Harjoitus ja koulutus 2.7.2018

Pelastusalan koulutus: viekö korkeakoulu kädentaidot?

Pelastusopiston harjoitusalueella harjoiteltiin tieliikennepelastamista viime toukokuussa.

Pelastusopiston harjoitusalueella harjoiteltiin tieliikennepelastamista viime toukokuussa.

Pelastusalan koulutuksen täytyisi vastata ympäröivän maailman muutokseen. Miehistötutkinnon moduulirakenne on alan asiantuntijoiden mielestä järkevä ratkaisu. Pelastusopiston opettajat ovat huolissaan mahdollisen amk-tutkinnon vaikutuksesta kädentaitoihin, toimintakykyyn ja hakija-ainekseen. Myös ensihoidon rooli herättää kysymyksiä. 

Teksti: Kaisu Puranen

Kuvat: Akseli Muraja

Harmaa, keulastaan kolaroitu Volkswagen Golf seisoo asvaltilla. Sen katto on leikattu takaosastaan irti ja käännetty ylös. Ratin takana istuu kolarin uhria esittävä pelastajaoppilas. Toisten tehtävä on nostaa hänet rankalaudalla takakautta ulos autosta.

Pelastusopiston harjoitusalueella Korvaharjussa on toukokuisena maanantaina ohjelmassa tieliikenneonnettomuudesta pelastamista ja nestepalojen sammuttamista. Alueella harjoittelee kolmisenkymmentä opiskelijaa. Suurin osa heistä on puolitoista vuotta kestävien opintojensa toisella lukukaudella. Näiden pelastajakurssilaisten opintoihin pelastusalan koulutuksen uudistaminen ei vielä vaikuta, lähivuosina aloittaviin opiskelijoihin kyllä.

Tieliikennepelastamisen harjoitus.

Suurin muutos tulevaisuudessa olisi se, että terveydenhuollon ammattipätevyys tulisi osaksi miehistötutkintoa. Näin pelastaja voisi toimia työssään laillisena terveydenhuollon ammattihenkilönä. Punnittavana on myös pelastajatutkinnon laajuus. Perustason tutkinto voisi säilyä ammatillisena, mutta pidentyä kolmeen vuoteen tai muuttua ammattikorkeakoulutasoiseksi. Lisäksi opiskelija voisi erikoistua jo opiskeluaikanaan niin kutsuttujen valinnaisten moduulien avulla. Täydennyskoulutuksesta tulisi lakisääteinen velvollisuus.

Korvaharjussa mahdolliset muutokset otetaan vastaan harkitsevin mielin. Keväällä valmistuvat pelastajaopiskelijat Samuli Liila ja Jarkko Karhu eivät suorilta käsin torju terveydenhuollon tutkintoa tai erikoistumistakaan.

Pelastusopiston harjoitusalue, nestepalon sammuttaminen.

”Riippuu, miten malli toimisi käytännössä. Kannatan, jos siitä saa hyvän paketin”, Karhu sanoo terveydenhuollon tutkinnosta.

Liila arvelee, että erikoistuminen saattaisi tuoda enemmän osaamista pelastuslaitoksiin.

”Varmaan vuorojenkin kannalta töissä osaamisen taso olisi laajempi.”

Nykyisiin opintoihin he kaipaisivat selvästi enemmän harjoitusaluepäiviä.

”Niitä ei ole ainakaan liian paljon. Mitään ei ainakaan enää pitäisi karsia pois. Meillä on ollut paljon tyhjiä päiviä. Kun kerran koulussa ollaan, voitaisiin harjoitella”, Karhu sanoo.

Opettaja Juho Reiniharju haluaisi kehittää koulutusta teknisen osaamisen ja kädentaitojen suuntaan. Erikoistumiseen jo opiskeluaikoina hän suhtautuu varauksella.

”Tämä on sen verran tiivis ja intensiivinen paketti, etten tiedä, kannattaako erikoistua työelämässä vai koulutuksen aikana.”

Moduulimalli on realistisin

Viime keväänä sisäministeriön työryhmä laati raportin pelastusalan koulutuksen kehittämisestä. Raportti valmistui helmikuussa, ja siitä saatiin lausunnot toukokuussa.

”Nyt tehdään johtopäätökset lausunnoista ja sen jälkeen katsotaan jatkon askelmerkit. Lausuntojen pohjalta johtoryhmässä käydään keskusteluja ja linjataan tarkemmin sitä, miten lähdetään eteenpäin”, kertoo sisäministeriön pelastusosaston ohjaus- ja kehittämisjohtaja Taito Vainio.

Opettaja Juho Reiniharju.

Hän ei vielä osaa sanoa aikataulua jatkokehitykselle.

Vainion mukaan linjauksilla ei ole tekemistä pelastuslain uudistuksen kanssa.

”Koulutuksen uudistus ei sinänsä tule lainsäädäntöön, vaan pelastuslaissa asiat pysyvät ennallaan tässä vaiheessa. Pelastuslain esiselvityshanke lähtee liikkeelle, ja sitten aletaan miettiä sisältöuudistustarpeita. Luulen, että sitten vasta sinne on käytännössä tulossa työryhmän työn tuloksia”, Vainio sanoo.

Työryhmän puheenjohtajana toimi sisäministeriön pelastusosaston oikeusyksikön lainsäädäntöjohtaja Mika Kättö. Hän nostaa uudistuksen osa-alueista toteuttamiskelpoisimmaksi juuri moduulimallin, jossa kaikille saman tutkinnon ydinosan lisäksi opiskelija saisi valita niin kutsutuista moduuleista erikoistumisen osa-alueita. Moduuleita käytettäisiin myös täydennyskoulutuksessa.

”Henkilökohtaisesti pidän moduulimallia realistisena, järkevänä ja hyvin toteuttamiskelpoisena. Tutkinnon voisi rakennella moduuleista, ja samalla saataisiin rakennettua järkevää jatko- sekä täydennyskoulutusjärjestelmää.”

Kättö korostaa, että jos pelastuslaitokset tekevät tulevaisuudessa myös ensihoitoa, koulutuksen täytyy kulkea mukana kehityksessä.

”Ensihoidon vaatimukset eivät ainakaan tule vähenemään. Ainakin pitää seurata tarkkaan, millä koulutuksella siinä kehityksessä pysytään mukana.”

Kättö sanoo, että terveydenhuollon ammattipätevyys osana perustutkintoa jakaa mielipiteitä.

”Se ei ole kauhean helppo asia. Siinä pohditaan koulutuksen pituutta ja sitä, onko opetussuunnitelma sama automaattisesti kaikille, vai vain niille pelastuslaitoksille, jotka todellisuudessa suorittavat ensihoitoa.”

Henkilökohtaisesti Kättö näkee, että terveydenhuollon tutkinto voisi olla yksi jatkokoulutuksen moduuleista.

”En usko, että sitä leivotaan ainakaan sisään Pelastusopiston opetukseen. Esimerkiksi Helsingissä se tutkinto tehdään työn ohessa, mikä kuulostaa erittäin järkevältä mallilta.”

Erilaisia lisäselvityksiä tarvitaan, jos pelastajan tutkinnosta tehdään ammattikorkeakoulutasoinen. ”Se on isompi linjakysymys, joka vaatii rahaa ja resursseja. Pitää miettiä, mitä se maksaa ja millä aikataululla se tehdään.”

Lähihoitajatutkinto liian suppea

Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen näkee, että nykyinen miehistökoulutuksen kesto on liian vähän.

”Se on äärettömän lyhyt aika. Olemme tekemättömän paikan ääressä, kun mietitään, miten toimintaympäristö on muuttunut, ja mitä kaikkia odotuksia pelastustoimelle ja pelastustoimen viranhaltijoille asetetaan.”

Mervi Parviainen.

Tällä hetkellä Pelastusopiston 90 opintopisteen pelastajatutkinnossa ensihoitoa opetetaan 29 opintopistettä. Valmistunut pelastaja voi toimia perustason ensihoidon yksikössä vain laillisesti pätevän ensihoitajan kanssa.

Parviaisen mielestä suunniteltu terveydenhuollon ammattipätevyys eli lähihoitajan tutkinto ei todennäköisesti jatkossa riitä sellaisenaan työelämän tarpeisiin – olettaen, että pelastajataustaiset ylipäätään halutaan pitää ambulansseissa. Jos ensihoito tulevaisuudessa on lakisääteisesti pelastustoimen tehtävä, pelastajien terveydenhuollon tutkinnon pitäisi olla lähihoitajatutkintoa laajempi.

”Ensihoitopuolen lääkärit ovat yleisesti tuoneet esille, että lähihoitajatutkintoa ei pidetä riittävänä niissä töissä. Jos nyt teemme tämän uudistuksen, ennustukseni on, että ei mene montaa vuotta, kun toteamme taas, ettei tämä riitä.”

Parviainen muistuttaa, että ehdotetussa uudistuksessa pelastajan ja lähihoitajan tutkintojen suorittamiseen menisi kolme vuotta. Hän pelkää kahden samantasoisen tutkinnon suorittamisen karkottavan potentiaalisia opiskelijoita.

Parviainen penää rehellistä keskustelua aiheesta. Tulevaisuudessa täytyisi tarkastella sitä, minkä tasoinen pelastajien terveydenhuollon tutkinto olisi, kenen kanssa se toteutettaisiin, ja toimisiko oppisopimusmalli edelleen. Hän muistuttaa, että nykyisin ensihoito ei ole pelastustoimen lakisääteinen tehtävä, eikä sitä tehdä kaikilla alueilla.

”Sitä ollaan kuitenkin sisällyttämässä koulutukseen. Se on silloin vähän kuin pakkotutkinto. Ei ole kiveen hakattu, että pelastustoimi hamaan tappiin saakka on ensihoidossa.”

Pelastajatutkinnon nykyiset ensihoito-opinnot puolustavat Parviaisen mielestä paikkaansa.

”Kaikilla alueilla on kuitenkin ensivastetehtävää.”

Robotisaation voittokulku

Koulutusuudistuksen kohteista Parviainen suhtautuu positiivisesti tutkintojen moduulirakenteeseen. Hänen mielestään siten pystyttäisiin vastaamaan eri pelastuslaitosten erilaisiin tarpeisiin.

Koulutusraportissa mainittua lakisääteistä täydennyskoulutusta Parviainen pitää ”positiivisena pakkona”.

”Kun ei ala ole itse hoitanut resursointia ja innostamista, mennään lain kautta. Täydennyskoulutukseen on pakko resursoida, jos se on lakisääteistä.”

Pelastusopiston pelastajakurssien hakijamäärä on hienoisessa laskussa. Siinä missä vuosina 2011-2015 tammi- ja elokuussa alkaneille kursseille on hakenut vuosittain vähän yli 600 henkilöä, vuonna 2017 kursseille haki 511 ja 2018 vain 413 henkilöä.

Pelastusopiston opettaja Pekka Heiskanen.

Osittain laskua voi selittää ikäluokkien pienenemisellä. Parviainen myöntää olevansa kehityksestä huolissaan mutta korostaa, että alan houkuttelevuus vaatii työtä kaikilta.

”Tämän pitää toimia niinkin päin, että ala on niin houkutteleva, että ihmiset haluavat tulla opiskelemaan.”

Jos maakuntauudistus toteutuu, Pelastusopisto kouluttaa kaikki pelastuslaitosten tarvitsemat pelastajat, kun Helsingin Pelastuskoulun toiminta loppuu. Tällä hetkellä yksi opiskelija maksaa lukuvuodessa Pelastusopistolle 24 681 euroa. Se, kuinka paljon Pelastusopisto tarvitsee kouluttamiseen resursseja, riippuu toteutuksesta: muodostetaanko opiskelijoista uusi erillinen kurssi vai kasvatetaanko kurssikokoa.

”Oli toteuttamistapa mikä vain, opetuksen integroiminen Kuopioon on halvempaa kuin se, että opisto toteuttaisi opetuksen pääkaupunkiseudulla.”

Jos pelastajien työtä ajatellaan pitkälle yli koulutusuudistuksen, vaikkapa 20 vuoden päähän, työ teknistynee kovaa vauhtia. Parviainen uskoo automatisaation ja robotisaation voittokulkuun.

”Olen aivan varma, että tekniikka kehittyy siten, että kaikkein vaarallisimmat työt tekee joku laite. Drone on hyvä esimerkki siitä, miten voidaan tiedustella paikassa, johon ihminen ei voi mennä.”

Parviainen povaa, että palomiehiä tarvitaan edelleen nykyisissä määrin, koska muun muassa väestö ikääntyy, ja liikenneonnettomuuksia tapahtuu edelleen.

”Uskon, että samaan aikaan kun uutta tekniikkaa kehitellään, kaikki vanhat riskit ja tekniikat eivät poistu, ja uudet keksinnöt tuovat aina mukanaan omia ongelmia.”

Lähiesimieskoulutus vastaa huonosti työelämän vaatimuksiin

Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanenon sitä mieltä, että pelastajatutkinnon sisältöä tulisi kehittää ammattikorkeakoulututkintoa vastaavaksi, jotta se olisi kilpailukykyinen tutkinto työmarkkinoilla.

”Tarvitsemme lisäkoulutusta palomiestasolle, jotta pysymme kehityksen kärjessä.”

Ojasen mukaan samasta syystä päällystötutkinnon pitäisi olla ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

Hänen mielestään koulutuksen suurin puute tällä hetkellä on, että lähiesimiestason koulutus ei vastaa työelämän vaatimuksia.

Viekö amk-tutkinto pelastajilta kädentaitoja, huolehtivat Pelastusopiston opettajat.

”Paloesimieskoulutettu henkilö ei tällä hetkellä osaa olla tavallisen arkielämän työnjohtajana kaikkine niine konflikteineen ja asioineen, joita työelämän arkeen kuuluu. Hän osaa kyllä johtaa sammutus- ja pelastustoimintaa, mutta työelämässähän on miljoona muutakin puolta.”

Ojasen mukaan lähiesimies on avainasemassa arjen työhyvinvoinnin edistämisessä.

Hänen mielestään lähiesimiestyön opetus pitäisikin sisällyttää pelastajan perustutkinnon opetussuunnitelmaan. Toistaiseksi jokainen pelastuslaitos huolehtii koulutuksesta kukin tavallaan.

”Pelastusopisto tuottaa paloesimiehiä sammutus- ja pelastustyön esimiehiksi, mutta ei arjen työnjohtoon. Siihen tarvitaan lisäpanostusta nyt ja tulevaisuudessa.”

SPAL: työharjoittelujakso tärkein

Myös Suomen palomiesliitto painottaa uudistuksessa sitä, että koulutus vastaa toimintaympäristön tarpeita.

”Koulutusuudistustyöryhmän kannanotto tukee pääosin niitä ajatuksia, joita mekin olemme liittona ajaneet eteenpäin”, sanoo liiton johtaja Kim Nikula.

Sisäministeriön työryhmän koulutusraportissa esitellään kaksi eri vaihtoehtoa pelastajan perustutkinnoksi.

Nikulan mukaan kumpikaan vaihtoehto ei ole vielä valmis, mutta ammattiliitto kannattaa enemmän amk-tasoista mallia, joka vastaisi Bolognan prosessia. Mallissa perustutkinnon korkea taso mahdollistaisi helpommin jatko-opinnot, kun opiskelun perustaitoja ei enää tarvitsisi opetella, vaan jatkopinnoissa olisi mahdollista keskittyä suoraan substanssiosaamisee.

Lisäksi amk-tasoinen tutkinto tukisi myös urapolkuajattelua, kun jatko-opintoihin olisi helpompi edetä.

Nikula painottaa, että tutkintomallista riippumatta tärkeintä olisi saada perustutkintoon mukaan työharjoittelujakso. Se voisi olla esimerkiksi vuoden mittainen, kuten poliisikoulutuksessa.

”Silloin myös kädentaitoja kyetään opiskelemaan ja harjoittelemaan käytännönkin työtä.”

Käytännön harjoittelun lisäksi Nikulan mielestä olisi tärkeää, että jo perustutkinto antaisi eväitä erikoistumiseen ja esimiestyöhön. Hänen mielestään myös terveydenhuollon hoitotason ammattipätevyys voisi olla yksi erikoistumisvaihtoehto.

Viekö amk-tutkinto kädentaitoja?

Määräaikaan 4. toukokuuta mennessä lausunnon työryhmäraportista antoi 26 tahoa.

Pelastusalan tutkintojärjestelmän kahteen vaihtoehtoon antoi kantansa 16 tahoa. Niistä 11 oli työryhmän esityksen A kannalla, esityksen B kannalla oli viisi. Vaihtoehto A:ssa koulutuksen perustaso vastaisi nykyistä, terveydenhuollon ammattihenkilön pätevyys tulisi osaksi tutkintoa ja tutkinnon pituus kasvaisi kolmeen vuoteen.

A:n kannalla olivat pelastusalan keskeiset toimijat kuten pelastuslaitokset, Palopäällystöliitto ja kumppanuusverkosto. Vaihtoehto B:n eli ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon kannalla olivat muun muassa Suomen Palomiesliitto, poliisihallitus, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Laurea-ammattikorkeakoulu.

Pelastusopiston opettajat ry antoi aiheesta oman lausuntonsa.

”Uusista vaihtoehtoisista koulutusjärjestelmistä tulisi selvittää riittävän laajalla tutkimushankkeella, miten koulutusjärjestelmän muutokset vaikuttavat hakija-ainekseen, hakijoiden määriin, koulutettujen osaamiseen ja osaamisprofiiliin uusien koulutusmuotojen jälkeen. Viekö amk-tutkinto pelastajilta kädentaitoja, fyysisen toimintakyvyn ja muuttuuko hakija-aines muutenkin? Miten käy alipäällystötasolle esitetyissä uusissa koulutusvaihtoehdoissa?” opettajat kysyvät.

Sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinnon liittäminen miehistötutkinnon yhteyteen -kysymyksen kahteen vaihtoehtoon antoi vastauksensa 17 tahoa, ja 11 lausunnon antajista oli työryhmän esityksen 1 kannalla. Sen mukaan Pelastusopisto toteuttaisi tutkinnon yhteistyössä terveysalan oppilaitosten kanssa, osana pelastajatutkintoa. Toisen vaihtoehdon kannalla oli kuusi tahoa. Sen mukaan pelastuslaitokset toteuttaisivat tutkinnon yhteistyössä terveysalan oppilaitosten kanssa.

Täydennyskoulutusvelvoitteen lakisääteisyyttä puolsi 15 kyllä/ei-vaihtoehtoihin vastanneista, seitsemän oli eri mieltä. Eri mieltä olleiden mielestä täydennyskoulutukseen vaikutetaan mieluummin osaamistaitovaatimuksilla kuin kategorisella pakolla.

Kaikki lausunnot ovat nähtävissä verkossa lausuntopalvelu.fi-sivulla.

Koulutuksen kehittämishanke

> Lähtökohtana hallitusohjelman linjaus, jossa pelastusalan kustannustehokkuutta ja urapolkuja kehitetään uudistamalla koulutusjärjestelmää.

> Pelastusalan koulutustasoa tulee nostaa.

> Sosiaali- ja terveystoimen perustutkinto liitetään miehistötason tutkintoon.

> Lainsäädäntöön esitetään jatkossa täydennyskoulutusvelvoitetta.

> Kansainvälisen pelastustoiminnan osaamisen kehittäminen ja hyödyntäminen kotimaan valmiuden tukena huomioidaan tulevaisuuden kehittämisessä.

Lue lisää