Pelastajaopiskelijat Pelastusopiston harjoitusalueella.
Koulutusuudistuksen hanke päättyi, mutta maalissa ei vielä olla. Nyt vasta alkaa työ, että uudistus voisi joskus toteutua. Uudistusta valmistelleen työryhmän raportti luovutettiin sisäministeri Krista Mikkoselle (vihr.) jouluviikolla.
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka ei yllättynyt koulutusuudistuksesta annettujen lausuntojen sisältöjä.
”Osassa tuotiin huoli esimerkiksi koulutettavien määristä, vaikka se ei varsinaisesti juuri tähän asiaan liitykään. Toki sekin on otettava huomioon, kun toteutuksen aikataulua suunnitellaan. Tätä pitää valmistella yhdessä Pelastusopiston kanssa.”
Eniten annetuissa lausunnoissa kannatettiin erikoisammattitutkintoon perustuvaa pelastajien opetusta, jossa koulutusaika myös pitenisi nykyisestä puolestatoista vuodesta.
”Lausunnot otetaan viimeistelytyössä toki täysimääräisesti huomioon”, Kohvakka sanoo.
Opetus- ja kulttuuriministeriö totesi lausunnossaan, että pelastajatutkinnon sisältöä pitää miettiä niin, ettei tarpeettomasti lisätä koulutusaikaa.
”Toimialamme tuntee kuitenkin parhaiten koulutussisällön ja sen tarpeet. Olemme siitä yksimielisiä, että koulutusaikaa on tarvetta pidentää, koska kaikkea tarvittavaa opetusta ei kyetä nykyisessä koulutusajassa antamaan.”
Päätökset koulutusuudistuksesta ja sen vaatimista lainsäädäntö- ja rahoitusratkaisuista tekee seuraava hallitus.
”Siksi työmme jatkuu ja valmista pitää olla heti, kun uusi hallitus tekee seuraavien vuosien talouteen liittyvät ratkaisut. Virkavastuulla tehtävä yksi selkeä esitys sisältää paitsi koulutustasoon myös opiston voimavaroihin liittyvät asiakokonaisuudet.”
Ylijohtaja arvioi, että esitys annetaan ensi vuonna touko-kesäkuussa.
Vaalikeskustelujen aiheeksi
Sisäministeri Krista Mikkonen sanoo, että päätöstä pelastusalan koulutusuudistuksesta ei tehdä enää tällä vaalikaudella. Siihen ei yksinkertaisesti aika enää riitä.
”Työryhmän työ antaa seuraavalle hallitukselle pohjaa pelastusalan koulutuksen uudistamiseksi ja odotan, että pääsen itsekin tutustumaan siihen. Tämä on tärkeä aihe nostaa esille myös eduskuntavaalikeskusteluissa. On hyvä, että voidaan puhua paitsi koulutettavien määrästä, myös siitä, millä tavalla työntekijöitä tulevaisuudessa koulutetaan. Haluan kiittää kaikkia koulutusuudistushankkeeseen osallistuneita jo tässä vaiheessa”, ministeri sanoo.
Hän ei myöskään kaihda sitä, että koulutuksen tulevaisuudesta on erilaisia näkemyksiä, vaikka ihanne olisikin, että asioista oltaisiin yksimielisiä.
”Koulutustarve on kuitenkin juuri nyt akuutti eikä sen takia voida jäädä odottamaan uudistusta.”
Koulutusmäärien lisäämiseksi on nostettu esille myös alueellinen koulutus. Ministerin mielestä Pelastusopiston kannattaa miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Alueellisesta koulutuksesta on hyviä esimerkkejä niin ruotsinkielisen kuin hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen osalta.
”Tässä voi toki tulla ongelmia kustannusten suhteen.”
Hyvä tilanne hänen mukaansa on kuitenkin se, että koulutuspaikasta riippumatta kaikki valmistuvat työllistyvät. Nyt pitää hyvinvointialueilla varautua siihen, että siellä voidaan palkata tarvittava työvoima.
Eduskunnassa on syntynyt tänä syksynä keskusteluja myös Helsingin Pelastuskoulun rahoittamiseksi valtion ensi vuoden budjetista. Sisäministeri pitää tätä kuitenkin osana isompaa kysymystä sekä asiana, joka vaatisi myös lainsäädännöllisiä muutoksia.
”Tästä tullaan varmasti keskustelemaan jatkossakin osana koko pelastusalan koulutusjärjestelmää koskevaa keskustelua.”
Ainutlaatuinen uudistus
Rehtori Mervi Parviainen painottaa uudistustyön olevan ainutlaatuista koko alalla, jonka ratkaisut ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
”Silti katsotaan peräpeiliin ja varjellaan nykytilaa. Pelätään, että uudesta koulutusputkesta tulee sellaisia, jotka kyseenalaistavat nykyiset toimintatavat ja -kulttuurin.”
Hän huomauttaa, että ammattikorkeakoulu ei ole oppilaitokselle statusarvo, vaan lähtökohta on opetuksen tuoma lisäarvo opiskelijoille.
Hän luonnehtii koulutusuudistusta pohtineen työryhmän työskentelyä hämmästyttäväksi ja haasteelliseksi.
Aivan selvää on hänen mielestään se, että uudistus ei ole alkamassa lähivuosina. Ei ainakaan vuonna 2025, kuten hankkeessa todettiin.
Rehtori Mervi Parviainen sanoo jyrkän ein alueelliselle koulutukselle eikä ymmärrä, miksi ala ei keskity yhdessä taistelemaan valtakunnallisen oppilaitoksen resurssien puolesta, jossa on paras osaaminen ja olosuhteet opetuksen järjestämiselle. Hän pitää valitettavana, että kenttä ja opisto ovat tässä asiassa eri puolilla.
”Alueellisessakin koulutuksessa turvauduttaisiin opistoon ja ne resurssit olisivat pois meiltä täältä Petoselta. Esimerkiksi ruotsinkielisen pelastajakurssin opetuksessa lähes yhden lukukauden verran opetuksesta järjestetään Kuopiossa.”
”Hämmästelen, että vielä 30 vuodenkin jälkeen Kuopio Pelastusopiston sijoituspaikkana on edelleen monelle kuin punainen vaate.”
Kolmas vaihtoehto
Kymenlaakson pelastusjohtaja Juhani Carlson pitää välttämättömänä, että alalla käydään kunnon keskustelua siitä, miten pelastajia tulevaisuudessa koulutetaan.
”Ihmettelen sitä, että esitetään 180 opintopisteen erikoisammattitutkintoa, kun poliiseilla ammattikorkeakoulututkinto on yhtä pitkä. Näen asian samalla tavalla kuin opetus- ja kulttuuriministeriö, ettei koulutusta pitäisi tarpeettomasti pidentää. Tarvitsemme toki uudistuksen, mutta se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi niin, että lisätään pelastajien koulutus kaksivuotiseksi 120 opintopisteeseen. Töissä olon jälkeen voidaan hakeutua opiskelemaan alipäällystötutkintoa, jonka pituus on 60 opintopistettä. Tästä kokonaisuudesta syntyisi pelastusalan ammattikorkeakoulututkinto”, Carlson ehdottaa.
Hän korostaa myös täydennys- ja lisäkoulutuksen merkitystä työuralla ja suosisi koulutuksessa modulaarimallia ennemmin kuin niputtaisi koulutuksen yhteen putkeen.
”Koulutusajan pidentäminen ei voi olla itsetarkoitus, vaan se, että sisältö on tarpeisiin nähden sopiva.”
”Olen varma, että kaksivuotisella koulutuksella voidaan vastata pelastajien tarpeellisiin osaamisvaatimuksiin”, hän sanoo.
Teksti: Esa Aalto Kuva: Akseli Muraja
