia työoloja on vaadittava, sillä lopulta siitä hyötyy ennen kaikkea potilas.
Hyvinvoiva ensihoitaja on laadukkaan ensihoidon perusta. Me tarvitsemme toinen toisiamme – tänään ja joka päivä.
Matias Lahtela
Vuoden ensihoitaja 2025
Kuva Kimmo Kaisto
Lue juttu Matias Lahtelan Vuoden ensihoitajaksi valinnasta tästä!
Matias Lahtela on myös haastateltavana Työarjen sankari -jutussa, joka on julkaistu Pelastustiedossa 6/2025. Kaikki printtilehdet löytyvät näköislehtinä pelastustieto.fi-sivulla.
