Pelastustoiminta 4.11.2019

Erilaisia johtamismalleja Suomessa – etäjohtaminen lisääntynyt pelastustoiminnassa

Tietopankki on hyvä työkalu tilanne- ja johtokeskuksiin, johtoautoihin ja pelastusyksiköihin, sekä sopimuspalokuntien ryhmänjohtajille, jos pelastusviranomainen ei tule kohteeseen.

Tietopankki on hyvä työkalu tilanne- ja johtokeskuksiin, johtoautoihin ja pelastusyksiköihin, sekä sopimuspalokuntien ryhmänjohtajille, jos pelastusviranomainen ei tule kohteeseen.

Hollannin pelastusopisto on tutkinut, miten tilannejohtamisen malli vastaa käytäntöä pelastustoiminnassa. Yliopettaja Matti Honkanen Pelastusopistosta luki hollantilaislehden jutun tiivistelmän ja kertoi, mitkä johtamismallit ovat yleisesti käytössä Suomessa. Johtamistilanne on haastava ja lopputulos monen tekijän summa.

Suomessa tilannejohtamisen malleja on muutama erilainen. Ensimmäinen ja perinteinen tapa on ollut, että onnettomuustilannetta johdetaan onnettomuuspaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Toinen tapa on ollut, että johdetaan matkan aikana ajoneuvosta, ja päästyään onnettomuuspaikalle pelastustoiminnanjohtaja alkaa sen jälkeen johtaa onnettomuustilannetta onnettomuuspaikalta käsin. Tilanteessa on voitu nimetä tilannepaikanjohtaja.

Kolmas tapa on, ettei Pelastustoiminnan johtaja lähde onnettomuuspaikalle vaan nimeää tilannepaikanjohtajan onnettomuuspaikalle (Tilannepaikan johtajan määritelmä on etäjohtamisen kappaleessa). Pelastustoiminnan johtaja perustaa johtopaikan esimerkiksi pelastustoiminnan johtokeskukseen, johtoautoon tai muuhun sopivaan paikkaan.

Neljäs tapa on, ettei pelastustoiminnan johtaja lähde onnettomuuspaikalle vaan nimeää pelastusmuodostelman johtajan pelastusmuodostelmia johtamaan ja itse toimii pelastustoiminnan johtajana huolehtien muun muassa kokonaistilanteen johtamisesta, tiedottamisesta, valmiussiirroista ja viranomaisyhteistyöstä. Tapa 4 on uudentyyppinen tapa ajatella pelastustoiminnan johtamista. Tässä mallissa saadaan johdettavien määrä pidettyä hallittavana ja toiminnan tehokkuus säilyy. Johtamistavoissa 3. ja 4. on kysymyksessä etäjohtaminen.

Valokuvat ja videot pelastustoiminnan tukena

Suomessa on valo- ja videokuvattu ja kuvataan edelleen erilaisia kohteita harjoituksia varten pääsääntöisesti kohteiden riskianalyysin perusteella. Otetuista valokuvista ja videoista tehdään sitten onnettomuussimulaatioita. Kuvia ja videoita hyödynnetään harjoituksissa erilaisilla simulaatio-ohjelmilla. Käytössä on ollut myös jonkin verran autenttista kuvamateriaalia itse onnettomuustilanteista. Simulaatioiden avulla pidetyissä johtamisharjoituksissa on saatu kehitettyä uusia johtamiseen liittyviä asioita ja saatu vahvistusta myös olemassa oleviin toimintatapoihin, kuten viestiohjeeseen, pelastustoiminnan johtamisjärjestelmän kehittämiseen, tilannekuvan ylläpitoon ja asioiden dokumentointiin ja niin edelleen.

Etäjohtaminen – johtamisen tukeminen

Kuva 1. Pelastusryhmän johtaminen tilannepaikalla ja etänä. Tilannekeskus voi tukea johtamista molemmissa malleissa (Hyvönen 2018 mukaillen Matti Honkasen ohjeistuksesta).

Tällä hetkellä etäjohtaminen on lisääntynyt pelastustoiminnassa. Pelastustoiminnan etäjohtaminen tarkoittaa johtamisjärjestelyä, jossa toimivaltainen pelastusviranomainen tukee ja johtaa pelastustoimintaa video- ja/tai viestiyhteyden sekä muiden teknisten apuvälineiden avulla johtopaikastaan. Pelastustoiminnan etäjohtamisessa toimivaltainen pelastusviranomainen toimii pelastustoiminnan johtajana, vaikka hän ei fyysisesti ole onnettomuuspaikalla. Pelastustoiminnan etäjohtaminen edellyttää aina tilannepaikan johtajan nimeämistä.

Kuva 2. Pelastusjoukkueen johtaminen tilannepaikalla ja etänä. Tilannekeskus voi tukea johtamista molemmissa malleissa. Oikeanpuoleisessa kuvassa pelastustoiminnan johtaja siirtyy tilannekeskukseen etäjohtamaan, jolloin tilannekeskuksesta muodostuu johtokeskus (Hyvönen 2018 mukaillen Matti Honkasen ohjeistuksesta).

Kuvissa 1 ja 2 on esitetty etäjohtamisen ja johtamisen tukemisen mallit organisaation näkökulmasta.

Tilannepaikan johtaja

Tilannepaikan johtaja on pelastustoimintaa onnettomuuskohteessa johtava henkilö. Pelastuslain 34 §:n mukaan pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Tämän vuoksi pelastusviranomaiselle on toimitettava tieto kaikista tehtävistä ja pelastusviranomaisen on oltava yhteydessä tilannepaikalle hälytettyyn lähimpään yksikköön ja määrättävä pelastustoiminnan johtajan alaisuuteen yksikön jäsenistä tilannepaikan johtaja, jos ei ole ennalta määrätty. Tilannepaikanjohtaja johtaa toimintaa onnettomuuskohteessa pelastustoiminnan johtajana toimivan pelastusviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti. Pelastustoiminnan johtajana toimivan pelastusviranomaisen ei kuitenkaan tarvitse tulla onnettomuuspaikalle, ellei tilanne edellytä.

RPAS ja sen hyödyntäminen pelastustoiminnan johtamisessa

Pelastusopistolla toteutettiin hanke miehittämättömien ilma-alusten käytöstä pelastustoiminnassa. Hankkeen tuloksien perusteella pelastustoimintaan saatiin uusia ajatuksia ja käyttötapoja miehittämättömän ilma-aluksen käytöstä onnettomuustilanteessa.

RPAS-koulutusta Pelastusopiston harjoitusalueella. Kuva: Akseli Muraja.

RPAS-laitteen käyttö on hyödyllinen tilannekuvan saamiseksi sekä päätöksenteon tueksi esimerkiksi laajoissa maastopaloissa, teollisuusalueilla tapahtuneissa onnettomuuksissa tai ullakkopaloissa. Samoin ajoneuvoissa olevat videokamerat lähettävät videokuvaa ja tallentavat kuva-aineistoa hyödynnettäväksi pelastustoiminnan johtamisessa. Projektipäällikkö Hans Hazebroek kertoo Hollannin pelastusopiston tutkimuksessa, ”että usein eri tekijöiden kasaantuminen tekee tilanteesta erittäin monimutkaisen”. Edellä kuvatuissa tilanteissa kuvien ja videoiden seulomisen tärkeys korostuvat. Oikea aikainen tieto ja valikoitu tieto saadaan pelastustoiminnan johtajan päätöksenteon tueksi. Muuten on vaarana, että väärät kuvat tai videot saattavat viedä päätöksenteon ei niin kriittiselle paikalle ja päätöksenteko siltä osin viivästyy tai jää puuttumaan kokonaan.

Johtamisharjoitukset ja osaamisenkartoitukset

Kuten projektipäällikkö Hollannista kuvaa, nopea palonleviämien on haasteellista kuvata simulaatioilla. Kuvaaminen simulaatioilla vaatii harjoituksen pitäjältä erityisen hyvää ”pelisilmää”, milloin se on järkevää toteuttaa. Suomessa Pelastustoimessa pidettävissä harjoituksissa käytetään yleensä kohteen omia suunnitelmia ja kohdekortteja. Harjoitukset tuovat esiin suunnitelmien toimivuuden ja tarvittaessa niissä olevat kehittämistarpeet.

Tänä vuonna loppui hanke nimeltä ”Pelastustoimen yhteinen osaamisenkartoitusmalli päivystävän päällikön ja päivystävän palomestarin tasoille sekä tilannekeskushenkilöstölle”. Pelastuslaitoksilla sekä Pelastusopistolla on käytössä yhteiset osaamiskartoitusmallit henkilöstön osaamisen arviointiin ja sen kautta myös vahvuuksien esille tuomiseen ja asioiden kehittämiseen niin pelastuslaitoksen kuin yksilön tasolla. Osaamiskartoitukset kehittävät pelastustoimintaa sekä yksilöllisiä valmiuksia pelastustoiminnan johtamisessa.

Pelastustoiminnan sisäiset ja ulkoiset kuormitustekijät

Harjoituksen aikana pyritään saamaan esille ulkoisia kuormitustekijöitä, kuten aikapainetta, tilannepaikalta tulevan informaation määrää. Laatua seurataan sekä tarkkailtavan tiedon määrää ja päällekkäisyyttä säädellään. Sisäisistä tekijöistä suurimmiksi kuormitustekijöiksi nousivat johtamisvälineisiin ja niihin liittyvän tekniikan hallinta, johtokeskustoiminnan organisoituminen ja tietoisuus omasta tehtävästä. Näiden sisäisten kuormitustekijöiden huomioiminen on tärkeää myös harjoituksissa onnistuneen pelastustoiminnan johtamisen kannalta. Nämä asiat ovat nousivat esille myös Juha Rajalan tekemässä pro gradussa (Pelastustoiminnan johtajaan kohdistuvat kognitiiviset kuormitustekijät ja niiden vaikutus tilannekuvaan ja -tietoisuuteen 2017).

Vuosittainen KriSu-harjoitus on osa Pelastusopiston päällystöopiskelijoiden pelastustoiminnan johtamisen opintoja. Harjoituksessa tulevat tutuksi pitkäkestoiset tilanteet, väsyneenä työskenteleminen sekä johtaminen. Kuva: Kimmo Kaisto.

Harjoituksien kautta on havaittu, että puutteellinen osaaminen tietyissä asioissa saattaa johtaa erilaisiin toimintojen valintoihin, esimerkiksi vanhentuneeseen toimintatapaan, vaikka uudet asiat olisivat olleet esillä aiemmin. Syynä tähän on tilanteen tuoma paine ja stressi, jonka vaikutuksesta henkilö unohtaa asioita ja jokin vanha asia nousee voimakkaammin muistista mieleen. Paineen vaikeutuksesta kyky tehdä havaintoja on karkea, epätarkka ja havaintokenttä on kapea ja valikoiva (toisarvoiset vahvistuvat/tärkeät jätetään taustalle). Kun näitä asioita osataan ottaa huomioon harjoituksissa ja henkilöt osaavat tunnistaa kyseiset asiat oikeissa onnettomuustilanteissaniin, pelastustoiminnanjohtajaa tehtävän hoitaminen paranee.

Harjoituksissa on saatu esille asioita, joiden tunnistaminen auttaa oikeissa onnettomuustilanteissa toimimista, jos ne tunnistetaan ja sitä kautta saadaan vähennettyä tai poistettua kokonaan. Näitä asioita ovat muun muassa muuttunut harkintakyky eli kyky tehdä päätöksiä on hidastunut, ajatukset jumiutuvat, ”vanha toimintamalli” ohittaa tilannetekijät, ohjautuvaa (omat joukot/yleisö) vaikuttavat päätöksiin, ajantaju häiriintyy, on vaikeaa tehdä päätöksiä ja ratkoa ongelmia nopeasti.

Mitä merkitsee pelastustoiminnalle ja sen johtamiselle, jos tietoa puuttuu tai tilannekuva on pirstaleinen? Nämä saattavat johtaa epäedullisiin päätöksiin. Näiden asioiden formalisointi auttaisi asioiden ymmärtämistä onnettomuustilanteissa.

Johtamistilanne vaikuttaa myös sen tilanteen hoitamiseen:

  • aika tai nopeat vaihtelut, tilanteen kehittyminen
  • pelko epäonnistumisesta
  • vastuu – odotukset (ryhmäpaine)
  • rajalliset mahdollisuudet (tilanne, resurssit)
  • uhka ihmisille/itselle (hengenvaara)
  • seuraus: tehokkuus ja nopeus kärsivät, ajatteluvirheet ja erehdykset kasvavat! (toiminta on inhimillistä).

Toiminta paineen vaikutuksen alaisena

Toiminta paineen vaikutuksen alaisena voi olla useimmiten impulsiivista ja harkitsematonta, jolloin ajatteluvirheet nousevat esille. Se voi olla myös yliaktiivista, hosuvaa (olevinaan tehokasta), lamaantuvaa, jähmeää, odottavaa. Tällöin vuorovaikutus lakkaa ja tieto ei kulje.

Näin pelastustoiminnan johtajan kuin muidenkin on hyvä muistaa kokonaiskuvaa muodostaessaan seuraavia lainalaisuuksia: muistikapasiteetti on rajallinen, asiat ”katoavat mielestä”, asioiden väliset yhteydet katoavat, ajatteluvirheitä ei tunnisteta, päätökset eivät perustu ”todellisuuteen.

Simulaattorilla opittaessa eroja aitoon ympäristöön ovat:

1) molemminpuolinen vuorovaikutus on erilainen
2) yhteinen tavoitteellisuus – on kyse harjoituksesta, mukana ei ole välttämättä kaikkia samoja toimijoita kuin aidossa tilanteessa
3) yhteiset toimintatavat tai toimintakulttuuri – koulutusorganisaation toimintakulttuuri on erilainen kuin aidon ympäristön

Opetustilanteiden sosiaalisuuden todenmukaistaminen

  • Roolien ja käsikirjoituksen merkitys yhteistoiminnallisissa harjoituksissa, simulaattoreiden verkottaminen on keskeinen kyseisissä harjoituksissa tavoitteiden toteutumisessa.
  • Jos kyse on yhteistoiminnallisista simulaatioista, joissa painopiste on ihmisten välisessä yhteistoiminnassa, ei teknisen laitteen tai järjestelmän ja ihmisen välisessä toiminnassa, oppimista kuvaavat parhaiten yhteistoiminnallisen oppimisen teoriat.

Pelastusopistolla on kehitetty simulaatio-opetusta

Pelastusopistolla on kehitetty simulaatio-opetusta ja siihen liittyvää virtuaalista toimintaympäristöä pelastustoiminnan johtamistaidon oppimisen edistämiseksi. Ympäristö koostuu erilaisista laite- ja ohjelmistokomponenteista. Viestinnässä käytetään oikeaa tai simuloitua viranomaisradioverkkoa ja erilaisia tietoteknisiä sovelluksia johtamisen apuna esimerkiksi tilannekuvan ylläpitämiseen ja jakamiseen. Harjoitukset suunnitellaan ja toteutetaan tietotekniikkaa hyödyntäen todentuntuisten onnettomuustilanteiden simuloimiseksi. Simulaatioavusteisella koulutuksella voidaan lisätä koulutus- ja harjoitusmotivaatiota ja synnyttää riittävää immersiota oppijoissa.

Pelastusopiston harjoituksissa on visualisoitu erilaisia onnettomuustilanteita FireStudio- ja XVR-simulaatioympäristöissä.

Verkottunut simulaatioharjoitus voidaan toteuttaa jakamalla yhteistoimintaharjoitus ja siihen liittyvät simulaatiot internetin välityksellä. Näin voidaan toteuttaa reaaliaikainen harjoitus kaikkien yhteistoimintaan osallistuvien kesken olinpaikasta riippumatta. Viranomaisradioverkon käyttö viestinnässä ei ole sidottu olinpaikkaan, ja internetin hyödyntäminen vähentää tarvetta liikkua. Osallistumiskynnys koulutukseen madaltuu, kun osallistujat voivat toimia omilla toimipaikoillaan. Harjoitukset voivat olla toteutuskustannuksiltaan ja rakenteeltaan keveitä, ja niissä keskitytään pelastustoiminnan johtajien sekä esikuntahenkilöstön yhteistoiminnan tehostamiseen ajankohtaisten tai tärkeiksi arvioitujen onnettomuustilanteiden ratkaisemiseksi. Kustannuksia säästyy, koska harjoituksissa ei liikutella kalustoa tai henkilöstöä.

Simulaatioavusteinen oppiminen ei kuitenkaan poista tarvetta järjestää yhteisiä toiminnallisia harjoituksia, joissa osapuolet ovat konkreettisesti yhdessä. Johtamistilanteet ovat toiminnallisesti vaativia, ja osaaminen arvioidaan monipuolisesti.

Hollantilaisten tekemä tutkimus on erittäin mielenkiintoinen ja sieltä saadut tiedot ovat hyödynnettävissä myös suomalaisessa koulutuksessa ja pelastustoiminnan johtamisen kehittämisessä.

 

 

Hollantilaislehti Brand en Brandweer 7–8/2018:

Tilannejohtamisen malli ja käytäntö

Hollannin pelastusopiston projekti tutkii, miten tilannejohtamisen malli vastaa käytäntöä. Esitutkimuksen aikana viitisenkymmentä palomestaria kuvaa suuret tai monimutkaiset tilanteet takkiin kiinnitetyllä BodyCam -videokameralla.

”Tunnistimme tilanteissa useampia tekijöitä kuin mitä olimme odottaneet. Usein eri tekijöiden kasaantuminen tekee tilanteesta erittäin monimutkaisen. Esimerkiksi palon nopea leviäminen ja rajoitettu sammutus­veden saanti. Tai puuttuvat piirustukset ja tieto mahdollisista vaarallisista aineista. Useat tekijät voivat estää pelastustoiminnan johtajaa muodostamasta kokonaiskuvaa

tilanteesta. Juuri näitä tekijöitä on vaikea sisällyttää harjoituksiin. Täysin realistinen harjoitus on lähes mahdoton”, projektipäällikkö Hans Hazebroek kertoo.

Toinen tulos on, että inhimillinen tekijä oli tilanteissa paljon odotettua tärkeämpi.

”Tilannejohtamisen mallin lähtökohtana oli, että inhimillinen tekijä, tilanne ja organisaatio vaikuttavat suunnilleen yhtä paljon. Näin ei ole, vaan inhimillinen tekijä vaikuttaa eniten.”

un tilanteen osatekijät ovat keskenään ristiriitaisia, kuormitus on palomestareille liian suuri.

”He eivät näe eivätkä kuule. Tällaisessa tilanteessa ihminen tiedostamattaan etsii vain tukea omalle näkemykselleen.”

Myös eri tehtävissä toimivien ihmisten yhteistyö vaikuttaa pelastustoimintaan.

”Jokaisella on vahvat ja heikot puolensa. Jos esimiehet pystyvät johtamaan itsenäisesti, palomestarille jää alussa aikaa muodostaa kokonaiskuva. Jos taas palomestari joutuu johtamaan alusta alkaen, arvokas kokonaiskuva jää muodostamatta. Tällaisessa tilanteessa palomestari tarvitsee avukseen jonkun, jolla on aikaa ajatella.”

Projektipäällikön kolmas johtopäätös on, että palomestarien on käytännössä joustettava enemmän kuin mitä malli olettaa.

”Tilannejohtamisen mallia tehdessämme lähdimme kolmesta johtamistavasta. Nyt ymmärrämme. että niiden lisäksi on monia välimuotoja. Lisäksi palomestarin henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat hänen johtamistapaansa. Johtamistapa riippuu myös tilanteesta.”

Esitutkimus päättyy vuoden 2018 lopussa. Tämän jälkeen Hazebroek kokoaa sen tulokset ja suunnittelee jatkoa yhdessä johtoryhmän kanssa.

”Tutkimme, mitä näemme ja ymmärrämme ja mitä tarvitsemme tilanteen aikana. Tästä voimme päätellä, miten pelastustoiminnan johtajaa voidaan auttaa muodostamaan kokonaiskuvan tilanteesta”.

Teksti: Jildou Visser
Käännös: Risto Lautkaski

Lue lisää